Li Anderssonin ministerinjakkara horjuu – väittää ettei tiennyt Dellingerin tappamistwiiteistä, mutta se tuskin pitää paikkaansa

Vasemmiston tarina muuttuu, eivätkä Li Anderssonin meriselitykset vakuuta. Ajatus siitä, ettei Li Andersson olisi ollut tietoinen Misha Dellingerin vihapuheesta vertautuu siihen, että kokoomuksen puoluesihteeri jäisi kiinni kommunismista, eikä Petteri Orpoa (kok.) informoitaisi asiasta.

Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala sen kiteytti. ”Kysymys kuuluu: paljastuiko tänään joku vasemmistoliiton ulkoparlamentaarinen vaikutuskeino twitterin kautta, jonka ei olisi suotu paljastuvan?”

Kyse oli vasemmistoliiton toiminnanjohtajan Misha Dellingerin pikapotkuista tämän jäätyä kiinni Twitter-tilistä, jossa yllytettiin tappamaan poliittisia vihollisia.

Opetusministeri Li Andersson vakuuttaa tänään, ettei tiennyt toiminnanjohtaja Dellingerin tappamiseen yllyttävistä twiiteistä: ”Asiasta on kysytty, joten teen yksiselitteisen selväksi, etten ole ollut tietoinen ex-työntekijän perustaman tilin vihatwiiteistä. Vasemmistoliitolla on nollatoleranssi vihapuheelle ja väkivallalla uhkailulle. Jos olisin tiennyt vihatwiiteistä, olisin puuttunut asiaan jo aiemmin, Andersson ilmoitti Twitterissä tiistaina iltapäivällä.”

Mitäpä muuta Andersson voisi sanoa? Hän on itse linjannut puuttuvansa kaikenlaiseen vihaviestintään. Jos käy ilmi, että Andersson on vuosien ajan katsonut sormien läpi Dellingerin tililtä lähetettyjä tappamisyllytystä ja edistänyt samalla tämän uraa vasemmistoliitossa, hänen polkunsa opetusministerinä loppuisi siihen paikkaan.

Aivan vastaavasti vihreiden Heidi Hautalan kehitysministerin tehtävä päättyi eroon, kun hän yritti suojella vihreiden ulkoparlamentaarista aktivistikeskittymää Greenpeacea rikosprosessilta. Näpit paloivat, ja kyyneleitä nieleskelevä Ville Niinistö (vihr.) joutui ilmoittamaan ministerinsä erosta.

Vielä ei olla näin pitkällä.

Kohu on kuitenkin jo johtanut Miska Dellingerin eroon toiminnanjohtajan paikalta.

Vasemmisto vaikeni asiasta pitkään. Samoin Misha Dellinger pisti Twitter-tilinsä kiinni eikä vastannut yhteydenottoihin. Suomen Uutiset yritti tavoittaa häntä kymmeniä kertoja, kuten myös puoluesihteeriä. Muu media pommitti heitä myös. Kun noin viikko oli kulunut ja Dellinger saanut aikaa todisteiden tuhoamiseen, vasemmistoliitolta tuli julkisuuteen viesti.

Vasemmisto twiittaa 27.2: ”Toiminnanjohtaja ei ole kirjoittanut twiittejä. Ne on julkaistu anonyymiltä tililtä, jolla on useita käyttäjiä.”

Kysymys kuuluu: Jos nämä useat käyttäjät ovat todellisia henkilöitä, miksei vasemmistoliitto ole paljastanut heidän nimiään? Jos Dellinger ei ollut kirjoittanut viestejä, miksi hän erosi?

Vasemmisto twiittaa myös: ”Vasemmistoliiton ydinarvoihin kuuluu väkivallan ja sillä uhkaamisen vastustaminen. Emme hyväksy väkivaltaa tai sillä uhkaamista missään muodossa – emme tänään, emme huomenna, emme koskaan tulevaisuudessa.”

Kuulostaa hyvältä, mutta pitääkö tämä paikkansa? Vai onko väkivallan lietsominen vasemmistoliiton ydinarvoihin kuuluva toimintatapa, jota toteutetaan puolueen ylimmiltä portailta?

Mitä Dellinger-tapauksesta tiedetään?

Koko soppa lähti kiehumaan alun perin siitä, että Misha Dellinger hyökkäsi Päivän Byrokraatti -blogisivuston (PB) kimppuun perusteettomin äärioikeistosyytöksin. PB on sittemmin selvittänyt asiaa ja kertoo taustoista perinpohjaisesti blogissa. Blogissa käydään läpi sekä Dellingerin virallista Twitter-tiliä että niin sanottua huutelutiliä, josta tappamisyllytyksiä on tehty.

PB on analyysissään selvittänyt, että Misha Dellinger on vaihdellut moneen kertaan huutelutilinsä nimimerkkiä:
”Dellinger on jossain vaiheessa vaihtanut huutelutilin tunnusta ja nimeä ahkerasti. Selvityksissämme olemme löytäneet viimeiseksi jääneen tunnuksen @huggywuggy2 lisäksi ainakin tunnukset @aliteralspleen, @antifantti, @drunkfinngarden, @turkudellinger ja @turkuderringer, joka suhteessa väkivaltafantasioihin onkin mielenkiintoinen nimiväännös, sillä Derringer on vanha pistoolimerkki.”

Välillä hän on pitänyt omaa kuvaansa huutelutilin profiilikuvana.

Viimeinen muutos @huggywuggy2 -nimimerkkiin ajoittuu hallitusneuvottelujen 2019 ajalle. Jälkien peittely kuteinkin epäonnistui, koska Dellinger ei selvästikään ollut tietoinen Twitterin ID-tunnisteen olemassaolosta.

Kuten PB:n ja myös IS:n analyysi paljastaa, Li Andersson on käynyt aktiivista keskustelua Dellingerin huutelutilin kanssa sinä aikana, kun yllytystä on tehty.

Vasemmistoaktiivit puhuttelevat Dellingerin huutelutiliä etunimellä ”Misha”.

Päivän Byrokraatti jatkaa huutelutilistä:

”Tili on ollut varsin tunnettu. Vuonna 2016 @turkuderringer on ollut Suomi-Twitterin TOP-200 vaikuttajalistalla peräti sijalla 66 ja se on keskustellut aktiivisesti lukuisten tunnettujen twitteristien kanssa. Hauissamme on tullut vastaan lukuisia huutelutilille osoitettuja viestejä muun muassa ”vuoden heterona” ja tasa-arvoaktivistina tunnetulta Juho Pylvänäiseltä, ylikomisario Jussi Huhtelalta ja monelta muulta tunnetulta keskustelijalta, jotka tietenkään eivät itse ole syyllistyneet asiassa mihinkään moitittavaan, mutta joiden kanssa vaihdetut viestit ovat osoitus siitä, että huutelutilillä oli muutaman vuoden takaisessa Twitterissä yllättävänkin keskeinen asema.”

Li Anderssonin kannalta raskauttavimpiin todisteisiin kuuluu keskusteluketju, jossa Li Andersson ehdottaa 2017, että hän ja @turkuderringer tulisivat kylään Jari Sarasvuolle. Linkki. Toinen kyläkutsun saanut on Markus Jäntti, kansantaloustieteen professori ja niin ikään vasemmiston kannattaja.

Toinen kysymys: Jos Li Andersson ei tiedä, kuka toimii huutelutilin takana, miksi hän ehdottaa tämän kanssa tapaamista Jari Sarasvuon kanssa? Kutsuvatko puolueen puheenjohtajat useinkin tuntemattomia henkilöitä maan tunnetuimpien mediavaikuttajien seuraan?

Päivän Byrokraatti kirjoittaa, että ajatus siitä, että Andersson ei olisi ollut tietoinen Dellingerin perustaman huutelutilin tavasta viestiä, on todellisuudelle vieras.

Andesson kommentoi tänään IS:lle Dellingeriin viitaten: ”Kyseinen henkilö perusti Twitter-tilin, jolta myöhemmin lähetettiin myös vihatwiittejä. Hän on käyttänyt tiliä ensin omana tilinään ja myös omalla nimellään. Jossakin vaiheessa tilin luonne muuttui. Tilin lähettämien viestien joukossa olleita vihatwiittejä en ole valitettavasti nähnyt ennen viime viikkoa.”

Kolmas kysymys: Vasemmistoliitto on vaihtanut virallista selitystään. Ensin väitettiin, että toiminnanjohtaja ei ole kirjoittanut twiittejä. Nyt todetaan, että on kirjoittanut. Kumpi on totta?

Anderssonin avustaja hehkutti väkivaltaisia mielenosoituksia

Verrataan apausta PVL:ään. Suomi sai äskettäin tarpeekseen Pohjoismaisen vastarintaliikkeestä, joka palkitsi jäseniään väkivallantöistä. Dellingerin tapauksen myötä on kysyttävä, onko vasemmistoliitossa samaa kulttuuria? Palkitaanko vasemmistoliitossa korkeilla virkanimityksillä niitä, jotka vahvimmin yllyttävät ulkoparlamentaariseen toimintaan – jäämättä siitä kiinni?

Päivän Byrokraatti muistuttaa, että jo aiemmin Andersson nosti erityisavustajakseen Dan Koivulaakson, joka kirjoitti vasemmistonuorten keskustelufoorumilla ihannoivasti poliittisesta väkivallasta. Viesteissään Koivulaakso kutsui poliiseja sioiksi ja pasifismia mielenhäiriöksi. Koivulaakson kommentteja voi lukea aiemmasta Suomen Uutisten artikkelista. Andersson myös nimitti Koivulaakson viime vuonna hallitusneuvotteluissa oikeusvaltion kehittäminen -työryhmän puheenjohtajaksi. Tuolloin oli kulunut vain kaksi vuotta siitä, kun Antifa-taustainen Koivulaakso oli matkustanut Hampuriin, jossa järjestettiin G20-kokouksen vastaisia mielenosoituksia. Osassa mielenosoituksista esiintyi väkivaltaisuuksia. Twitterissä Koivulaakso oli kuvannut tapahtumia sanoilla ”mahtava tunnelma”.

Neljäs kysymys kuuluukin: miksi vasemmisto palkitsee rähinöinnistä?

Päivän Byrokraatin mukaan ongelman ydin näyttäytyy nykyisen sukupolven vasemmistoliiton läheisessä suhteessa Antifaan ja muiden vastaavien ääriliikkeiden järjestämiin mellakoihin ja ilkivaltaisiin mielenosoituksiin. Jo Anderssonia vasemmistoliiton puheenjohtajana edeltänyt Paavo Arhinmäki oli Linnan juhlia piinaavien ”Kuokkavierasjuhlien” ensimmäinen järjestäjä. Smash Asem -mellakoissa hänet pidätettiin. Virallisen selityksen mukaan hän oli paikalla vain kuvaamassa.

– Puolueen nuoria aktiiveja on nähty jatkuvalla syötöllä vastaavissa, enemmän tai vähemmän väkivaltaisissa tapahtumissa kuten esimerkiksi ”Kiakkovieraat”, ”Luokkaretki lähiöst linnaan” ja ”Helsinki ilman natseja”. Joillekin tilaisuuksien paperinohut poliittinen sisältö näyttää olevan pelkkä tekosyy päästä hakkaamaan näyteikkunoita, takseja, ihmisiä tai poliisihevosia, PB jatkaa.

Esimerkkejä riittää. Organisoidun väkivallan lisäksi vasemmistoon on pesiytynyt kulttuuri, jossa ”hyvän asian puolesta” valehtelemista katsotaan sormien läpi. Tästä kouriintuntuva esimerkki nähtiin itsenäisyyspäivänä 2017, jolloin niin sanottu alpakka-tapaus, josta SU kirjoitti valheiden paljastuttua.

Urapolku rikoksilla?

Pohditaan vielä hetki asiaa puolueiden näkökulmasta. Dellinger eteni aina toiminnanjohtajaksi saakka, toimialueenaan kolmannes Suomea.

Puolueet ovat ylipäätään melko tarkkoja siitä, keitä ne ottavat jäseniksi. Arkijärki sanoo, että ne ovat vielä hyvin paljon tarkempia siitä, keitä puolueet nostavat kaikkein korkeimpiin toimiin puoluetoimistoissa.

Misha Dellingerin nimitys toiminnanjohtajaksi on tehty 2018 – siis Li Anderssonin puheenjohtajakaudella. Tällaiset kauaskantoiset päätökset tehdään tyypillisesti puoluehallituksen tai vastaavan korkean puolue-elimen myötävaikutuksella. Missään tapauksessa Dellingeriä ei ole voitu palkata ilman, että asiaan on ollut Anderssonin nimenomainen hyväksyntä.

Dellinger on Anderssonin vanha paikallisyhdistystuttu Turusta. Iltalehden tietojen mukaan hän kuuluu opetusministeri Li Anderssonin lähipiiriin. Dellinger kirjoitti ja videoi vuosien varrella uhkailujaan ja väkivaltafantasioitaan tavalla, jotka ylittivät uutiskynnyksen useita kertoja. Tästä huolimatta hän eteni vasemmistoliiton organisaatiossa. Vai etenikö hän juuri sen takia?

Tiedämme varmasti, että Andersson on joutunut itse puuttumaan Dellingeriin julkisiin kirjoituksiin.

Kysymys on enää siitä, tiesikö Andersson nimityshetkellä, minkälaista tekstiä Misha Dellinger verkkoon oli hetkeä aikaisemmin kirjoittanut.

Voi olla, että Anderssonin IS:lle antama meriselitys on kirjaimellisesti ottaen totta. Hän väittää: ”Ei ole mahdollista nähdä yli tuhannen Twitter-seurattavan jokaista viestiä.” Mutta on täyttä roskaa väittää, ettei kukaan olisi vinkannut puheenjohtajalle, että nyt Dellinger kirjoittaa taas tappamisesta. On muistettava, että Dellinger oli tuohon aikaan yksi Suomi-Twitterin kaikkein tunnetuimmista vasemmistovaikuttajista. Hänen Twitter-vaikuttavuutensa ylitti Yleisradion, Leijonien ja Alexander Stubbin (kok.) luvut.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella tiedämme, että puolueiden puheenjohtajat ovat puoluesihteereiden ohella puolueidensa parhaiten informoituja henkilöitä. He tietävät, mitä puolueissa tapahtuu. He tietävät myös sen, jos joku sisäpiirin toimija rikkoo niitä rajoja, joita puolue on itse julkisesti linjannut.

Vasemmistoliitto on ladannut vihapuheen torjuntaan koko poliittisen painoarvonsa. Mikäli puolueen korkeimmilta paikoilta vihapuhutaan itse, se kompromentoi koko puolueen aseman suomalaisessa politiikassa.

Meriselitykset siitä, ettei Li Andersson olisi ollut tietoinen Misha Dellingerin vihapuheesta vertautuu siihen, että kokoomuksen puoluesihteeri jäisi kiinni kommunismista, eikä Petteri Orpoa (kok.) informoitaisi asiasta.

---

Korjaus 7.3.2020 klo 19.47. Muutettu kohta “..Koivulaakso oli osallistunut Hampurissa G20-kokouksen vastaisiin väkivaltaisiin mielenosoituksiin.” muotoon “..Koivulaakso oli matkustanut Hampuriin, jossa järjestettiin G20-kokouksen vastaisia mielenosoituksia. Osassa mielenosoituksista esiintyi väkivaltaisuuksia.”