The Atlanticin tutkiva artikkeli ”Ihmisoikeusjärjestöjen kaksoisstandardit – näin järjestöt hylkäsivät puolueettomuuden” perehtyi Amnestyn, Lääkärit ilman rajoja – järjestön sekä Human Rights Watchin toimintaan ja kannanottoihin. Artikkelissa on haastateltu useita järjestöjen työntekijöitä. The Atlanticin toimitus sai haltuunsa myös järjestöjen sisäisiä viestejä ja sähköposteja.
Järjestöjen perusperiaatteisiin kuuluivat aiemmin puolueettomuus ja riippumattomuus. The Atlanticin selvitys todentaa, että ihmisoikeusjärjestöjen toimintaan vaikuttaa poliittinen ajattelu ja ne ovat alkaneet myös arvostella väkevästi Israelia. Erimielisiä työntekijöitä on kutsuttu siirtomaavaltaa puolustaviksi propagandan levittäjiksi. Monet työntekijät ovat olleet erityisen tyrmistyneitä väitteistä, joiden mukaan Israel olisi valkoista ylivaltaa edustava valtio, sillä yli puolet israelilaisista juutalaisista on lähtöisin eri arabimaista, Iranista ja Etiopiasta. Lisäksi useat israelilaiset ovat paenneet natsien vainoa Euroopasta.
The Atlanticin artikkeli tuo julki lukuisia esimerkkejä, joissa Amnestyn, Lääkärit ilman rajoja -järjestön sekä Human Rights Watchin johtotehtävissä olevat henkilöt ovat kirjoittaneet poliittisia kannanottoja Israelin ja Gazan välisen sodan syistä.
Erilaista näkökulmaa ei hyväksytä
Toimittaja Michael Powell kävi läpi viimeisen kuuden kuukauden ajalta olevia Amnestyn, Lääkärit ilman rajoja – järjestön sekä Human Rights Watchin sisäisiä sähköposteja sekä satoja sosiaalisen median julkaisuja, joita järjestöjen johtajat olivat jakaneet eri medioissa.
Toimittaja haastatteli kymmeniä järjestöjen juutalaisia työntekijöitä, joista osa on ollut järjestön palveluksessa vuosikymmeniä.
Kaikki haastatellut kertoivat järjestöjen vieraantuneen puolueettomuudesta. Kukaan Atlanticin haastattelemista työntekijöistä ei ollut Israelin oikeistolaisen pääministerin Benjamin Netanjahun politiikan kannattaja. Haastateltujen poliittinen näkemys oli vasemmistolainen. Monet heistä ovat myös syvästi kriittisiä Israelin sotatoimia ja toimintaa kohtaan, joita he pitävät sotarikoksina. He kertovat kuitenkin siitä, että pyrkimys ottaa erilainen näkökulma konfliktiin sai aikaan halveksuntaa sekä kollegoiden että esimiesten keskuudessa.
Juutalaiset työntekijät keskustelivat järjestöjen sisäisissä viesteissä esimerkiksi siitä, että Israel oli käynyt brutaalia sotaa, mutta myös siitä, että israelilaiset olivat pahoin traumatisoituneita 7. lokakuuta tapahtuneesta verilöylystä ja että Hamas oli syyllistynyt hirvittäviin sotarikoksiin ja terroritekoihin. Näiden näkemysten esittäminen järjestöissä saattoi kuitenkin johtaa siihen, että heitä pidettiin siirtomaavaltaa puolustavina propagandan levittäjinä.
Ihmisoikeusjärjestöjen puolueettomuus kyseen alla
The Atlantic kirjoittaa esimerkiksi Ison-Britannian Amnestyn julkaisemasta videosta, joka viittaa tapahtumiin, jotka johtivat Israelin valtion perustamiseen 1940-luvun lopulla.
“On kulunut 76 vuotta ja 364 päivää” ja “se ei alkanut vuosi sitten” -klippi keräsi 9,7 miljoonaa katselukertaa. Amnesty-työntekijät eri puolilla maailmaa jakoivat videota.
Tämä sosiaalisen median kampanjointi merkitsi hämmästyttävää muutosta maailman tunnetuimmassa ihmisoikeusjärjestössä.
Amnestyn säännöissä todetaan, että järjestö on “riippumaton kaikista hallituksista, poliittisista ideologioista, taloudellisista intresseistä tai uskonnoista. Se ei tue eikä vastusta mitään hallitusta tai poliittista järjestelmää eikä välttämättä tue niiden uhrien näkemyksiä, joiden oikeuksia se pyrkii suojelemaan.”
Amnestyn tavoitteena oli toimia uhrien ja mielipidevankien puolestapuhujana sekä pysyä erossa kylmän sodan polarisoituneesta politiikasta. Sama ajatusmaailma vaikutti Human Rights Watchin ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöjen perustajiin. Lääkärit ilman rajoja ilmoittaa verkkosivuillaan: “Olemme riippumattomia, puolueettomia ja neutraaleja.”
Israel esitetään rasistisena valtiona
Viime aikoina ihmisoikeusjärjestöjen johtajat ovat kuitenkin ryhtyneet tarkastelemaan Israelin ja Palestiinan monimutkaista poliittista ja kulttuurista tilannetta ja syyttämään ensisijaisesti Israelia.
Kun kulttuurinen ja poliittinen vasemmisto on noussut hallitsevaksi voimaksi ihmisoikeusyhteisössä, ovat järjestöjen nuoret työntekijät intohimoisine ideologisine sitoumuksineen auttaneet kirjoittamaan uudelleen tunnetuimpien järjestöjen toimintaa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kriittiset teoriat luokittelevat palestiinalaiset sorretuiksi ja Israelin sortajiksi. Nämä teoriat hallitsevat nyt monia keskusteluja juutalaisvaltiosta. Israel esitetään taantumuksellisena, rasistisena ja etnisenä “länsimaisena” valtiona arabimaiden keskellä.
Lääkärit ilman rajoja -järjestön johtaja levitti valeuutista
Rasha Khoury, Lääkärit ilman rajoja -järjestön Yhdysvaltain osaston hallituksen puheenjohtaja ja kirurgi, on työskennellyt sota-alueilla, ja hänet voidaan nähdä esimerkkinä ihmisoikeusliikkeen uudesta suuntauksesta. Hän syntyi miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Kuukausi Hamasin hyökkäyksen ja Israelin vastahyökkäyksen jälkeen hän julkaisi esseen nimeltä “Meidän on dekolonisoitava ajattelumme” Lääkärit ilman rajoja -järjestön nettisivuilla. Hän kirjoitti esimerkiksi näin:
– Valtavirran keskustelu Israelin joukkojen viimeisten 33 päivän aikana suorittamasta hillittömästä pommituksesta ja palestiinalaisten joukkomurhasta Gazassa vahvistaa edelleen kolonialistin maailmankuvaa, joka perustuu valkoisen ylivallan logiikkaan.
7. lokakuuta tapahtuneen Hamasin terroristihyökkäyksen jälkeen Khoury oli myös yksi kirjoittajista BMJ Global Health -lehdessä julkaistussa artikkelissa “Violence in Palestine Demands Immediate Resolution of Its Settler Colonial Root Causes”. Julkaisu sai kritiikkiä, koska artikkeli jätti huomiotta Hamasin roolin Israelin sotatoimien laukaisemisessa. Se myös syytti myös virheellisesti Israelia tappavasta ohjusiskusta. Kritiikkiin ja vaatimuksiin jutun oikaisusta Khoury ja julkaisun muut kirjoittajat suhtautuivat halveksien. Heidän mukaansa oikaisu tarkoittaisi alistumista Israelin valtion propagandaan.
Lääkärit ilman rajoja -järjestö näytti sodan alusta asti vähättelevän myös Hamasin hyökkäyksen törkeyttä kutsumalla sitä X:ssä 7.10.2023 “Israelin ja Gazan väliseksi eskalaatioksi”. Toiset ihmisoikeusjärjestöt tuomitsivat Hamasin hyökkäyksen suoremmin, mutta nekin syyttivät ensisijaisesti Israelia konfliktin taustasyistä.
Järjestö vaikenee panttivankien kohtalosta
Viime syksynä, 7. lokakuuta 2023 tehdyn hyökkäyksen vuosipäivänä, Lääkärit ilman rajoja -järjestön digitaalisella ilmoitustaululla Soukissa julkaistiin poikkeuksellinen anonyymi lausunto, jonka kerrottiin edustavan yli 40:ää nykyistä ja entistä työntekijää. Lausunnossa protestoitiin kiivaasti Genevessä päämajaansa pitävän järjestön tapaa kuvata Israelin ja Hamasin välistä konfliktia.
Lausunto syytti järjestöä siitä, että se pysyi hiljaa Hamasin julmista rikoksista ja seksuaalisesta väkivallasta sekä siitä, että se jätti huomiotta israelilaiset panttivangit, joista osa kuoli vankeudessa. Osa panttivangeista oli vauvoja. Lausunto totesi, että tämä järjestö ei edusta meitä.
Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustivat ranskalaiset lääkärit Nigerian sisällissodan jälkimainingeissa. Sen peruskirjassa lukee, että se tarjoaa lääketieteellistä apua ilman poliittisia, rodullisia tai kansallisia ennakkoluuloja. Kuitenkin viisi sen työntekijää, jotka puhuivat nimettöminä peläten työpaikkansa puolesta, kuvailivat työympäristöään sellaiseksi, että heidän kollegansa kieltäytyivät ottamasta huomioon mitään yksityiskohtia koskien juutalaisvaltiota.
Esimerkiksi marraskuussa järjestön Ison-Britannian entinen puheenjohtaja Javid Abdelmoneim kannatti täydellistä Israelin boikottia kirjoittaen X:ssä:
– Älä käytä enää yhtään aikaa Israeliin muuten kuin poistamalla se täysin elämästäsi.
“Räikeän vihamielisiä ja antisemitistisiä kirjoituksia”
Lääkärit ilman rajoja -järjestön entisen pitkäaikaisen viestintäjohtaja Michael Goldfarbin kärsivällisyys loppui viime vuonna. Hän julkaisi järjestön viestikanavalla Soukissa kirjoituksen turhautumisestaan järjestön sisällä esiintyviin “räikeän vihamielisiin ja antisemitistisiin kirjoituksiin”, mikä liittyi jutussa aiemmin mainittuun työntekijöiden anonyymiin Souk-lausuntoon.
– Pelko kostosta, vaientamisesta ja ulkopuolelle jättämisestä hallitsee monia järjestön kollegoita, jotka kuitenkin rohkeasti tukivat julkaisua.
Goldfarb kieltäytyi antamasta enempää kommentteja asiaan liittyen.
Lääkärit ilman rajoja -järjestön työntekijät hyökkäsivät järjestön viestikanava Soukissa Goldfarbia ja kaikkia lausunnon allekirjoittaneita vastaan.
– Jätämme teidät vihaanne, rasismiinne ja uhriutumiseenne. Olemme tottuneet siihen! eräs työntekijä kirjoitti. Pariisin lehdistötoimiston työntekijä Olivier Falhun vastasi myös erimielisille tyrmäämällä kritiikin perusteettomana.
Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi järjestön sisäisillä viestikanavilla on useiden kuukausien ajan ollut näkyvillä vain toisen osapuolen näkemyksiä Palestiina-Israel-konfliktiin.
Lääkärit ilman rajoja ei kommentoi
The Atlantic yritti saada kommentteja Lääkärit ilman rajoja -järjestön Yhdysvaltain johtajilta järjestön sisäisestä ilmapiiristä ja muista Israelia koskevista kysymyksistä. Lehdistövastaava Brienne Prusak vastasi lehden kommentointipyyntöön:
– Kunnioittavasti kieltäydymme.
Marraskuussa 2023 Israelin armeija ilmoitti suunnitelmistaan poistaa Hamas-operaattoreita suuresta gazalaisesta Al-Shifa-sairaalasta, jossa suuri joukko Lääkärit ilman rajoja -henkilöstöä työskenteli. Järjestön johtajat loukkaantuivat Israelin väitteestä. Sen Australian osaston puheenjohtaja Katrina Penney sanoi julkisuudessa:
– En ole nähnyt todisteita siitä, että sairaalarakennuksia tai -alueita käytettäisiin Hamasin sotilastukikohtina.
Hamasin läsnäolo sairaaloissa oli vaiettu salaisuus
Atlantic pyysi kahdelta järjestön työntekijältä kommentteja Hamasin läsnäolosta sairaaloissa, jotka ovat työskennelleet Itä-Jerusalemissa ja Gazassa. Hamas-taistelijoiden läsnäolo kyseisessä ja muissa sairaaloissa on avoin salaisuus.
– Tiesin, että Hamas oli siellä. Olin kokouksissa, joissa tämä tehtiin hyvin selväksi. Osa ovista oli piilossa. Oli yksiköitä, joihin ei päässyt sisään ja joiden ovilla oli aseistettuja vartijoita, työntekijä kertoo.
Tahallinen tietämättömyys nousi julkisuuteen
Sairaaloita ei saa käyttää sodankäynnin välineenä. Lääkärit ilman rajoja -järjestön työntekijät väittävät, että he noudattavat periaatetta, joka velvoittaa humanitäärisiä järjestöjä tuomaan väärinkäytökset ilmi. Järjestöillä on velvollisuus ilmoittaa aseellisten ryhmien, kuten esimerkiksi Hamasin, läsnäolosta sairaaloissa.
Kuukausia Al-Shifassa tapahtuneen Israelin operaation jälkeen Hamasin tukikohta sairaalassa paljastui. Myös järjestön tahallinen tietämättömyys nousi julkisuuteen. New York Times -lehden tutkiva artikkeli todensi oikeiksi väitteet siitä, että Hamas käytti Al-Shifan sairaalaa tukikohtana ja asevarastona. Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisten mukaan Hamas käytti Al-Shifaa myös komentokeskuksena ja piti siellä panttivankeja, mikä on sotarikos.
Järjestön fysioterapeutti oli PIJ:n ohjusasiantuntija
Viime kesäkuussa Lääkärit ilman rajoja -järjestö syytti Israelia fysioterapeuttinsa, Fadi Al-Wadiyan, tappamisesta. Järjestön virkamiehet kuvasivat sitä sotarikoksena, syyttömän perheenisän teurastuksena. Virallisessa lausunnossa sanottiin:
– Tälle ei ole mitään oikeutusta. Tätä on täysin mahdotonta hyväksyä.
Samaan aikaan huhuttiin, että hän oli taistelija PIJ:ssä (Palestine Islamic Jihad -järjestö), joka liittoutui Hamasin kanssa 7. lokakuuta. Järjestö kiisti tämän voimakkaasti. Israelin armeija julkaisi kuitenkin Al-Wadiyasta kuvia, jotka todensivat Al-Wadiyan olevan ohjusasiantuntija. Hänen yllään oli myös PIJ:n taisteluasu. Lääkärit ilman rajoja -järjestö myönsi lopulta olevansa “syvästi huolissaan näistä väitteistä” ja sanoi, ettei se “tietoisesti koskaan palkkaisi” taistelijaa.
“Meitä kehotettiin olemaan tarkistamatta taustoja”
Järjestön rekrytointiin osallistunut työntekijä kertoi The Atlanticille organisaation valtavasta paineesta laajentaa työntekijöiden palkkaamista Gazassa.
– Meitä kehotettiin olemaan tarkistamatta taustoja, työntekijä sanoi ja lisäsi:
– Yhdessä Gazan toimistossa oli kaksi tunnettua Hamas-taistelijaa. Arabialainen henkilökuntamme oli erittäin huolissaan, koska samassa huoneessa olo taistelijoiden kanssa oli vaarallista.
– Kuule, en todellakaan puolusta Israelia, sen toimissa on paljon kritisoitavaa, mutta Lääkärit ilman rajoja on ollut sokeasti ja tuhoisassa määrin Palestiina-myönteinen. Ja jos olit juutalainen ja kyseenalaistit sen, sinun kommenttisi ohitettiin.
Gazan sodassa koettujen hirvittävien tappioiden ja raa’an taistelun keskellä ihmisoikeusryhmät ovat osoittaneet paljon suurempaa kiireellisyyttä dokumentoida ja tuomita Israelin toimintaa kuin Hamasin ja Islamilaisen jihadin, PIJ:n, toimintaa. Joulukuussa 2024 Amnesty International julkaisi odotetun raporttinsa, jossa se syytti Israelia kansanmurhasta Gazassa. Amnesty ei kuitenkaan ole vielä saanut valmiiksi pitkään luvattua raporttia, jossa tutkitaan Hamasin johtamaa israelilaisten siviilien murhia ja raiskauksia 7. lokakuuta. Järjestön Yhdysvaltain johtaja O’Brien sanoi, että henkilökunta tekee kovasti töitä tämän parissa.
– Dokumentointi on ollut erittäin vaikeaa, hän kertoi.
– Seksuaalisen väkivallan tutkiminen eettisesti ja herkästi voi kestää monta kuukautta.
Terrori-iskua seliteltiin “väkivallan kierteiden juurisyillä”
Hamasin terrorihyökkäyspäivänä 7.10.2023 Amnestyn pääsihteeri Agnès Callamard ilmaisi X:ssä järkytyksensä kasvavista palestiinalais- ja israelilaissiviilien kuolemista. Hän kehotti myös puuttumaan “näiden väkivallan kierteiden juurisyihin”. Hänen mukaansa se edellyttää kansainvälisen lain noudattamista ja Israelin 16 vuotta kestäneen laittoman Gazan saarron sekä kaikkien muiden palestiinalaisiin kohdistuvien apartheid-järjestelmän osien lopettamista.
Ihmisoikeusjärjestöt perustelevat oikeutetusti, että erimielisyys Israelin toimista ja politiikasta ei ole antisemitismiä, mutta ne ovat yhä haluttomampia edes harkitsemaan Israelin näkökulmaa.
– On selvästi olemassa vasemmistolainen näkökulma, joka haluaisi poistaa Israelin, pitkään Human Rights Watchia johtanut Kenneth Roth sanoi The Atlanticille. Roth johti järjestöä vuosikymmeniä. Hän erosi tehtävästään vuonna 2022 ja väitti, ettei hänen entinen työnantajansa jakanut tätä näkökulmaa.
Vanhempi toimittaja Danielle Haas jätti puolestaan työnsä Human Rights Watchissa 2023. Hän kommentoi järjestöä:
– Suuntauksena on korvata ihmisoikeusliikkeen periaatteet ideologialla ja henkilökohtaisilla uskomuksilla.
Amnesty keskeytti Israelin osaston toiminnan
Aiemmin tänä vuonna Amnesty International teki poikkeuksellisen päätöksen, jossa se keskeytti Israelin osaston toiminnan, koska osasto arvosteli raporttia, jossa syytettiin Israelia kansanmurhasta Gazassa. Sisäisessä sähköpostissa Euroopan kollegoilleen Amnesty Israelin varajohtaja Yariv Mohar kirjoitti, että laajempi organisaatio pelaa “nollasumman uhripeliä, ikään kuin yhden osapuolen uhrien huomiointi tai tunnustaminen tapahtuisi toisen kustannuksella.”
Suurten ihmisoikeusjärjestöjen siirtyminen avoimeen oppositioon Israelia vastaan on johtanut siihen, että monet Israelin omat aktivistit, jotka ovat perinteisesti olleet hallituksen toimien terävimpiä kriitikoita Gazassa ja Länsirannalla, ovat jääneet syrjään. Nämä aktivistit yhdessä monien juutalaisten kollegoidensa kanssa ympäri maailmaa vastustavat Israelin refleksiivistä tuomitsemista ja kamppailevat vaikeiden kysymysten kanssa: Kuinka maa voi suojella itseään Hamasilta? Millainen olisi suhteellinen ja puolustettavissa oleva vastaus 7. lokakuuta tapahtuneeseen hyökkäykseen?
The Atlantic haastatteli Roy Yelliniä, joka on pitkän linjan vasemmistolainen ihmisoikeusaktivisti Israelissa. Hän on tehnyt vuosien ajan tiivistä yhteistyötä suurten kansainvälisten järjestöjen kanssa Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
– Ihmisoikeusjärjestöt saavuttivat arvovaltansa, koska ne kuvasivat todellisuutta sellaisena kuin se oli, hän sanoi ja lisäsi:
– Mutta liian usein olen nähnyt monien kansainvälisen yhteisön kollegoiden, joita pidin kumppaneina, kieltävän täysin todellisuuden siitä, mitä Hamas teki Israelissa.
Viha Israelia kohtaan kytenyt vuosikymmeniä
Ihmisoikeusjärjestöissä viha Israelia kohtaan on kytenyt vuosikymmeniä. Syynä on maan politiikan siirtyminen oikealle ja Länsirannan siirtokuntien laajentuminen.
Lokakuun 7. päivänä ihmisoikeusliikkeen sisäinen jakautuminen Israelin suhteen alkoi vaikuttaa ylitsepääsemättömältä, erityisesti monille juutalaisille työntekijöille. Sinä aamuna Hamasin ja Islamilaisen jihadin taistelijat hyökkäsivät brutaalisti Israeliin teurastaen siviilejä ennen vetäytymistään takaisin Gazaan, jossa he keräsivät aseet ja piiloutuivat tunneleihin käyttäen tiheää siviiliväestöä ihmiskilpinä. Sairaalat, koulut, yliopistot ja käytännössä kaikki infrastruktuuri muuttui Hamas-taistelijoiden piilopaikoiksi.
Israel vastasi iskuun armottomalla ja ajoittain brutaalilla hyökkäyksellä Gazaan, jossa tuhansia palestiinalaisia siviilejä, mukaan lukien lapsia, sai surmansa. Tämä on synnyttänyt kiivaan keskustelun siitä, voidaanko tällaisia toimia oikeuttaa.
Monet kriitikot ovat väittäneet, että Israelilla demokratiana, joka väittää noudattavansa nykyaikaisia sodankäynnin sääntöjä, on velvollisuus minimoida siviiliuhrit. He viittaavat runsaaseen näyttöön siitä, että Israel päätti pudottaa pommeja Hamasin taistelijoiden päälle ja päämajoihin tietoisena siitä, että näissä kohteissa oli myös runsaasti siviilejä. Myös israelilaiset ovat vastustaneet pitkittynyttä sotaa. He ovat kokeneet, että sitä ohjaa viha ja kosto.
Kansainvälinen ihmisoikeusliike on mennyt pidemmälle. Amnesty International, Human Rights Watch ja Lääkärit ilman rajoja ovat kaikki syyttäneet Israelia rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta. Jotkut ihmisoikeusjohtajat ovat avoimesti kyseenalaistaneet Israelin oikeuden olla olemassa juutalaisvaltiona.
Hamasin ihmiskilvistä ei puhuta
Atlantic haastatteli myös tunnettua entistä ihmisoikeusjärjestön johtajaa. Hän ilmaisi turhautumisensa siitä, kuinka tasapuolisten erottelujen tekeminen on nykyään vaikeaa. Ne olivat aiemmin itsestäänselvyyksiä ihmisoikeustyössä. Johtaja pyysi The Atlanticilta mahdollisuutta pysyä nimettömänä, sillä hän pelkää entisten kollegoiden reaktioita ja niistä aiheutuvia seurauksia.
– Hamasilla on kansainvälisen lain mukainen velvollisuus olla käyttämättä ihmiskilpiä ja erottaa sotilaalliset ja siviilikohteet toisistaan, johtaja sanoi ja lisäsi:
– Mutta jos otat tämän esille sisäisesti, sitä pidetään harhautuksena tai Israelin propagandana.
Hamasin hallinnoima terveysministeriö lähteenä
Maailman merkittävimpien ihmisoikeusjärjestöjen johtajat ovat osoittaneet vain vähän halua tunnustaa, että uutiset Gazan sodasta ovat epävarmoja ja että sota on moraalisesti monimutkainen.
Lokakuun 17. päivänä vuonna 2023 Hamasin hallinnoima Gazan terveysministeriö raportoi, että Israel oli pommittanut Al-Ahli Arab -sairaalaa ja tappanut lähes 500 palestiinalaista. Amnesty International ja Lääkärit ilman rajoja -järjestö tarttuivat heti tähän väitteeseen. Jälkimmäisen ryhmän johtajat julkaisivat sosiaalisessa mediassa viestejä Israelin “joukkosurman” tuomitsemiseksi. Human Rights Watchin Israelin ja Palestiinan asioiden johtaja Omar Shakir vahvisti väitteen syyttäen Israelia hyökkäyksestä ja lisäsi:
– Täydellinen kauhu. TÄMÄ ON LOPUTTAVA.
Johtaja Shakir perääntyi väitteestään muutaman tunnin kuluttua sanoen, että hänen organisaationsa tutkii asiaa. The Atlanticin artikkeli toteaa, että Human Rights Watch ansaitseekin kiitosta perusteellisesta tutkimuksestaan, sillä kuukautta myöhemmin se raportoi, että räjähdyksen todennäköisesti aiheutti epäonnistunut palestiinalainen ohjusisku, joka osui asfaltoidulle alueelle pysäköintialueen viereen eikä itse sairaalaan.
Se myös kritisoi Gazan terveysministeriötä liian korkeasta kuolonuhrien arviosta, joka oli “merkittävästi korkeampi kuin muut arviot, osoitti epätavallisen korkean kuolleiden ja haavoittuneiden suhteen ja vaikutti suhteettomalta paikan näkyviin vaurioihin nähden”. (Toisin kuin Amnesty International ja Lääkärit ilman rajoja, Human Rights Watch julkaisi myös raportin Hamasin sotarikoksista 7. lokakuuta.)
Lääkärit ilman rajoja -järjestö ei ole vieläkään poistanut sosiaalisesta mediasta kumottuja väitteitään Israelin väärinkäytöksistä.
”Yksi instituutio lisää olisi ideologisen vasemmiston vallassa”
Doug Sandok työskenteli Lääkärit ilman rajoja -järjestössä Ruandassa, Tšetšeniassa ja Sri Lankassa 1990-luvulla. Hän on seurannut pitkään järjestön Israelia koskevan retoriikan kiristymistä.
– Osallistuin marraskuussa 2023 järjestön maailmanlaajuiseen kokoukseen, ja keskustelu järkytti minua. Se keskittyi siirtomaavastaisuuteen ja rasismiin. Monet meistä kysyivät, onko todella itsestään selvää, että Israel on syyllistynyt kansanmurhaan. Tuntuu kuin yksi instituutio lisää olisi ideologisen vasemmiston vallassa, hän sanoo.
Juutalaisen unelmatyö Amnestyssä sai karun lopun
Dan Balsonille työskentely Amnesty Internationalissa oli pitkäaikainen unelma. Hän ja hänen vanhempansa pääsivät pois Neuvostoliitosta vuonna 1988 osana juutalaisten emigranttien aaltoa. Amnesty Internationalilla oli hänen mukaansa keskeinen rooli Moskovan painostamisessa vapauttamaan hänen kaltaisiaan perheitä.
Hänestä tuli Amnestyn Euroopan ja Keski-Aasian vaikuttamistyön johtaja vastuualueella, joka ulottui Venäjältä Afganistaniin ja Ukrainaan asti. Hän ihaili kollegoidensa rohkeutta ja luovuutta ihmisoikeusrikkomusten dokumentoinnissa. Hän kertoo, miten yksi käytti sirpaletta räjähtäneestä kranaatista jäljittääkseen asevalmistajan. Toinen pukeutui niqabiin matkustaakseen sota-alueella dokumentoimaan hallituksen rikoksia ja salaisen poliisin toimintaa.
“Vastarinta sortoa vastaan on joskus rumaa”
Vähitellen Balson kuitenkin huomasi kielteisyyden lisääntyvän aina kun aiheena oli Israel. Hän havaitsi antipatian Israelia ja sionisteiksi identifioituvia kohtaan erityisesti Amnestyn pääkonttorissa Lontoossa. Aamupäivällä 7.10.2023 Balson tarkisti viestejään yhä uudelleen nähdäkseen, oliko hänen israelilaisia ystäviään joutunut terrori-iskun uhreiksi. Hän selasi Amnestyn verkkosivustoa, joka julkaisi sinä päivänä lausunnon tuomiten sen, että “siviilit kärsivät molemmin puolin” ja kuvaten iskua “ennennäkemättömäksi vihollisuuksien eskalaatioksi”. Lausunto mainitsi Hamasin vain kerran. Se käytti termiä “palestiinalaiset aseistetut ryhmät”.
Balson siirtyi X:ään (entinen Twitter) ja huomasi kollegansa, Amnestyn teknisten palveluiden johtaja Rasha Abdul-Rahimin väittäneen olevansa järkyttynyt raporteista palestiinalaisten taistelijoiden tanssimisesta israelilaisten ruumiiden päällä, mutta hän oli lisännyt, että “todellinen antirasismi ja dekolonialismi tunnistaa, että vastarinta sortoa vastaan on joskus rumaa”.
Sinä iltana Balson kirjoitti erokirjeensä Amnestylle. Hän kirjoitti esimiehilleen Amnestyn perinteisestä lähestymistavasta purkaa kansakunnan motivaatiot, pelot ja rajoitukset myös silloin, kun ne ovat epämiellyttäviä. Näistä mikään ei kuitenkaan näyttänyt koskevan Israelia. Amnestyn lähestymistapa osoittaa hänen mukaansa “sellaista halveksuntaa israelilaisten eksistentiaalisia pelkoja kohtaan, että se vaikuttaa tarkoituksellisesti laskelmoidulta karkottamaan eikä houkuttelemaan tai vakuuttamaan.”
Jopa Amnestyn niukka tunnustus Hamasin roolista lokakuun 7. päivän terrori-iskuihin osoittautui liian Israel-myönteiseksi sen joillekin työntekijöille. He väittivät Amnestyn lausunnon olevan liian ymmärtäväinen Israelia kohtaan. Kun keskustelu organisaation sisällä kasvoi ja jotkut juutalaiset työntekijät vaativat maltillisia sävyjä, toiset Amnesty-työntekijät valittivat tällaisten argumenttien aiheuttavan triggeröitymistä ja syyttivät juutalaisia kollegojaan islamofobiasta.
USA:n johtaja kannatti epäsuorasti Israelin lakkauttamista
The Atlantic pyysi kommentteja Amnesty International Yhdysvaltain johtajalta Paul O’Brienilta. Hän vastasi suurimman osan keskusteluista Amnestyn sisällä olevan kunnioittavia, mutta “ei kivuttomia”. Kun häneltä kysyttiin, voisivatko hillitsemättömät tunteet ja vihaiset sosiaalisen median julkaisut häiritä Amnestyn työtä, hän myönsi:
– Olen nähnyt sosiaalisen median julkaisuja, joiden kohdalla toivon, ettemme me olisi niitä julkaisseet.
O’Brienin kriitikot pitävät hänen omaa käytöstään ajoittain esimerkkinä liikkeen kasvavasta vastustuksesta Israelin olemassaolon oikeutusta kohtaan. Maaliskuussa 2022 hän epäsuorasti kannatti nykyisen Israelin lakkauttamista juutalaisten valtiona Washington D.C.:ssä järjestetyssä Women’s National Democratic Club -tilaisuudessa. Myöhemmin hän katui kommenttejaan ja sanoi, että “Amnesty on neutraali eikä ota kantaa minkään valtion legitimiteettiin tai olemassaoloon, mukaan lukien Israel”.
Johdolta provosoivia someviestejä
Amnestyn johdon tapa julkaista provosoivia sosiaalisen median viestejä on yleistynyt. Vuoden 2024 ensimmäisenä päivänä entinen teknisten palveluiden johtaja Rasha Abdul-Rahim julkaisi X:ssä viestin:
– Hyvää uutta vuotta kaikille paitsi #israelilaiselle apartheid-valtiolle.
Jopa Amnestyn Yhdysvaltain virallisella verkkosivustolla on ollut kyseenalaisia lausuntoja. Toukokuussa Amnesty julkaisi kollaasin kuvamateriaalia “Solidarity with Gaza” -konferenssistaan, johon oli liitetty hiphop-artisti Macklemoren musiikkia. Macklemore sanoi Israelia koskevassa rapissaan:
– Kuka saa oikeuden puolustautua ja kuka saa oikeuden vastarintaan, on aina riippunut dollareista ja ihonväristäsi, mutta valkoinen ylivalta on vihdoin paljastettu.
The Atlantic pyysi kommentteja Amnestyn Yhdysvaltain johtajalta O’Brienilta kyseisestä julkaisusta. O’Brien sanoi, ettei ollut tietoinen julkaisusta, vaikka se oli ollut Amnesty USA:n sivustolla puoli vuotta, jopa sen jälkeen kun työntekijät olivat valittaneet siitä ylimmälle johdolle. The Atlantic toimitti O’Brienille linkin, ja hän vastasi toimitukselle seuraavana päivänä:
– Kiitos, että huomautit tästä julkaisusta. Olemme poistaneet sen, koska se ei noudattanut sisäisiä ohjeitamme.
Anmtisemitismin tuomitseminen vihastutti johtajat
Amnesty on toiminut paljon nopeammin tukahduttaakseen erimielisyyttä riveissään. Amnestyn Israelin osasto tunnetaan kiihkeästä itsenäisyydestään, ja se on osoittanut kritiikkiä niin Netanjahun hallitusta kuin toisinaan omaa järjestöäänkin kohtaan.
Israelin haara on pitänyt kiinni siitä, että vaikka se ei vähätellyt “monia kauheita julmuuksia, joita Israel on tehnyt Gazassa, jotka saamamme tiedon mukaan näyttävät ensi silmäyksellä ylittävän rikosten ihmisyyttä vastaan ja etnisen puhdistuksen kynnyksen”, se piti Amnestyn kansanmurhasyytöstä huonosti perusteltuna. Osaston mukaan kansanmurhaväite näytti olevan suunniteltu “tukemaan suosittua narratiivia Amnesty Internationalin kohdeyleisön keskuudessa”.
Israelin osasto turhautui muun organisaation hiljaisuuteen ja aloitti oman “ihmismyönteisen kampanjansa”. Siinä tuomittiin sekä antisemitismi että islamofobia. Se myös huomautti, että äärimielipiteet Israelin ja Palestiinan konfliktin molemmin puolin edistävät tuhoamisen ideologioita.
Kampanjan julkaisu vihastutti Amnestyn korkeita johtajia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Viime toukokuussa tutkimuksen, vaikuttamistyön, politiikan ja kampanjoiden johtaja Erika Guevara-Rosas määräsi Israelin osaston lopettamaan kampanjansa.
– Ottaen huomioon vakavan riskin maineelle ja asian legitimiteetille, pyydän teitä poistamaan tämän asiakirjan kaikilta alustoilta välittömästi, hän kirjoitti sähköpostissa, jonka The Atlantic sai haltuunsa.
Sisäinen kritiikki suunniteltiin vaiennettavaksi
Atlanticin jutussa on julkaistu myös muita järjestön johtajien ulostuloja, jotka todentavat, että että Amnestyn johtajat suunnittelivat etukäteen torjuvansa Israelin osaston henkilökunnan kritiikkiä Amnestyn kansanmurharaporttia kohtaan. He perustelivat sen olevan “endeemistä palestiinalaisvastaista rasismia”.
Amnestystä eronnut entinen Amnestyn Euroopan ja Keski-Aasian vaikuttamistyön johtaja Balson on vastahakoisesti ja pettyneenä alkanut ihmetellä monia ihmisoikeusliikkeen oletuksia ja väittämiä.
– Amnestyn sisällä ilmaisusta “Israelin politiikan arvostelu ei ole antisemitismiä” on tullut eräänlainen mystinen merkitys, jota toistetaan usein ja voimakkaasti sekä yksityisesti ja julkisesti. Amnestyn johto näyttää uskovan, että jos sitä toistetaan voimakkaasti, ilmaisu torjuu jotenkin väitteen syvemmän tarkastelun.
Atlanticin haastattelema vasemmistolainen israelilaisaktivisti Yellin, joka on tehnyt yhteistyötä suurten kansainvälisten järjestöjen kanssa, on vieläkin pettyneempi.
– He luulevat, että jos he vain huutavat “kansanmurha” ja “apartheid”, niin ehkä me israelilaiset palaamme Eurooppaan. Joinain päivinä minusta tuntuu, että olen ollut vain hyödyllinen idiootti, hän huokaa.
