Koskenkylä: Hallituksen rakennepaketti on tyhjä tynnyri

Suomen kansantalouden kehitys on näivettynyt pahasti. Tunnuslukumme alkavat lähestyä Italian ja Ranskan tasoa, jotka ovat jääneet ratkaisevasti jälkeen Saksan erinomaisesta kehityksestä. Taloutemme kasvun ja työllisyyden sekä kilpailukyvyn heikkeneminen on jatkunut jo kahden hallituksen aikana. Mitään olennaista parannusta ei ole saatu aikaan. Kriisitietoisuus on puuttunut täysin.

Nyt lopulta elokuussa hallitus heräsi ja sai aikaan ns. rakennepaketin, jolla talouden taantuva kehitys pyritään saamaan uudelleen nousuun. Hallitus pyrkii paikkaamaan ns. kestävyysvajetta, jonka arvioidaan muuten kasvavan. Vaje on julkisen talouden (valtio ja kunnat) rakenteellinen alijäämä. Se johtuu väestön ikääntymisestä, heikosta tuottavuudesta ja ylipäänsä liian suuresta julkisesta sektorista.

Kestävyysvajeen arvioidaan olevan lähes 10 miljardia euroa eli noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT on noin 200 miljardia euroa).

Hallituksen esityksessä on seuraavat arviot kestävyysvajeen pienentämisestä:

1. Kunnat 2,0 mrd € (1,0 %-yks.)
2. Työurat ja työn tarjonta 2,8 mrd € (1,4 %-yks.)
3. Julkisen sektorin tuottavuuden kasvu 2,8 mrd € (1,4 %-yks.)
4. Koko talouden tuotantopotentiaalin parantaminen 1,2 mrd € (0,6 %-yks.)
5. Rakenteellinen työttömyys 0,6 mrd € (0,3 %-yks.)

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on 18 sivua toiveita, tavoitteita ja hurskastelua. Kehittämisestä puhutaan yli 100 kertaa, mutta konkreettisuus jää hyvin vähäiseksi. Edessä on vuosien savotta, jotta Suomi saadaan uudelleen nousuun. Nykyhallituksella tuskin riittävät siihen eväät.

Kunnilta karsitaan tehtäviä miljardin euron verran. Toinen miljardi katetaan tuottavuutta parantamalla. Tehtävistä yli 70 prosenttia kuuluu sosiaali- ja terveysalaan sekä koulutukseen.

Hallinnon tehostamisella ei kasvavaa kuntatalouden vajetta kovin paljon kurota umpeen. Tarvitaan todella rohkeita tekoja, mikä tulee olemaan vaikeata, koska peruspalvelujakin joudutaan karsimaan.

Työurien pidentämisen ja työn tarjonnan lisäämisen sisältö on täysin auki. Tavoite on pidentää uria puoli vuotta alkupäästä ja 1,5 vuotta loppupäästä. Eläkeiän nosto on väistämättä edessä.

Julkisen palvelutuotannon tuottavuuden kasvattaminen on täysin tyhjän päällä. Parhaiten se onnistuu julkisen sektorin kokoa pienentämällä eli työvoimaa vähentämällä. Iiro Viinasen ehdottama juustohöylä on tarpeen. Julkisia menoja on karsittava kaikkialta, koska julkiset menot per BKT on Suomessa jo 56 prosenttia eli Ranskan tasoa. Parhaat EU-maat ovat 42-44 prosentin tasolla, joten Suomen tilanne on karmea.

Talouden tuotantopotentiaalia halutaan kasvattaa karsimalla elinkeinotoiminnan sääntelyä ja parantamalla Suomen asemaa investointikohteena. Konkreettiset toimet puuttuvat. Globaalin kilpailun kiristyessä yhteisöveroa saatetaan joutua laskemaan lisää.

Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen edellyttäisi Gerhard Schröderin oppien soveltamista Suomeen. Saksassa vähennettiin noin 10 vuotta sitten työttömyysturvaa ja luotiin aktiivisesti matalapalkkatöitä. Suomessa vasemmisto ja ay-liike inhoavat Schröderin toimenpiteitä, joilla Saksa on päässyt lähes täystyöllisyyteen vaikeana kriisiaikanakin. Ilman matalapalkkasektoria tämä ei onnistu Suomessakaan.

Hallituksella on todella hikinen urakka, ehkä ylivoimainen, suoriutua marraskuussa tästä tehtävästä. Julkisen sektorin koon pienentäminen on vaikeata monille puolueille, jopa kokoomukselle. Ilman edellä mainittuja toimenpiteitä Suomi ajautuu kuin ajopuu pahenevaan kierteeseen ja julkisen talouden syvempi kriisi on silloin näköpiirissä á la Kreikka.

HEIKKI KOSKENKYLÄ

FAKTAT – KUKA? VTT Heikki Koskenkylä, rahoitusmarkkinaasiantuntija. Työskennellyt lähes 40 vuotta Suomen Pankissa, jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta. Toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina.