Koskenkylä: Onko Donald Trumpin talouspoliittisissa ajatuksissa realismia?

ANALYYSI | Donald Trump voitti monien yllätykseksi Yhdysvaltojen presidentin vaalit. Trump esitteli useaan otteeseen vaalitaistelun aikana talouspoliittisia näkemyksiään. Ne herättivät laajalti kritiikkiä ja jopa pelkoa USA:ssa ja vielä enemmän muualla maailmassa. Trumpin kannatus oli erityisen vahvaa valkoisten miesten keskuudessa ja ylivoimaista vanhoilla teollisuusalueilla. Yllättäen Trump sai yli 50 prosenttia äänistä myös valkoisten naisten keskuudessa. VTT Heikki Koskenkylä käy läpi Trumpin talouspoliittista ajattelua.

Trumpin kannatuksen taustat heijastuvat selvästi Trumpin talouspolitiikan päälinjoissa. Lopullisesti linjaukset selkiintyvät Trumpin astuttua presidentin virkaan tammikuussa 2017. Valtiovarainministeriksi Trump esittää Steven Mnuchia, joka on entinen investointipankkiiri. Mnuchi kannattaa yritysveron laskua 15 prosenttiin.

Toinen tärkeä virka on Valkoisen talon talouspoliittisen neuvonantajien ryhmän puheenjohtaja. Kuuluisa professori Martin Feldstein on mainittu yhtenä vahvana ehdokkaana. Trumpin talouspoliittisessa ajattelussa on nähtävissä neljä pääteemaa, jotka ovat:

1. Teollisuuden kilpailukyvyn palauttaminen ja sen supistumisen estäminen
2. Talouden elvyttäminen
3. Kauppapolitiikan tiukentaminen ainakin osaksi protektionismin avulla ja globalisaation kritiikki
4. Rahapolitiikan linjan muuttaminen

Tämän lisäksi eräät muutkin Trumpin poliittiset linjaukset vaikuttavat talouteen kuten maahanmuuton kiristäminen ja ilmastopolitiikan suunnanmuutos.

Yhdysvaltojen talouden kehityksellä viimeisten 15 vuoden aikana eli ajalla teknologiakuplan puhkeamisen jälkeen, on ollut suuri vaikutus Trumpin talouspoliittisiin linjauksiin. Sitä ennen globalisaation vaikutus oli vielä verraten vähäistä ja Bill Clintonin kaudella vallitsi täystyöllisyys. Siihen aikaan jopa luultiin, että suhdannevaihtelut ovat loppuneet ja liittovaltion velka häviää vuoteen 2030 mennessä. Tilanne kuitenkin muuttui ratkaisevasti vuoden 2000 jälkeen.

Yhdysvaltojen talouden kehitys oli varsin suotuisaa vuosina 2000-2007, jonka jälkeen puhkesi valtava finanssikriisi. Se johtui pääosin liian löysästä raha- ja finanssipolitiikasta sekä rahoitussektorin valvonnan puutteista. USA hoiti kriisin Eurooppaa paremmin. Pankkien stressitestit olivat laadukkaita ja pankkeja pääomitettiin. Taloutta elvytettiin massiivisesti presidentti Barack Obaman aikana (TARP-ohjelma). BKT:n kasvu on ollut jo vuosia selvästi euroaluetta nopeampaa. Työttömyys on laskenut alle viiden prosentin tason kun se euroalueella on edelleen 10 prosenttia. Inflaatio on nykyisin 1,5 prosenttia eli lähellä tavoitetasoa (2%). Euroalueella se on vain 0,4 prosenttia.

Keskeisiä ongelmia on kaksi. Budjetin alijäämä on edelleen suuri, yli 3 prosenttia BKT:sta. Lisäksi julkinen velka kasvaa edelleen. Euroalueella velka-aste on saatu laskemaan ja Saksalla on jo budjetin ylijäämä. Toinen ongelma on suuri vaihtotaseen alijäämä (tuonti on vientiä suurempi). Alijäämä on 2,7 prosenttia suhteessa BKT:een kun taas euroalueella on suuri ylijäämä. USA:n vaihtotaseen alijäämä on peräti 480 miljardia dollaria vuositasolla kun euroalueella on 380 miljardia ylijäämä, joka on pääosin peräisin Saksan ylijäämästä.

Trumpin talouspoliittisten linjausten edellä mainittu ensimmäinen kohta liittyykin teollisuuden supistumiseen hyvin nopeasti vuoden 2000 jälkeen. Teollisuudesta on kadonnut peräti viisi miljoonaa työpaikkaa 20 vuodessa, mistä Trump on syyttänyt globalisaatiota.

Voidaan sanoa, että kasvulla ja työllisyyden kehityksellä mitattuna USA:n talous on hyvässä kunnossa. Trumpin talouspoliittisten linjausten edellä mainittu ensimmäinen kohta liittyykin teollisuuden supistumiseen hyvin nopeasti vuoden 2000 jälkeen. Teollisuudesta on kadonnut peräti viisi miljoonaa työpaikkaa 20 vuodessa, mistä Trump on syyttänyt globalisaatiota.

Onko Trumpin väitteissä globalisaatiosta perää? Pääjohtaja Erkki Liikanen toteaa kauppalehdessä (29.11.2016), että globalisaatio on nostanut miljardi ihmistä köyhyydestä kehitysmaissa, mutta vanhoissa teollisuusmaissa (ml USA) se on johtanut tuloerojen kasvuun ja perinteisten teollisuuden työpaikkojen huomattavaan vähenemiseen. Suurituloisten ansiotaso on noussut merkittävästi samaan aikaan kun keskiluokka on menettänyt. Joissakin maissa pieni- ja keskituloisten reaalitulot ovat jopa laskeneet.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 28.11.2016 huolella tehty analyysi kotitalouksien reaalitulojen kehityksestä maailmalla ja Yhdysvalloissa pitkällä ajalla ja ajalla vuoden 1998 jälkeen. Yhdysvalloissa reaalitulot ovat kasvaneet pitkällä ajalla kuten muuallakin. Reaalitulojen mediaani kasvoi ajalla 1967-2000 yhteensä noin 30 prosenttia eli yli 2 prosenttia vuodessa. Kasvu pysähtyi teknologiakuplan puhkeamiseen vuonna 2000. Vuonna 2000 mediaanitulot olivat 58 000 dollaria vuodessa. Sen jälkeen lasku oli jyrkkää, mutta kääntyi nousuun pari vuotta sitten. Mediaani tulot olivat silti viime vuonna alle vuoden 2000 tason (56 500 $). Ongelmallista on ollut se, että suurituloisten osuus kaikista kotitalouksista on kasvanut huomattavasti (yli 100 000 $ vuodessa ansainneet) ollen viime vuonna jo 26 prosenttia. Pieni- ja keskituloisten osuus on supistunut.

Edellä kerrottua kehityskuvaa Trump hyödynsi vaalikampanjassaan tehokkaasti. Hän lupasi palauttaa teollisuuden uuteen kukoistukseen ja reaaliansiot nousuun. Saksan vientimenestys ja teollisuuden vahva asema ovat suuri haaste Yhdysvalloille. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on Saksassa peräti 23 prosenttia, mutta Yhdysvalloissa vain 12 prosenttia. Saksan palkkataso on lähellä Yhdysvaltojen tasoa.

Jos viennin kilpailukykyä halutaan parantaa, selvin keino on palkkamaltti. Ansiotasoa tulisikin laskea, mikä olisi vastoin Trumpin vaalilupauksia.

Miten Trump siis aikoo palauttaa teollisuuden uuteen kukoistukseen? Tästä hän ei ole sanonut paljoakaan. Vaalituloksen tultua julki dollarin arvo heikkeni selvästi euroon nähden, mutta toipui nopeasti. Valuuttakurssikehitykseen Trump ei pysty vaikuttamaan. Trump voi yrittää vaikuttaa kauppapolitiikalla, lähinnä tullien nostolla (Kiinasta tuonti) ja protektionismilla. Ei ole varmaa, että kongressi lähtee tähän mukaan vaikka onkin republikaanien hallinnassa. Jos viennin kilpailukykyä halutaan parantaa, selvin keino on palkkamaltti. Ansiotasoa tulisikin laskea, mikä olisi vastoin Trumpin vaalilupauksia. Hyvin todennäköistä onkin, että Trump kohtaa suuria vaikeuksia taistellessaan globalisaatiota vastaan.

Alussa mainittu Trumpin talouspoliittisen ajattelun toinen kulmakivi, elvyttäminen on myös varsin ongelmallista. Trump on ehdottanut julkisten infrastruktuurin investointien voimakasta lisäämistä ja verojen alentamista. Veroelvytyksellä hän tarkoittaa yritysten verokannan huomattavaa laskua nykyiseltä noin 35 prosentin tasolta jopa 15-20 prosenttiin. Samalla kuitenkin karsittaisiin yritysten verovähennyksiä. Ansiotulojen verotukseen tulisi vain kolme tasoa, jotka olisivat 12, 25 ja 33 prosenttia. Ylin marginaalivero laskisi huomattavasti, mikä suosisi suurituloisia. Toisaalta verovähennyksiä karsittaisiin, millä osittain rahoitettaisiin tämä verouudistus. Modernin verotutkimuksen mukaan verojen lasku ei kokonaan rahoittaisi itseään talouden elpymisen kautta. Tällöin julkinen velka ja budjetin alijäämä kasvaisivat.

Julkisten infrainvestointien lisäämiseksi Trump on esittänyt muun muassa teiden, satamien ja lentokenttien kunnon parantamista ja modernisointia.

Amerikkalaisilla suurilla monikansallisilla yrityksillä on runsaasti voittoja ulkomailla. Trump haluaisi kotiuttaa niitä lupaamalla erityisiä veron huojennuksia ja yritysveron laskulla. Ajatuksena on, että näillä kertyneillä voittovaroilla elvytettäisiin kotimaisen teollisuuden ja palvelusektorinkin investointeja. Tämä Trumpin politiikkalinjaus saattaisi toimiakin. Julkisten infrainvestointien lisäämiseksi Trump on esittänyt muun muassa teiden, satamien ja lentokenttien kunnon parantamista ja modernisointia. Tällöin budjetin alijäämä ja julkinen velka kasvaisivat. Toisaalta rakennusalalle ja teollisuudelle tulisi lisää töitä ja laitetilauksia. Trumpin elvytyspolitiikka muistuttaakin paljon Ronald Reaganin ”keynesiläistä” politiikkaa 1980-luvulla. Trump onkin monta kertaa sanonut ihailevansa presidentti Reaganin kautta.

Kauppapolitiikassa Trump haluaisi rajoittaa vapaakauppaa. Hän haluaisi uusia NAFTA:n eli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (North American Free Trade Agreement). Erityisesti tuontia Meksikosta ja amerikkalaisten yritysten siirtymistä Meksikoon tulisi kahlita. Myös Tyynen valtameren alueen vapaakauppasopimus tulisi uusia. Tulleilla ja muillakin protektionistisilla keinoilla pyrittäisiin suojelemaan USA:n teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta erityisesti Kiinan ja Meksikon suunnalta. Ongelmana on se, että kilpailun rajoittaminen voi nostaa tuotteiden hintoja, mistä kärsisivät eniten pienituloiset amerikkalaiset.

Trumpin mukaan korkotasoa on pidetty jo pitkään liian alhaalla ja tämä on luonut uusia ”kuplia” talouteen, erityisesti kiinteistöalalle ja osakkeisiin.

Trumpin talouspolitiikan neljäs pilari liittyy rahapolitiikkaan. Hän kritisoi vaalitaistelun aikana toistuvasti Yhdysvaltojen keskuspankin FED:n (Federal Reserve) toimintaa ja sen pääjohtajaa Janet Yelleniä. Yellenin toimikaudesta on vielä jäljellä kaksi vuotta. On hyvin mahdollista, että Trump ei jatka Yellenin kautta. Trumpin mukaan korkotasoa on pidetty jo pitkään liian alhaalla ja tämä on luonut uusia ”kuplia” talouteen, erityisesti kiinteistöalalle ja osakkeisiin. Korkotasoa tulisi siis nostaa. Toisaalta edellä kuvattu Trumpin talouspolitiikka nostaisi itsessään yleistä korkotasoa, erityisesti massiivinen elvytys. Inflaatio kiihtyisi ja pitkät nimelliset korot kohoaisivat lähes vääjäämättä. Dollarikin voisi vahvistua suhteessa muihin päävaluuttoihin (euro, punta, jeni ja yuan). Tällöin teollisuuden kilpailukyky kärsisi. Trump ”ampuisi” näin omaan jalkaansa. On varsin todennäköistä, että Trump luopuu FED:n arvostelusta ja antaa sen hoitaa itsenäisesti rahapolitiikkaa.

Viennin ja erityisesti teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen tulee olemaan hyvin vaikeaa.

Talouspolitiikan neljän pilarin lisäksi Yhdysvaltojen talouteen voivat vaikuttaa eräät muutkin Trumpin poliittiset ajatukset, joita hän toi esiin näyttävästi vaalikampanjassaan. Nämä liittyvät maahanmuuttopolitiikkaan ja ympäristöpolitiikkaan. Trump haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa. Yhdysvalloissa on yli 10 miljoonaa laitonta siirtolaista, joita Trump haluaisi karkottaa. Tämä tullee olemaan vaikeaa. Ongelmana on myös se, että Yhdysvallat tarvitsee maahanmuuttajia, koska se on lähes täystyöllisyystalous ja väestö ikääntyy. Talouden kasvu vaatii työvoiman lisäystä. Ympäristöpolitiikassa Trump vastustaa Pariisin viime vuoden sopimusta eikä pidä ilmaston lämpenemistä suurena ongelmana. Hän haluaa jatkaa kivihiilen käyttöä energian tuotannossa. Yhdysvalloissa onkin eräät maailman suurimmista kivihiilen varannoista. Myös liuskekaasua on paljon. On arvioitu, että Yhdysvalloista tulee energiaomavarainen vuoteen 2030 mennessä. Tältä osin Yhdysvallat onkin paljon Kiinaa paremmassa tilanteessa.

Kaiken kaikkiaan Donald Trumpin talouspoliittisista linjauksista voidaan sanoa, että ne ovat osin ristiriitaisia keskenään. Taloutta voidaan toki elvyttää lisäämällä julkisia infrainvestointeja ja veronalennuksilla. Mutta samalla kasvaa inflaatio ja nimelliset korot nousevat, mikä jarruttaa kasvua ja investointeja. Viennin ja erityisesti teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen tulee olemaan hyvin vaikeaa. Valuuttakurssiin ei juuri voida vaikuttaa ja palkkojen alentaminen tuskin on mahdollista. On luultavaa, että Trump tuskin saa USA:n teollisuutta suuremmin elpymään. Protektionismi voi auttaa lyhyellä ajalla, mutta kääntyy itseään vastaan pitkällä ajalla. Maailma odottaa nyt suuren jännityksen vallassa, mitä Trump tulee todella tekemään. Sillä voi olla suurikin vaikutus maailmantalouden kehitykseen ja siten myös Suomen taloudelle.

Heikki Koskenkylä
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja konsultti