Lindström energiapolitiikasta: Lopetetaan oman oksan sahaaminen

Olen tässä jo pidempään pohdiskellut teemaa, Suomen kilpailukyky. Millä sitä voitaisiin parantaa?

Törmäsin samaan kysymykseen kuluneella viikolla moneen otteeseen. Keskusteluissa Metsäteollisuuden ja Versowoodin ja Ruukin edustajien kanssa tämä asia nousi esille, tietysti.

Rikkidirektiivi on aina esillä näissä keskusteluissa ja sen tuomat kustannukset ovat merkittävät. Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä on YSL eli ympäristönsuojelulaki. Sen sisään on leivottu ns. teollisuuspäästödirektiivi. Sen olennaisin sisältö on  parasta mahdollista tekniikkaa (BAT) koskevan sääntelyn täsmentäminen. Käytännössä se sitoo toiminnan siihen.

Energiateollisuuden Jukka Makkosen kommentteja täällä.

Lyhyesti sanottuna tuo direktiivi tuo taloudellisia vaikutuksia eli ainakin lisäkustannuksia teollisuudelle. Suurimmat kustannukset tulevat suurille polttolaitoksille. Tuon direktiivin alle joutuu noin 890 laitosta ja niiden sivutoimintoja noin 130. Hintalappu energiantuotantolaitoksille joustot huomioon ottaen ovat noin 765 miljoonaa euroa investointikustannuksina. Massa- ja paperiteollisuudelle arvioidaan syntyvän oksidien päästöjen vähentämisestä noin 45 miljoonan investointikustannukset ja noin 6 miljoonan euron vuotuiset käyttökustannukset.

Nämä luvut ovat vain arvioita. Onpa kuultu jo arvioita 3 miljardin euron luokkaan nousevista kustannuksista.

Mitä tästä kaikesta nyt sitten pitäisi ajatella? Koska olemme EU:n jäseniä, meille tulee pakottavaa lainsäädäntöä. Direktiivit otetaan käyttöön. Jos direktiivi tulee kaikille maille yhtäläisenä, niin onhan se toki tasapuolinen. Mutta KALLIS. Tolkuttoman kallis.

Mihin voimme nykytilanteessa sitten itse vaikuttaa? Totean ihan suoraan, että lopettamalla omaan jalkaan ampumisen. Otanpa esimerkin: Suomen luonnonsuojeluliitto on listannut toimenpidesuosituksiaan kansalliseen leikkauslistaansa  ilmastonmuutosta edistävien tukien osalta. Siellä ovat mainittuina mm. energiaintensiivisen teollisuuden tukikokonaisuus, työmatka-autoilun tuet, liikenteen polttoaineiden verotuet ja turpeen alempi verokanta.

SLL:n mielestä nämä haitalliset tuet ovat kestävän kehityksen esteenä. Kas kummaa, samanlaista viestiä tulee hallituksen sisältä varsinkin vihreiden riveistä. Ei mikään yllätys.

Se mikä näissä vaateissa tuntuu jatkuvasti unohtuvan, on niiden vaikutus suomalaiselle ja eurooppalaiselle kilpailukyvylle. Ei cleantechissa ole mitään pahaa, ei tietenkään. Mutta jos perusteollisuudesta katoaa mm. näillä toimilla sata työpaikkaa, niin kuinka monta vihreää työpaikkaa tulee tilalle? Ei varmastikaan sataa. Hyvä jos muutama.

Olemassa olevasta teollisuudesta kiinnipitäminen ja sen toimintaedellytysten turvaaminen tulee olla paljon suuremmassa roolissa. Ei ilmaston- ja ympäristönsuojelun kustannuksella vaan sen rinnalla.

Pelkkä ilmastokylki edellä meneminen ajaa Euroopan ja samalla Suomen työllisyyden, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn pohjamutiin. Kun maan hallitus siis pohtii ratkaisuja työllisyyden parantamiseksi ja velkaantumisen taittamiseksi, aloittakaa toimenpiteet energia- ja ympäristöpolitiikasta. Tälle sektorille perussuomalaiset on esittänyt omia vaihtoehtojaan  vaihtoehtoisessa budjetissaan vuodelle 2014 osiossa Energiapaketti:

– verotuloista vähennettäväksi 200 miljoonaa euroa, joka kertyy tiettyjen energiaverojen alentamisesta

– verotuloista vähennettäväksi 30 miljoonaa euroa, joka aiheutuu kun turpeen verotuki palautetaan vuoden 2012 tasolle

– lisäyksenä 20 miljoonaa euroa metsähakkeella tuotetun sähkön tuotantotukeen

– verotuloista vähennettäväksi 50 miljoonaa euroa, joka kertyy, kun windfall-veroa ei säädetä

– verotuloista vähennettäväksi 30 miljoonaa euroa, joka kertyy, kun liikennepolttoaineveron palautusjärjestelmä otetaan käyttöön

– vähennyksenä 115 miljoonaa euroa, joka aiheutuu liikennepolttonesteiden veronkorotuksen peruutuksesta

Noista voi aloittaa eli tehdä vaatimamme täyskäännöksen energiapolitiikkaan. Ei näilläkään keinoilla kaikkia ongelmia ratkaista, mutta hyvään alkuun päästäisiin. Kotimaisen energian aseman parantaminen suhteessa tuontienergiaan on perussuomalaisten energiapolitiikan keskeisin tavoite. Löytyykö tälle tavoitteelle muitakin tukijoita ja näkyykö se myös politiikan suunnassa? Voimme vaikuttaa niihin päätöksiin, jotka ovat ihan omissa käsissämme. Siksi juuri niiden päätösten vaikutuksia pitää pystyä arvioimaan myös talouden kannalta paljon nykyistä laajemmin. Lopetetaan siis oman oksan sahaaminen.