Maahanmuuttokortti paljastaa EU:n haavoittuvaisuuden – Ceutan laittomat siirtolaiset poliittisen valtapelin pelinappuloina

Espanjalle kuuluvaan Ceutaan vyöryi tuhansia marokkolaisia parin päivän aikana. Valtaosa on nyt palautettu takaisin. Monet ovat palanneet takaisin Marokkoon vapaaehtoisesti. Episodi käy kuitenkin EU:lle kalliiksi: kolmannet maat voivat halutessaan kiristää unionilta varoja uhkailemalla laittomien siirtolaisten vyöryllä.

Laittomien siirtolaisten vyöry alkoi Marokon ja Espanjan välille syntyneistä jännitteistä, kun Polisarion komentaja Brahim Ghali matkusti väärennetyllä passilla Espanjaan, ja hän sai hoitoa koronavirukseen.

Polisario tulkitaan katsantokannasta riippuen joko vapautusliikkeeksi tai kapinallisryhmittymäksi. Polisarion tähtäin on irroittaa Länsi-Sahara Marokosta. Espanjan oikeuslaitos on määrännyt Ghalia vastaan nostetut sotarikossyytteet uudelleen avattaviksi. Ghalia epäillään muun muassa kansanmurhasta.

“Rajat ovat auki”

15-vuotias marokkolainen poika kertoi uutistoimisto AP:lle marokkolaispoliisien sanoneen rajan Espanjaan olevan auki. Marokon hallituksen tuohtumus Ghalin saamasta hoidosta johti maahanmuuttokortin käyttöön. Viesti on: jos ette tee haluamallamme tavalla, täältä tulee siirtolaisvyöry.

Tulkintaa tukee Marokon ihmisoikeusministeri Mustapha Ramidin ulostulo. Hän kertoi Ghalin saaman vastaanoton olevan “ajattelematonta, vastuutonta ja täysin hyväksymätöntä”.

– Mitä Espanja odotti Marokolta isännöidessään ryhmän edustajaa, joka kantaa aseita (Marokon) kuningaskuntaa vastaan, Ramid kirjoitti Facebookissa.

Marokon hallinto toisin sanoen halusi painostaa Espanjaa. Laskelma meni pieleen siltä osin, että EU-maiden johtajat ottivat – maahanmuuttokriittisten puolueiden nousun pelossa – yhteyttä Marokon hallintoon kertoen koko EU:n vastustavan Marokon peliliikkeitä.

Ruoho ei vihertänyt aidan toisella puolen

Espanjalaislehti El Paísin mukaan sadat Ceutaan saapuneet nuoret palasivat vapaaehtoisesti Marokkoon. Lehden mukaan nuorten yleinen viesti oli, että Marokossa heillä ei ollut mitään. Tulijat luulivat tienaavansa elantonsa Espanjan puolella, mutta huomasivat pian, ettei maassa ollut sen hohdokkaampaa.

Nuoret vaelsivat kaduilla parin yön ajan ja päättivät sitten palata vapaaehtoisesti Marokkoon. Tuhannet ihmiset tekivät täysin turhan matkan vain siksi, että Marokko tuohduksissaan käytti maahanmuuttokorttia kiristysaseenaan.

Pyhimyksen kallis sädekehä

Ceutan pikavierailu on ikävä asia niin ihmisten turhan pallottelun kuin myös siitä maksettavan hinnankin vuoksi.´Maahanmuutopolitiikkainstituution johtaja Hanne Beirens kertoo AP:lle, että maahanmuutto on neuvotteluase.

– Nykyisin jos kolmannella maalla on kädessään maahanmuuttokortti, on tämä vahvoilla, Beirens huomauttaa.

EU ei ole halunut tahria humanitaarista sädekehäänsä esimerkiksi Australian mallilla, vaan mielummin lahjoo maahanmuuttokorttia heiluttelevat rajanaapurinsa. Rahalla voitelu alkoi kuusi vuotta sitten, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel mediatietojen mukaan räätälöi Turkin kanssa noin kuuden miljardin euron palautussopimuksen EU:n siunauksella.

Pandoran lipas oli avattu: jos EU:n yksi rajanaapuri voi saada laittomilla siirtolaisilla rahaa, niin mikseivät muutkin voisi saada. AP:n tietojen mukaan Libya on saanut satoja miljoonia, jotta rajavalvonta ei unohtuisi. Marokkoa on voideltu lähes 350 miljoonalla eurolla, mutta sekään ei ollut riittävästi koronapotilaan saadessa hoitoa tautiinsa. Espanja myöntyi maksamaan Marokolle vielä 30 miljoonaa euroa lisää rajavalvonnan säilymisen vuoksi.

Maailman moraalipoliisin parrasvaloissa mieluusti paistatteleva EU maksaa sädekehästään runsaskätisesti. Joku voisi jopa väittää, että unionia käytetään sumeilematta hyväksi.

Uskoo ken haluaa

Euroopan komission eurooppalaisen elämäntavan markkinointiin keskittyvä varapresidentti Margaritis Schinas jyrisi Ceutan käänteiden jälkeen Espanjan yleisradiolle, ettei EU:ta voida kiristää.

Uutistoimisto AP:n tulkinta varapresidentin ajatuksista on tämä: “Hän voi uskoa sanomiinsa, mutta kukaan ei epäile Marokon, Tunisian, Libyan ja Turkin pitävän käsissään vahvoja maahanmuuttokortteja.”