LEHTIKUVA
Koulujen eriytyminen kiihtyy – vasemmisto ehdottaa valinnanvapauden rajoittamista, mutta löytyisikö parempiakin keinoja?
Koulujen eriytymistä eli jakautumista hyviin ja huonoihin pidetään ongelmana, johon tulee puuttua. Jakautumista on yritetty estää positiivisella syrjinnällä eli jakamalla rahaa heikoimmille kouluille. Vasemmistopoliitikot ovat ehdottaneet myös valinnanvapauden rajoittamista. Löytyisikö parempia keinoja? – SU haastatteli koulutuspoliitikkoa, koulutustutkijaa ja kahta kokenutta opettajaa. Valtiotieteiden lisensiaatti Mai Allo kirjoittaa.
”No onhan tämä nyt aivan pirullinen dilemma”, avaa yliopistonlehtori Jari Salminen keskustelun. Hän työskentelee koulutustutkijana Helsingin yliopistossa, ja ”dilemma” on hänen lempi-ilmaisunsa. Sitä hän on tutkimuksissasaan ja kirjoissaan usein käyttänyt kuvatessaan koulun, opetussuunnitelmien ja yhteiskunnan mutkallista suhdetta.
Koulujen eriytymisen osalta hän tarkoittaa dilemmalla sitä, että aivan päinvastaiset toimenpiteet johtavat samaan lopputulokseen eli siihen, että koulut jakautuvat entistä voimakkaammin hyviin ja huonoihin.
”Jos koulushoppailua yritetään estää esimerkiksi koulupiirejä rajaamalla, seuraa siitä, että jollekin alueelle eivät muuta enää ketkään muut kuin ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Koko seutu kouluineen on sen jälkeen mennyttä. Jos ja kun valinnanvapaus sallitaan, kaikki kynnelle kykenevät äänestävät jaloillaan. Sekin johtaa koulujen jakaantumiseen. Toiset kukoistavat, toiset kurjistuvat.”
”Ja kyllä, tämä on oikea ongelma, vaikka Suomessa asiat ovat vielä aika hyvin. Esimerkiksi joidenkin Itä-Helsingin koulujen maine on turhaan huono. Tiedän omien opiskelijoitteni ja opetusharjoittelijoitteni kautta, että siellä on myös mukavia ja rauhallisia kouluja. Omatkin muistoni seudulta ovat positiivisia.”
Salminen arvelee Suomen koulujen pysyvän edes jotenkuten tasalaatuisina niin kauan, kun opettajaeetos pysyy vahvana. ”Tällä tarkoitan sitä, että jopa niille heikoimmille alueille on toistaiseksi riittänyt päteviä hakijoita, jotka kaikesta huolimatta pitävät työstään. Silloin, kun opettajan asenne muuttuu sellaiseksi, että ‘elämä on muualla’, on peli menetetty.”
”Vaaran merkit orastavat jo täälläkin, mutta eivät onneksi vielä näy selvästi kuten vaikkapa Iso-Britanniassa. Siellä joitakin kouluja on jouduttu sulkemaan siksi, etteivät pätevät opettajat halua niihin töihin, tai etsivät paremman paikan heti tilaisuuden tullen.”
Salmisen mukaan suomalaiset opettajajärjestöt voisivat keskustella koulujen ongelmien syistä nykyistä suoremmin ja avoimemmin. Ikäviä asioita ei pidä lakaista maton alle, vaikka niiden ääneen sanominen voi joskus olla poliittisesti epäkorrektia.
Sama päättökoe kaikille?
Salminen kuuluu niihin tutkijoihin, joiden mielestä kaikkien koulujen vaatimustasoa tulisi nostaa, ja hän on usein puhunut myös valtakunnallisten, kaikille yhteisten päättökokeiden puolesta. Yhdenkään perheen etu millään alueella ei voi olla se, että peruskoulusta ja enenevässä määrin myös lukioista tai ammattikouluista pääsee sluibaamalla läpi, kuten perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra osuvasti joskus on asian ilmaissut.
Sluibaaminen on mahdollista muun muassa siksi, että ydinasioiden osaamista ei mitata ja testata riittävän yksiselitteisesti ja läpinäkyvästi. Kouluilta edellytetään monipuolista ja oppilaslähtöistä arviointitapoja, jolloin seuraavalle kouluasteelle pääsee luvattoman heikolla luku- kirjoitus- ja laskutaidoilla. Tämä koituu nimenomaan huonoimpien koulujen oppilaitten vahingoksi, koska heidän oppimisestaan ei ehkä kanneta huolta kotonakaan.
”Peruskoulun sanallisen ja erittäin kirjavan arvioinnin jäljet näkyvät meillä aina syksyllä, kun kohtaamme uudet lukion ykkösluokkalaiset. Monilla on käsitys itsestään kiitettävänä oppilaana, ja on riipaisevaa, kun lukemisen ja kirjoittamisen taso paljastuu toisenlaiseksi”, kuvailee espoolaisessa koulussa kolmattakymmenettä vuotta työskennellyt äidinkielen opettaja ja jatkaa:
”Mietimme joskus kollegoiden kanssa, kuinka alas rimaa pitää laskea”.
Espoossa koulujen eriytymisongelma näkyy opettajan mukaan hyvin voimakkaana:
”Meillä on täällä hyviä kouluja ja oppilaita, jotka häikäisevät taidoillaan. Ja meillä on kouluja, joissa oppilaiden sallitaan tekevän äidinkielen kirjoitelman emoijeilla, kun mikään muu ei heiltä onnistu.”
”Onnekseni opetan itse lukiolaisia. Raskainta tämä koulujen eriytyminen lienee yläkoulussa opettaville kollegoille. Vanhemmat painostavat heitä antamaan yhdeksäsluokkalaisilleen hyviä numeroita, kun meidän Joni nyt tarvitsee kympin, että pääsee X:n kouluun.”
“Jos opettaja ei suostu, valitetaan aluehallintovirastoon.”
Ne äidit ja isät, jotka osaavat ja kehtaavat valittaa numeroista, kuuluvat yleensä sosioekonomisesti menestyvään joukkoon, kertoo espoolaisopettaja. Toisaalta heikosti pärjäävistä perheistä löytyy niitä vanhempia, jotka vaativat lapsilleen parempia arvosanoja vedoten kokemaansa syrjintään.
Espoolaisopettajan purkausta kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että Purran ja Salmisen kannattamat julkiset päättökokeet tai pääsykokeet voisivat ratkaista koulujen eriytymisongelman ainakin osittain. Koulupaikat eivät silloin pääsisi jakautumaan niin vahvasti perheiden varallisuuden tai muuttohalukkuuden perusteella. Yhteinen koe vaimentaisi myös vanhempien lobbausintoa.
Siksi tuntuu hullunkuriselta, kun vasemmistovihreät poliitikot vastustavat valtakunnallisia kokeita tai sisäänpääsytestejä väittäen, että ne luokittelisivat lapsia ”eri kasteihin.” Vielä paljon epäoikeudenmukaisempaa on arvosanojen ja arviointitapojen tilkkutäkki.
Yksi koulu, erilaiset luokat?
Yksityiskoulujen Liiton toiminnanjohtaja, Lahden yhteiskoulun rehtori Markku Moisala on eriytymiskysymyksessä samoilla linjoilla Salmisen kanssa.
”Jossain mielessä erityminen on Helsingin kaltaisissa isoissa kaupungeissa väistämätöntä. Se johtuu siitä, että metropoli missä tahansa maassa koostuu joukosta pieniä kyliä, joista jokaisella on oma leimansa. Lahden kokoisessa kaupungissa ilmiö näkyy paljon vähemmän, pohjoisemmasta Suomesta puhumattakaan.”
”Yksilöt, ja sitä myötä asuinalueet ja koulut ovat aina erilaisia, minkä ei sinänsä tarvitse olla paha asia. Mutta ehkä tiettyjen koulujen syöksykierrettä voisi lieventää sillä, että riittävän monessa kunnan koulussa olisi yksi erikoisluokka, joka tarjoaa painotettua opetusta. Painotuksen ei tarvitse olla välttämättä ´akateemista`. Näin nykyistä useammalla koululla olisi jokin houkutin perheille. Ja kun erilaiset luokat olisivat kuitenkin samassa koulussa, kaikki oppilaat olisivat luontevasti toistensa kanssa tekemisissä, mikä ehkäisisi ei-toivottujen kuplien syntymistä. ”
Monet vasemmistopoliitikot pitävät kaikkea painotettua opetusta eriarvoistavana. Heidän perusteensa on se, että moniin painotetun opetuksen luokkiin otetaan oppilaat nimenomaan pääsykokeen kautta, ja karsintojen on väitetty suosivan harrastuksissa valmennettuja, vauraitten perheitten lapsia. Tosiasiassa esimerkiksi musiikkiluokkien pääsykokeessa testataan enimmäkseen rytmitajun tai sävelkorvan kaltaisia taipumuksia, ei sitä, mitä lapsi jo osaa.
Moisala huomauttaa, että painotetun opetuksen mahdollisuus missä tahansa koulussa tukee myös niitä perheitä, joissa vanhemmat eivät itse osaa tai jaksa tukea lastensa taipumuksia. ”Olen nähnyt, kun painotettua opetusta antavan luokan opettaja ottaa yhteyttä koulussaan jossain muussa luokassa opiskelevan lapsen vanhempiin, kertoo panneensa merkille lapsen kyvyt ja kehottaa kyseisiä vanhempia tuomaan lapsensa soveltuvuuskokeeseen. Kaikki voittavat tällaisessa tilanteessa.”
Yksityiskoulut avuksi?
Purra nostaa esiin myös maahanmuuton tuomat ongelmat, jotka täyttävät monen opettajan arjen. Koulujen edellytetään kotoutumislain mukaisesti sopeutuvan monikulttuurisuuteen ja edistävän kaikkien osallisuutta. Ohjetta tulkitaan vaihtelevasti, myös niin, että oppiaineiden vaikeimpia sisältöjä pitää karsia. Lepsuilu koituu ajan mittaan kaikkien, mutta varsinkin maahanmuuttajien itsensä vahingoksi.
Purra korostaa, että maahanmuuttajavaltaisten koulujen syöksykierrettä ei ole saatu missään oikaistua edes mittavalla positiivisella syrjinnällä. Hänen mielestään valtavirtamedian palstoilla näkyvimmin esiintyvät tutkijat, kuten HS:n usein haastattelema Venla Bernelius, tuntuvat edustavan ajattelua, jonka mukaan ”parempiosaisiten” tulisi kurjistua, jotta ero heidän ja ”huonompiosaisten” välillä olisi pienempi.
”Tuo idea voi toimia progressiivisessa verotuksessa, mutta ei kouluvalinnassa”, toteaa Purra.
Tutkija Jari Salminen muistuttaa, että PD-rahat ovat pysäyttäneet koulun kurjistumiskierteen joissakin tapauksissa, jos lisätuki on ohjattu nimenomaan opetukseen. Lisäksi hän haluaa kertoa esimerkin San Diegossa toteutetusta mielenkiintoisesta kokeilusta, joka suomalaisen korvaan saattaa kuulostaa miltei pyhäinhäväistykseltä: huonomaineinen koulu päätettiin purkaa, ja sen tilalle kunnanisät sallivat perustaa yksityiskoulun, joka tarjosi omaa opetussuunnitelmaansa.
”Tarkoitus oli houkutella slummialueen lapset pysymään koulussa, ja myös testata oppimistuloksia muihin kouluihin verrattuna. Tulokset olivat niin hyviä, että nyt näitä samanlaisia kouluja on perustettu muillekin ongelma-alueille”, kuvailee Salminen.
Mikä sopii yhdelle maalle, ei välttämättä sovi suoraan toiseen järjestelmään, mutta silmät ja korvat varmasti kannattaa pitää auki. Ja aloittaa siitä, että asioista puhutaan ilman kiertoilmaisuja.
MAI ALLO
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Ruotsin hallitusta arvostellaan Pisa-oppimistulosten peukaloinnista – selityksenä maahanmuuttajien kehno kielitaito
PS: Koulutuspoliittisen selonteon suurin ongelma on ratkaisujen puute
Uutuuskirja: Vasemmistoradikaalien myllertämä peruskoulu on palautettava raiteilleen
Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisvaikeuksista ja heikosta kielitaidosta uskallettava puhua – Koponen: “Tämä ei ole rasismia vaan realismia”
Perussuomalaiset: Nuorten koulutustaso kääntynyt jyrkkään laskuun – koulutuspolitiikassa on palattava perusasioihin ennen kuin aletaan hienostella
Kaksi islamilaista yksityiskoulua suljetaan Ruotsissa – Göteborgin jäljet pelottavat
Viikon suosituimmat
Teemu Keskisarjan ja Onni Rostilan kolumni: Näin Yle valeuutisoi pikkutyttöjen teurastuksen
Itäkeskuksen muslimiyrittäjä HS:lle: Hameen on oltava löysä lantion kohdalta, jotta muut miehet kuin minä eivät näe
Helsingin Itäkeskuksen Hansasillalla esillä ollut islamilaisia pukeutumissääntöjä esittelevä kyltti on puhututtanut mediassa ja somessa tällä viikolla. Kyltissä kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa samankaltaisia kylttejä on nähty jo pitkään. Saksassa on tuotu oikeuden eteen myös sharia-poliiseja.
Maahanmuuttopolitiikka kiristyy koko EU:ssa – PS-meppi Sebastian Tynkkynen: ”Ratkaisujen aika on tullut” – kokoomuksen meppi Aura Salla nosti äärioikeistokortin
Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikka on liikkeessä ja kääntymässä selvästi tiukempaan suuntaan. Sekä keskeisissä EU-toimielimissä että jäsenvaltioiden hallinnoissa ilmenee tahtotilaa tiukentaa maahanmuuton sääntöjä ja tehostaa laittomasti EU:ssa oleskelevien palautuksia. - Ihmisoikeuksista EU:ssa pidetään jatkossakin kiinni, mutta kenenkään ihmisoikeus ei ole oleskelu laittomasti EU-maissa, perussuomalaisten meppi Sebastian Tynkkynen sanoo.
Vihersiirtymä vastatuulessa: Saksalaisautoilijat vaihtavat sähköautonsa bensaan ja dieseliin
Autoilijoiden siirtyminen sähköisiin kulkuvälineisiin tökkii välittömästi, kun tuet loppuvat. Saksassa jopa kolmannes sähköautoaan vaihtaneista on siirtynyt takaisin bensaan tai dieseliin sen jälkeen, kun avustukset hiipuivat. Tavoite fossiilivapaasta uusien autojen kaupasta vuonna 2035 karkaa yhä kauemmaksi.
Kamala Harris on positiivisen erityiskohtelun tuotos – maailman menestynein “DEI-rekry”
Kamala Harris on uransa joka käänteessä hyötynyt siitä, että hän on nainen ja kuuluu rodulliseen vähemmistöön. Hän on malliesimerkki siitä, miten paljon positiivinen erityiskohtelu voi edistää vähemmistöjen menestystä. Varapresidenttinä hän oli Bidenin "DEI-rekry", joka lopulta syrjäytti presidentti Bidenin. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta maailman mahtavimman maan presidentiksi.
Yle kehysti Trumpin kampanjatilaisuuden vitsin rasismiksi: ”Roskasaari” – tosiasiassa Puerto Rico hukkuu roskiin
Ylen toimittajien mieleen ei tullut tarkistaa, miksi Amerikassa on ennenkin kutsuttu Puerto Ricoa roskasaareksi. Rasismi ei liity asiaan, vaan vertaus on sangen kirjaimellinen, koska roskia Puerto Ricossa riittää. Saaren asukkaiden yksi suurimpia ongelmia onkin jäteasemien tilan puute, ja eri arvioiden mukaan kaatopaikkatila saattaa loppua kesken 2–4 vuodessa.
Mäenpää: Itäkeskuksen kyltit seurausta vihreiden maahanmuuttopolitiikasta
Yksi kuluvan viikon kuumimmista puheenaiheista on ollut Helsingin Itäkeskukseen ilmestynyt herättänyt ohjetaulu koskien musliminaisten pukeutumista. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää muistuttaa ohjeistuksesta pöyristynyttä vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa siitä, että tapahtunut on seurasta vihreidenkin tukemasta avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikasta.
PS-Nuoriso: Suomessa ei ole sijaa sharia-laille
Perussuomalainen Nuoriso on tyrmistynyt, mutta ei vähääkään yllättynyt islamilaisten pukeutumissääntöjen julistamisesta Itäkeskuksessa. Uutisoidussa julisteessa kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa julisteet ovatkin jo vuosia sitten vaihtuneet islamistisiin “sharia-poliiseihin”, jotka häiriköivät kansalaisia islamilaisten oppien rikkomisesta.
SVT nauhoitti salaa Malmössä imaamin perjantairukouksen, jossa ylistettiin Hizbollahin johtaja Nasrallahia
Ruotsin yleisradioyhtiön uutistoimitus SVT Nyheter oli tekemässä tutkivaa journalismia, kun imaami Sami Al-Tameemi ylisti Hizbollahin edesmennyttä johtajaa Hassan Nasrallahia perjantairukouksessa Libanonin kulttuuriyhdistyksessä Malmössä. Hän kutsui Nasrallahia marttyyriksi. SVT nauhoitti tilaisuuden. Tämä oli SVT:n toinen käynti yhdistyksen tiloissa.
Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta
Tietokirjailija-kouluttaja Katleena Kortesuon uutuuskirja "Tunteet tapissa" kertoo havainnollisesti, kuinka olemme siirtyneet tietopohjaisesta konsensusyhteiskunnasta tunneuskovaisuuden maailmaan, jonka perustukset valettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Monelta osin yhteiskuntamme on kuin 13-vuotias teini, joka kokee tunteita vahvasti ja viskoutuu tunnemyrskyn mukana milloin mihinkin suuntaan. Pelkkä tunne on kuitenkin surkea kumppani silloin, jos edessä on vaikea ja kauaskantoinen päätös.
Uusimmat
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2024
Lue lisää