Koskenkylä: Paljonko Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt?

KOLUMNI | Vienti, sekä teollisuuden tuotanto ja työllisyys ovat vähentyneet Suomessa jyrkästi vuoden 2008 jälkeen. Tämä johtuu osin kustannuskilpailukyvyn heikkenemisestä. Suomen vienti on vähentynyt vuoden 2008 jälkeen jopa enemmän kuin missään muussa teollisuusmaassa. Samalla vaihtotase on kääntynyt alijäämäiseksi. Viennin heikkoon kehitykseen ovat lisäksi vaikuttaneet elektroniikka- ja metsäteollisuuden ongelmat sekä Venäjälle viennin supistuminen. VTT Heikki Koskenkylä arvioi kustannuskilpailukyvyn merkitystä Suomen ongelmille.

Kustannuskilpailukyvyn heikkenemisen tosiasia hyväksytään Suomessa jo varsin laajalti. Vähemmistönä on ollut arvio, jonka mukaan kustannuskilpailukyvyn heikkenemisen merkitys olisi vähäinen – tällä kannalla ovat olleet Pekka Sauramo ja Pertti Haaparanta.

Suomen Pankin neuvonantajan Lauri Kajanojan analyysi tuoreessa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa on erittäin huolella tehty. Kajanojan keskeinen havainto on se, että Suomen vienti on ilman elektroniikka- ja metsäteollisuuttakin supistunut useimpiin muihin maihin verrattuna.

Kustannuskilpailukyvylle on olemassa erilaisia mittareita. Yksinkertaisin mittari on työkustannusten kehitys muihin maihin verrattuna. Nykyisin yleisimmin käytetty mittari on tuotantoon suhteutettujen työkustannusten kasvu kilpailijamaihin verrattuna. Kilpailukyvyn mittarina on tällöin nimelliset yksikkötyökustannukset. Silloin työkustannukset henkeä kohden suhteutetaan työn tuottavuuteen. Reaaliset yksikkötyökustannukset saadaan, jos tuotannon määrän sijasta käytetään tuotannon arvoa.

Tehdasteollisuuden tuotannon ja viennin hintakehitys on ollut Suomessa poikkeuksellisen heikkoa. Tämä on näkynyt koko talouden tasolla ulkomaankaupan vaihtosuhteen huomattavana heikkenemisenä muihin maihin verrattuna. Toisin sanoen vientihinnat ovat laskeneet tuntuvasti suhteessa tuontihintoihin. Kustannuskilpailukykyä mitattaessa vaihtosuhteen heikkeneminen on otettava huomioon. Tämä merkitsee sitä, että koko talouden yksikkötyökustannukset antavat Suomen kustannuskilpailukyvystä liian myönteisen kuvan.

Kajanojan yksi keskeinen havainto on, että talouden avoimen sektorin suhteellinen kannattavuus on heikentynyt trendinomaisesti vuoden 2000 jälkeen, siis euroaikana. Vertailu on tehty 12 euromaahan nähden. Suomen tehdasteollisuuden kannattavuuden heikkenemiseen on vaikuttanut toimialan omien palkkojen nousu, sen tuotoksen arvon heikko kehitys ja tehdasteollisuuden ostamien välituotteiden hintojen nousu. Välituotteiden hintoja ovat nostaneet kotimarkkinasektorin liian suuret palkankorotukset. Kotimarkkinasektorin palkkojen nousu on ollut kauppakumppanimaita nopeampaa jo pitkään.

Kajanoja tekee arvion siitä, kuinka paljon Suomen kustannuskilpailukyvyn pitäisi parantua, jotta talouden ulkoisen tasapainon (vaihtotase) edellytykset olisivat jälleen kunnossa. Lisäksi hän arvioi kustannuskilpailukyvyn paranemisen vaikutusta tehdasteollisuuden työllisyyteen. Haetaan vastausta kysymykseen, kuinka paljon parempi kustannuskilpailukyvyn olisi pitänyt olla, jotta vaihtotase olisi ollut lievästi ylijäämäinen vuonna 2014 ja jotta tehdasteollisuuden työllisyys olisi ollut toteutunutta suurempi niin, että se olisi ollut pitkäaikaisella hitaasti laskevalla trendillään. Voidaan olettaa, että vertailumuuttujien eli vaihtotaseen ja tehdasteollisuuden työllisyysosuuden (koko talouden työllisistä) kehitys riippuu pitkälti talouden kustannuskilpailukyvyn kehityksestä.

Kajanojan analyysin tulos on, että koko talouden työkustannusten tason alenemisen suhteessa kilpailijamaihin tulisi olla 10-15 prosenttia, jotta vaihtotase ja tehdasteollisuuden työllisyys saavuttaisivat edellä mainitut tasonsa. Suhteellisen palkkatason 10-15 prosentin alenemisen voi siis arvioida johtavan halutun ”tasapainotason” saavuttamiseen. Mikäli halutaan tavoitella suurempaa vaihtotaseen ylijäämää ja/tai selvästi parempaa tehdasteollisuuden työllisyyden kehitystä, kustannuskilpailukyvyn tulisi parantua selvästi enemmän, esimerkiksi 15-20 prosenttia. Vasta tällöin päästäisiin talouden työllisyysasteessa lähelle muiden pohjoismaiden tasoa.

Varsin samansuuntaisiin tuloksiin päätyi viime keväänä Pellervon Taloudellisen Tutkimuslaitoksen eläkkeellä oleva johtaja valtiot. tri Pertti Kukkonen. Hänen arvionsa on, että Suomessa on nostettu palkkakustannukset 17-20 prosenttia kilpailijamaita korkeammaksi. Kukkonen toteaa, että kun rahajärjestelmä on sidottu euroon eikä voida devalvoida, Suomen talous ja työllisyys ovat vajoamassa Etelä-Euroopan pahimpia kriisimaitakin huonommiksi. Suomi on jo seitsemättä vuotta taantumassa. Vienti on peräti yli 20 prosenttia ja kokonaistuotanto 6 prosenttia pienempi kuin vuonna 2008. Taantuma on muuttumassa lamaksi. Ongelmien perussyy on liian korkea kustannustaso, joka estää viennin toipumisen.

Todettakoon lopuksi, että nämä Kajanojan ja Kukkosen arviot ovat varsin hyvin linjassa hallituksen tavoitteiden kanssa. Hallitus tavoittelee kilpailukyvyn 15 prosentin parannusta kaavalla 5+5+5. Ensimmäinen viisi prosenttia tulisi yksikkötyökustannusten nopean alentamisen kautta. Toinen viisi prosenttia tulisi usean vuoden ajan maltillisella palkkapolitiikalla. Ja kolmas viisi prosenttia tuottavuuden parantamisella. Tässä olisi yhtenä keskeisenä keinona paikallisen sopimisen lisääminen.