Koskenkylä: Saksan viherutopistinen energiakäännös “Energiewende” on ajautumassa umpikujaan – kansalaisten mielestä kallis, kaoottinen, epäoikeudenmukainen

VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa Saksan energiakäännöksestä “Energiewendestä”, jonka myötä maa yrittää luopua ydinvoimasta ja siirtyä pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin. Kaoottinen hanke on varoittava esimerkki huonosti suunnitellusta ja johdetusta suuresta hankkeesta.

Saksa on Euroopan mahtimaa. Se on maailman neljänneksi suurin teollisuusmaa. Edellä ovat vain Yhdysvallat, Kiina ja Japani. Saksalla on maailman suurin vaihtotaseen ylijäämä, joka on huomattavasti suurempi kuin Kiinalla.

Saksan hallitus teki vuonna 2011 dramaattisen päätöksen luopua ydinvoimasta. Tavoitteeksi asetettiin tuolloin tuottaa 80 prosenttia sähköstä uusiutuvilla energialähteillä. Entä mikä on tilanne keväällä 2019? Saksa tuottaa noin 50 prosenttia sähkön kulutuksesta kivihiilellä, maakaasulla ja öljyllä. Tämä on edelleen Euroopan ja koko maailmankin suurimpia lukuja.

Der Spiegel -lehti on useaan kertaan kritisoinut Saksan energiapolitiikkaa. Lehden numerossa 19/4.5.2019 on laaja analyysi Saksan tilanteesta. Kirjoituksen otsake on puhutteleva ”Grüner Blackout” eli ”vihreä blackout”.

Miten tähän tilanteeseen on tultu ja onko siitä ulospääsyä? Tätä tarkastellaan seuraavassa. Lähteinä ovat Spiegelin useat numerot ja muitakin saksalaisia lähteitä, mm. Frankfurter Allgemeine, Die Welt jne. Monien arvioijien mukaan Saksan tekemä Energiewende on ollut alun alkaen utopistinen hanke, joka tehtiin hätäisesti suuren euforian vallassa. Liittokansleri Angela Merkeliä pidetään pääsyyllisenä hätäisesti tehtyyn päätökseen.

Saksan energiapoliittisen linjan muutos tehtiin pian Japanissa vuonna 2011 tapahtuneen suuren ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Sen aiheutti valtava tsunamiaalto. Saksan hallitus päätti 11.3.2011 luopua kokonaan ydinvoimasta. Aikatauluksi asetettiin 15 vuotta eli noin vuoteen 2024 mennessä. Hallituksessa olivat tuolloin kristillisdemokraatit eli CDU ja CSU sekä Vapaat demokraatit FDP. Päätöstä tukivat myös SPD ja Vihreät.

Päätöstä pidettiin historiallisena ja jopa suurimpana poliittisena saavutuksena sitten Saksojen yhdistymisen. Se oli suuri uutinen myös maailmalla. Tällä Saksa halusi näyttää mallia maailmalle ja olla esikuvana siirryttäessä kohti puhdasta energiantuotantoa ja -kulutusta. Nyt on kahdeksan vuotta kulunut tuosta päätöksestä ja tilanne energiakäännöksessä takkuaa pahasti. Konsulttiyritys McKinsey on seurannut energiaprojektia koko ajan ja esittänyt sen etenemisestä arvioita hallitukselle. Uusimmassa arviossa McKinsey toteaa, että Saksa ei ole pääsemässä asettamiinsa tavoitteisiin energiantuotannossa. On arvioitu, että energiakäännös on maksanut viiden vuoden aikana jo 160 miljardia euroa. Hankkeen eteneminen ja sen kohtaamat ongelmat ovat aiheuttaneet turhautumista ja jatkuvaa kiistelyä jo kahden hallituksen aikana.

Kansalaiset pitävät kyselyjen mukaan energiakäännöstä kalliina, kaoottisena ja epäoikeudenmukaisena. Teollisuus on huolestunut kilpailukyvystään, koska sähkön hinta on jo nyt EU-maiden korkeimpia. Tuulivoimaloiden ja aurinkoenergian rakentamisessa on ollut pahoja ongelmia ja tuulivoimaa vastustetaan laajalti alueilla, jonne sitä on rakennettu.

Herääkin kysymys, mikä tässä mittavassa hankkeessa on mennyt pieleen? Eri arvioijien mukaan syitä on useita. Niitä ovat ainakin seuraavat:

1. Energiewende suunniteltiin ja organisoitiin alun perin huonosti eikä minkäänlaista kokonaissuunnitelmaa tehty.

2. Suurin yksittäinen virhe oli, että päätettiin luopua ydinvoimasta kokonaan, mutta ei tehty suunnitelmaa siitä, miten kivihiilen käytöstä päästään eroon. Varavoiman kysymys jäi täysin auki.

3. Hanketta ei koordinoinut selkeästi mikään taho. Useat ministeriöt hoitavat asiaa ja tuhannet virkamiehet puuhaavat hankkeen parissa. Alkuvaiheessa oli yritys perustaa oma energiaministeriö, mutta hanke kaatui. Tätä pidetäänkin nykyisin vakavana virheenä.

4. Yhteensä viisi ministeriötä askartelee energiakäännöksen kanssa. Ympäristöministeriö ja talousministeriö ovat olleet koko ajan aivan eri linjoilla. Talousministerit, ensin SPD:n tuolloinen puheenjohtaja Sigmar Gabriel oli huolissaan teollisuuden kilpailukyvystä ja uusien työpaikkojen synnystä. Samalla linjalla on jatkanut nykyisen hallituksen talousministeri CDU:n Peter Altmaier. Ympäristöministeri, SPD, Svenja Schulze ei ole saanut ääntänsä kuuluville. Häntä on myös kritisoitu aloitekyvyttömäksi.

5. Alun alkaen jätettiin tekemättä kustannusarviot siitä, mitä koko energiewende maksaa vuoteen 2025 mennessä ja siitä eteenpäinkin 2035 ja 2050 saakka. Nyt arvioita on lopulta tehty ja ne osoittavat jättimäisiä kustannuksia (kts. kirjoituksen lopussa).

6. Liittokansleria on kritisoitu passiiviseksi koko hankkeen ajan. Hän runnoi kyllä hankkeen läpi, mutta jätti sen sitten oman onnensa varaan. Syksyllä 2015 Merkel teki pahan virheen pakolaispolitiikan linjauksellaan, mikä sittemmin on vienyt politiikan päähuomion ja jättänyt energiewenden sivuraiteelle.

Saksan energiakäännöksen tapaus on varoittava esimerkki huonosti suunnitellusta ja johdetusta suuresta hankkeesta. Suomen sote-uudistuksessa oli osin samoja ongelmia. Kyseessä ovat olleet liian suuret hankkeet liian lyhyessä ajassa. Tästä meilläkin kannattaa ottaa oppia, kun tulevat hallitukset suunnittelevat energiapolitiikan muutoksia, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja sote- sekä sotu-uudistuksia. Liian suuria ja kunnianhimoisia uudistuksia kannattaa välttää ja parempi on edetä uudistuksissa vaiheittain.

Seuraavaksi tarkastellaan miten Saksan energian ja erityisesti sähkön tuotanto on kehittynyt energialähteittäin.

Vuonna 1990 uusiutuvan energian osuus oli vain 3,5 prosenttia. Tähän luetaan vesivoima, biomassa, aurinkoenergia, tuulivoima ja kotitalousjätteet ym. jätteet. Maakaasun ja öljyn osuus oli 10 prosenttia. Ydinenergia 27 %, kivihiili 26 %, ruskohiili 30 % ja muut 3,6 %.

Vuonna 2018 eli seitsemän vuotta energiakäännöksen alkamisen jälkeen uusiutuvan energian osuus oli jo 34 %. Yllättäen maakaasun ja öljyn osuus oli kasvanut selvästi ja oli 18 %. Ydinenergian osuus oli laskenut 15 prosenttiin. Kivihiili ja ruskohiili olivat yhteensä 28 % ja muut 4 %.

Saksassa on asetettu pitkän ajan tavoitteeksi, että vuoteen 2050 mennessä uusiutuvan energian osuus olisi peräti 80 prosenttia ja kaikki muu energia vain 20 prosenttia. Tämä on erittäin kunnianhimoinen tavoite, koska aikaa sen toteuttamiseen on vain 30 vuotta. Tavoitteen toteutumista epäillään monella asiantuntijataholla. Lisäksi Saksa on asettanut toisenkin erittäin kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjen tulisi olla vuonna 2050 noin 90 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 1990.

Energiakäännöksen toteuttamisessa on tapahtunut hidastumista viime vuosina. Tuulivoiman lisärakentaminen on kohdannut suuria ongelmia. Voimaloita on nyt noin 30 000, mutta vuosittainen kasvu on laskenut huomattavasti. Tuulivoimaloiden suurvalmistajat Enercon ja Nordex ovat joutuneet irtisanomaan työntekijöitään ja Senvion on hakeutunut konkurssiin. Myös Pohjanmeren ja Itämeren alueille rakennetaan aiempaa vähemmän uusia voimaloita. Kahdenlaisia ongelmia on esiintynyt. Ensinnäkin, uusia siirtoverkkoja on rakennettu paljon suunniteltua vähemmän. Tästä on ollut hallituksessakin kovaa kritiikkiä. Toinen ongelma liittyy voimaloiden vikoihin, toimintakykyyn ja suoranaisiin haavereihin. Vuosittain on ollut 50 vakavaa vahinkoa. Näissä on roottorista irronneet siivet, jotka painavat tonneja. Irronneet siivet ovat lentäneet jopa lähes 100 metrin päähän. Tämä on pelästyttänyt pahasti alueilla asuvia ihmisiä. Myös meluhaitoista on ollut paljon valituksia. Viranomaiset ja valvontaelimet ovatkin joutuneet tiukentamaan turvallisuusmääräyksiä ja lisäämään valvontaa. Tämä on lisännyt tuulivoiman kustannuksia. Der Spiegel arvioikin, että varsinainen tuulivoiman rakentamisen buumi on nyt ohi.

Tuulivoimalle on myönnetty vuosittain tukea 25 miljardia euroa vuodessa ja aurinkovoimalle noin 15 mrd. euroa. Tukisummat ovat hyvin suuria. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kun kivihiilen käyttö päättyy kokonaan (ehkä 2050?), niin koko energiakäännöksen kustannukset olisivat ajalla 2011-2050 eli 40 vuodessa peräti 2 000-3 000 miljardia euroa. Kokonaiskuluihin vaikuttaa olennaisesti myös se, millä aikataululla polttomoottoriautoista luovutaan ja siirrytään kokonaan sähköautoihin. Kivihiilen käytöstä luopuminen merkitsisi sitä, että tuuli- ja aurinkovoimaloita tulisi rakentaa noin seitsemänkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Tämä maksaisi vuodessa noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2050 tuulivoimaloita olisi tällöin Saksassa jopa 200 000 kun niitä nyt on 30 000. Monet pitävät tuota lukua mahdottomana toteuttaa.

Tässä Saksan valtavassa energiakäännöksessä on lisäksi yksi ratkaisematon ongelma. Se liittyy tuuli- ja aurinkovoiman kasvavaan osuuteen sähkön tuotannossa. Saksassa on välillä hyvin kylmiä talvia, aurinko paistaa vähän ja tuultakin voi olla vähän. Mistä saadaan Saksalle uutta varavoimaa? Tähän saakka ydinenergia ja kivihiili ovat täyttäneet tämän tarpeen. Tätä kysymystä ei Saksassa ole pystytty ratkaisemaan ja todennäköisesti kivihiili on vielä pitkään varavoiman lähteenä.

Suomen energiahuollon näkymät Saksan tilanteen valossa

Suomen energiahuollon tilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat huomattavasti paremmat kuin Saksalla. Saksa luopuu ydinvoimasta kokonaan jo viiden vuoden kuluttua. Meillä rakennetaan lisää ydinvoimaa. Yksi lienee piakkoin valmis, Arevan hanke. Pyhäjärvelle rakennetaan Fennovoiman voimalaitos. Nämä hankkeet turvaavat Suomen sähkön saannin suurelta osin pitkäksi ajaksi. Vanhojen voimaloiden elinikää voitaneen vielä jatkaa.

Suomessa on omasta takaa paljon bioenergiaa. Neste Oy on maailman johtava biodieselin valmistaja. Biodieseliä voidaan valmistaa mitä erilaisemmista jätteistä. Tässä Suomi on maailman tehokkain ja johtava maa alan tutkimuksessa. Meillä on myös paljon turvetta. Energian tuottamisessa turpeesta Suomi on johtava maa. Turpeen polttamiseen liittyviä päästöjä voidaan edelleen vähentää olennaisesti. Usein myös unohdetaan, jopa tahallisesti, että turve on osittain uusiutuva energianlähde.

Suomi voi myös jonkin verran käyttää tuulivoimaa ja aurinkopaneeleja, mutta niiden lisäämiseen Suomella ei ole lainkaan samanlaisia tarpeita kuin Saksalla. Näitä energiantuotannon tapoja ei ole enää tarvetta tukea. Kivihiilen käyttöä voidaan maltillisesti vähentää. Mitään dramaattisia ratkaisuja ei ole tarve tehdä.

Eduskuntavaalien keskustelussa Suomen tilannetta dramatisoitiin ja kärjistettiin aivan liikaa. Meillä energiahuolto on hyvin toimivaa ja hyvin suunniteltua. Meillä myös käytetään monipuolisesti lähes kaikkia mahdollisia energialähteitä. Vesivoimaakin meillä on varsin paljon.

Suomessa olisi hallituksen ja poliitikkojenkin syytä perehtyä Saksan tilanteeseen. Siitä saa varoittavan esimerkin hätäisten ratkaisujen haitallisista vaikutuksista. Punavihreät puolueet ovat Suomessa alkaneet ehdottaa aivan liian epärealistisia aikatauluja ja kansalle sekä yrityksille kalliiksi käyviä energiahuollon ratkaisuja. Niitä on syytä vastustaa voimakkaasti.