Loikkari löysi woke-kulttuurista lukuisia yhtäläisyyksiä entiseen kotimaahansa – mielipidekontrolli Yhdysvalloissa jopa hullumpaa kuin Pohjois-Koreassa

Pohjois-Koreassa syntynyt Yeonmi Park pakeni perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 2007. Vuonna 2016 hän aloitti opinnot Columbian yliopistossa New Yorkissa ja pettyi siellä vallitsevaan ilmapiiriin. Aluksi Parkilla oli ollut suuret odotukset vapauden maasta. Vastoin odotuksiaan opiskelija löysi länsivastaisuudesta, itsesensuurista ja olemattomasta ajattelun vapaudesta enemmän yhtäläisyyksiä surullisenkuuluisaan kotimaahansa. Park ihmettelee yliherkkiä trigger-varoituksia, turvallisia tiloja sekä loputonta paasausta valkoisista etuoikeuksista ja länsimaisten ihmisten pahuudesta. Asiasta kertoo New York Post.

Pohjois-Koreasta länteen loikannut opiskelija kertoo huolestuneena amerikkalaisen yliopistomaailman ilmapiiristä ja yhtäläisyyksistä syntymämaansa mielipidekontrolliin. Pohjois-Koreassa syntynyt Yeonmi Park odotti Yhdysvaltojen olevan vapaan ajattelun ja vapaan ilmaisun maa – kunnes hän aloitti opinnot Columbian yliopistossa New Yorkissa.

Entisen pohjoiskorealaisen mukaan ilmapiiri yliopistossa toi mieleen länsivastaisen mielenlaadun, joka vetää vertoja kokemuksille Pohjois-Koreassa. Läpitunkeva poliittinen korrektius on opiskelijan mukaan jopa hullumpaa kuin hänen entisessä totalitaristisessa syntymämaassaan.

“He pakottavat minut ajattelemaan juuri sillä tavalla, miten ne haluavat kaikkien ajattelevan”, Park avautui Fox Newsille.

“Huomasin, että oho, tämähän on hullua. Luulin, että Amerikka olisi erilainen paikka, mutta löysinkin jatkuvasti yhtäläisyyksiä Pohjois-Koreaan. Se sai minut huolestuneeksi.”

27-vuotias opiskelija kertoi New York Postille yllättyneensä, miten paljon hän joutui sensuroimaan omaa ajatteluaan amerikkalaisyliopistossa.

“Kirjaimellisesti vaelsin Gobin autiomaan halki ollakseni vapaa, ja sitten huomasinkin, etten olekaan vapaa. Amerikka ei olekaan vapaa”, hän sanoi.

Park pakeni perheensä kanssa Pohjois-Koreasta 13-vuotiaana vuonna 2007. He matkustivat Kiinaan ja Etelä-Koreaan ennen kuin hän aloitti opinnot New Yorkissa vuonna 2016.

Professorit antavat opiskelijoille etukäteen “trigger-varoituksia” jakaessaan oppimateriaaleja. Tarkoituksena on varoittaa opiskelijoita kiusallisesta materiaalista ja antaa mahdollisuus vältellä epämukavia sisältöjä ja jopa luokkahuonekeskusteluja, Park kertoi lehdelle.

“Ensimmäinen asia, jonka opin Columbian yliopistossa oli ‘safe space'” (suom. turvallinen tila).

Useiden luentojen alussa opettaja kartoitti opiskelijoiden erikoisia henkilökohtaisia toivepronomineja kuten “they”. Parkia pelotti, että häntä rangaistaisiin, mikäli hänen kielensä ei olisi riittävän “inklusiivista.”

“Heidän mukaansa jokainen ongelma on valkoisen miehen syytä.”

Valkoisia etuoikeuksia koskevat keskustelut toivat Parkille mieleen pohjoiskorealaisen kastijärjestelmän, jossa ihmisiä luokitellaan heidän sukujuurtensa perusteella.

Parkia näpäytettiin, kun hän kehui Jane Austenin klassikkokirjallisuutta. Häntä muistutettiin, että kirjoittajalla oli kolonialistinen ajattelutapa, ja että aikakauden kirjoittajat olivat rasisteja, jotka aivopesevät lukijoitaan alitajuisesti.

“Luulin, että pohjoiskorealaiset olisivat ainoita, jotka vihaisivat amerikkalaisia, mutta nyt kävi ilmi, että monet amerikkalaiset vihaavat itse omaa maataan.”

Cancel-kulttuuri ja vastakkaisten näkemysten hiljentäminen luovat länsimaihin voimakasta itsesensuurin kulttuuria. Vuonna 2015 Park kirjoitti ensimmäisen muistelmateoksensa totalitaristisesta Pohjois-Koreasta pakenemisesta. Siinä hän varoitti, että amerikkalaiset ovat halukkaita luopumaan monista vapauksistaan ymmärtämättä, ettei niitä saa enää takaisin:

“Nämä ihmiset sensuroivat ja vaientavat toisiaan vapaaehtoisesti edes ilman pakkovaltaa. Monissa muissa tapauksissa on ollut sotilasvallankaappaus, joka on vienyt ihmisiltä vapauden pakkovallan keinoin. Mutta tämä maa päättää tulla hiljennetyksi, ja vapauksista luovutaan vapaaehtoisesti.”

Park sanoi, että hän tietää, millaiseksi maa muuttuu, jos vapaudet ja avoin kansalaiskeskustelu viedään pois. Hänen äitinsä oli opettanut Pohjois-Koreassa olemaan varovainen jopa kuiskatessaan: “linnut ja hiiret saattavat kuulla.”