Viime viikot Suomessa on toisteltu Lasten oikeuksien sopimuksen puoltavan yksiselitteisesti lasten tuomista al-Holin leiriltä kiireellisesti Suomeen. Perustelu ei pidä paikkaansa, sillä lasten tuominen on kansainvälisten sopimusten valossa kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia. Vapaa toimittaja Maria Asunta arvioi terroristiäitien aiheuttamaa uhkaa lapsilleen.

Kurdihallinto ei mediatietojen mukaan luovuta pelkkiä lapsia, joten Suomi valmistelee sekä lasten että äitien hakemista Suomeen. Kyseisen operaation on perustuttava vapaaehtoisuuteen, sillä suomalaisviranomaisilla ei ole toimivaltuuksia hakea lapsia ilman huoltajien suostumusta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt lapsen edun käytännönläheisempi tarkastelu. Niin kauan kuin terroristiäitien on mahdollista olla yhteydessä lapsiinsa, ovat lapset vakavassa vaarassa.

Mikäli lapset onnistuttaisiin tuomaan Suomeen ilman äitejään, pystyisivät äidit manipuloimaan jälkikasvuaan modernien viestintävälineiden avulla mistä maailmankolkasta tahansa, ilman, että sitä pystyttäisiin käytännössä estämään.

Etämanipuloinnin takia lapsen hoito Suomessa muodostuisi käytännössä mahdottomaksi, eikä lapsi hyvistä aikeista huolimatta eheytyisi.

Manipuloiva vanhempi on suuri riski lapselle

Annan kotimaisen esimerkin. Keskustelin yksinhuoltajaisän kanssa, jonka ex-puoliso on lastenpsykiatrialla vahvistettu vieraannuttaja ja psykiatrin oikeudessa todistaman mukaan vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Äiti ei kykene näkemään lapsen tunteita ja tarpeita erillisinä omista vastaavistaan.

Äiti on muuttumattomalla käytöksellään saanut lapsen oireilun jatkumaan. Äiti ei ole kyennyt näkemään toiminnassaan, oikeuden päätökselläkin vahvistetussa vieraannuttamisessa, mitään korjattavaa.

Lasta vahingoittavien puheiden johdosta ja oikeuden päätöksellä äiti tapasi lastaan jonkin aikaa valvotusti, mutta ei enää. Hänellä on kuitenkin sosiaaliviranomaisten näkemyksen mukaan edelleen ongelma kyetä erottamaan, mistä lapsen kanssa on sopivaa puhua ja mistä ei.

Mutta, sosiaaliviranomaisten mielestä periaatteessa tarpeellisten valvottujen tapaamisten järjestäminen ei muuta mitään eikä suojele lasta, koska käytännössä äiti pääsee älypuhelimen välityksellä joka tapauksessa viestimään lapselle.

Tehokkain manipuloinnin väline on WhatsApp.

– Viime kädessä älypuhelimien avulla äiti on tehnyt tyhjäksi kaikki lapsen psykiatriset hoitopolut, valvotut tapaamiset ja lastensuojelun työn, isä kertoo.

– Äidin manipuloinnin takia lapsi ei ole voinut olla oma itsensä hoitoprosessin aikana.

Yliopistollisen sairaalan tutkimusten mukaan äiti aiheuttaa vieraannuttavilla puheillaan lapselle ristiriidan kokemuksen, joka puolestaan aiheuttaa lapsessa itsetuhoista ajattelua.

Vuosikausien varrella lukematon määrä sote-ammattilaisia on yrittänyt jokainen vuorollaan ”auttaa” ja ”tukea”, eli keskustelujen kautta saada tilanteeseen muutosta. Mikään keskustelu ei ole kuitenkaan saanut äitiä käsittämään toimintansa haitallisuutta.

Oletettavasti sama ongelma koskisi terroristien lapsia. Lapsistaan fyysisesti erotettuinakin äidit pystyisivät älypuhelinten avulla pitämään heihin yhteyttä ja iskostamaan heihin omaa agendaansa. Pelkkä muistuttaminen jihadin olemassaolosta ja siihen liittyvistä uskonnollisista velvollisuuksista riittäisi tekemään tyhjäksi hoivatyön Suomessa.

Jihadistiäidit voisivat viestiä lapsilleen, että äitien mielestä lapset aikovat kääntyä äitejään vastaan, hylätä äitinsä, jos aikovat hylätä sen mihin äidit uskovat – jihadismin.

Normaali äiti suojelee lastaan, terroristi ei

Terroristiäidit ovat olleet leireiltä yhteydessä Suomeen. Helsingin Sanomien haastatteleman Elsa-mummun mukaan ”lapset ovat ainoa, mitä heillä (terroristiäideillä) on elämässä jäljellä. He yrittävät kovasti pitää lapsistaan huolta”. Elsan mielestä olisi lapsille liikaa, jos heidät traumaattisten kokemusten jälkeen vielä erotettaisiin äideistään.

Mutta mitä sitten, jos lapset ovat ainoa asia, mitä äideillä on? Ikävä juttu, mutta lapset eivät ole heidän omaisuuttaan.

Naiset ovat itse luoneet lapsilleen olosuhteet, jotka mahdollistavat lasten kasvatuksen ääri-islamismiin. Normaalijärjellä varustettu, lastaan suojeleva äiti olisi jo lähettänyt lapsensa Suomeen.

Mutta terroristiäidit eivät.

He eivät ole valmiita luovuttamaan lapsia turvallisiin käsiin ja jäämään itse leirille. He toimivat täysin eri motiivein kuin se sukupolvi, joka lähetti sodan aikana lapsensa kyltti kaulassa Ruotsiin turvaan.

Jihadistien harjoittama lapsen suojelun laiminlyönti kertoo kyvyttömyydestä asettua lapsen asemaan ja toimia lapsen parhaaksi. Se kertoo, että lapsi on jihadistille lähinnä sotilaallinen voimavara. Lapset on koulutettu toteuttamaan jihadismin agendaa eli he ovat olemassa ideologiaa ja sen levittämistä varten. Tässä kuviossa lasten omat vanhemmat ovat lasten ensisijaisia kouluttajia.

Voi olla, että terroristiäidit pitävät panttivankeina lapsiaan, joiden avulla he itse pääsisivät Suomeen karkuun mahdollisia Syyrian maaperällä käytäviä terrorismioikeudenkäyntejä. Aikeissa voi olla sekin, että lapsia lähetettäisiin Suomeen nk. ankkurilapsina mahdollistamaan myöhempi perheenyhdistäminen.

Poikkeuslaki ainoa tapa erottaa lapset äideistään

Hiljattain uutisoitiin saksalaisesta terroristinaisesta, joka näännytti 5-vuotiaan jesidiorjansa hengiltä.

Ylen haastattelema kurditaustainen lääkäri Nemam Ghafouri kertoo: ”Voisin tuoda oikeuden eteen 20–30 jesidinaista. He kertoisivat, kuinka Isis-naiset pitivät heistä kiinni, kun miehet raiskasivat heitä. Isis-naiset leikkasivat jesidinaisten hiukset kateudesta ja pahoinpitelivät heitä.” Isisin uhreja Irakissa ja Syyriassa auttaneen Ghafourin mielestä Isisin alueille lähteneet naiset olisi asetettava syytteeseen ja lapset olisi otettava heiltä heti pois. Tämä onnistuisi sotaolojen poikkeuslain käyttöönotolla.

Ghafouri on oikeassa lasten erottamisessa äideistään, mutta jutussa ei huomioida nykyteknologian vaikutusta siihen, että lasten ja äitien erottamisesta on käytännössä mahdotonta tehdä pysyvä.

Vaikka terroristin lapsi otettaisiin huostaan Suomessa ja asetettaisiin yhteydenpitorajoituksia, onnistuisi yhteydenpito älypuhelimilla aivan yhtä hyvin yli maiden rajojen kuin maan sisällä. Suomessa lapsilta ei ihmisoikeuksien nimissä voi ottaa puhelimia kokonaan pois.

Ketään ei voi pelastaa väkisin eikä resursseja ole

Suomeen on kaavailtu tuotavan terroristiäitejä suoraan ohituskaistalle, jossa tilannetta selvitellään suomalaisviranomaisten moniammatillisella yhteistyöllä.

Lapset voidaan tapauskohtaisen arvioinnin ja kuulemisen jälkeen sijoittaa kiireellisesti ja äidit ohjata väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyyn tähtäävään Exit-toimenpideohjelmaan.

Mutta ovatko äidit valmiit osallistumaan? Välikysymys kuuluukin, haluaako jokainen äiti tai lapsi tulla pelastetuksi? Me kaikki tiedämme, ettei ketään voi auttaa vastentahtoisesti. Ketään ei myöskään voida ”pakkolänsimaistaa” tahdonvastaisesti.

Jihadistiäitien halukkuus palata vaihtelee. Auttamisennustetta ei nosta lääkäri Ghafourin havainto siitä, ettei hän ei ole nähnyt leirillä yhtäkään isis-äitiä, joka olisi katunut liittymistään terrorijärjestöön.

Entä millä resursseilla jihadistien lapsia hoidettaisiin? Juttuun haastatellun yksinhuoltajaisän mukaan resurssit eivät riitä edes suomalaislasten hoitoon.

– Terapiajonossa oli 130 lasta ennen lastani. Ei ollut tietoa, koska hän pääsisi terapiaan. Lisäksi lastenpsykiatristen vuodeosastopaikkojen pitkän ajan ostototeuma toisesta sairaanhoitopiiristä oli ainoastaan 1,5 paikkaa, isä kertoi.

Siis 1,5 paikkaa yhden maakunnan kaikille lapsille toisen sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidossa.

Siirto Suomeen tekisi terroristin lapsesta sotilaallisesti arvokkaan

Isis on julistanut täysimittainen sodan länsimaita, myös Suomea, vastaan. Lapset ovat saaneet sen mukaisen kasvatuksen ja koulutuksen. Isis pitää heitä välineinään uskonnollisessa sodassa.

Jihadistien lapset elävät nyt passiivista vaihetta, mikä on oikeastaan lasten etu.

Tilanne kuitenkin muuttuisi täysin, jos heidät lähetettäisiin Suomeen. Asemapaikan vaihtaminen aktivoisi nyt rauhallisen tilanteen kuin taikaiskusta ja saattaisi tehdä lapsista ideologian levittämisen ja taistelun kannalta merkityksellisiä.

Lapsista tulisi sotilaallisesti arvokkaita tekijöitä sellaisen vihollisen selustassa, jota vastaan käydään pyhää sotaa.

On laillista olla tekemättä yhtään mitään

Tilanne on patti kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Jos lapset ja äidit tuodaan yhdessä Suomeen, he muodostavat merkittävän turvallisuusuhkan. Heidän auttamisensa mahdollisuuksista ei ole mitään takeita.

Psykiatrisen sairaanhoitajan sanoin: ”Lapsia ei voida auttaa niin kauan kuin hullut äidit ovat mukana!”

Niin kauan kuin jihadistivanhempi voi olla yhteydessä lapsiinsa, ei hoitovastetta ole odotettavissa. Pelkkien lasten lähettäminen ei sekään takaisi hoidon onnistumista. Äitien lisäksi lapsilla on sukua Syyrian alueella, eikä lapsia käytännössä voitaisi mitenkään leikata lopullisesti irti kaikista läheisistään.

Teoriassakin lapsen radikaali irrottaminen juuristaan olisi omiaan aiheuttamaan lapsessa käänteisen reaktion: vihaa ja katkeruutta Suomen valtion viranomaisia ja esivaltaa kohtaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Vastaus: Ei mitään toistaiseksi, kuten ei ole tehty muuallakaan Euroopassa.

Haaviston pelastusaluksessa ei ole kapteenia

Mitään ei pidä tehdä siksi, että leirillä ei ole orpolapsia, joita ei jo olisi sijoitettu läheistensä luo. Oikeuskansleri Pöysin kanteluratkaisu toteaa, ettei Suomen hallitus ole tehnyt mitään moitittavaa, kun se ei ole tehnyt mitään.

Joten: jos mitääntekemättömyys kerran ei ole laitonta, miksi asioita on pitänyt alkaa hoitaa mitä ilmeisimmin laittomin menettelytavoin?

Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto ei ole lasten suojeluntarpeen erityisasiantuntija. Haaviston ulostuloja ja koko julkista keskustelua leimaa takertuminen yleviltä kuulostaviin periaatteisiin ja soten rajattomiin resursseihin. Herää kysymys, onko kukaan oikeasti miettinyt loppuun asti käytännön asioita, auttamisjärjestelmän keinoja ja resursseja, – realismia.

Tuskin, koska Haaviston pelastusalus keinuu nyt myrskyssä ilman pätevää kapteenia.

Maria Asunta