Koronapandemian aiheuttama elintason romahdus antaa jokaiselle mahdollisuuden kokea elämää sellaisessa niukkuudessa, jota viherradikaali politiikka vaatii länsimaihin

Kun muu maailma kamppailee koronaviruksen kourissa, vihreillä radikaaleilla on hankaluuksia olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen. He julistavat viruksen olevan luonnon varoitus ihmiskunnalle sen elämäntapojen kestämättömyydestä. Jo kriisin alkuvaiheissa maailman vakaimpia ja vauraimpia maita myöten on koettu dramaattista esimakua elämänlaadun heikkenemisestä, liikkumisen ja sosiaalisen elämän vähenemisestä, niukkuudesta, epävarmuudesta ja haavoittuvaisuudesta. Brittiläisen Spiked-lehden toimittaja Brendan O’Neill vertaa olosuhteita maailmaan, jollainen olisi vääjäämättä edessä radikaalin vihreän politiikan myötä.

Koronan tartuntaluvut, kuolonuhrit ja iskut talouteen kärjistyvät päivä päivältä ympäri maailmaa, eikä käännettä ole vielä näkyvissä. Jo näinkin varhaisessa vaiheessa ympäristöaktivistit ovat valjastaneet kriisin osaksi poliittista kertomusta, jossa ihmiskuntaa pidetään planeettamme todellisena ruttona.

YK:n ympäristöohjelman pääjohtaja Inger Andersen kommentoi äskettäin pandemiaa ja viimeaikaisia ympäristökatastrofeja sanomalla, että “luonto lähettää meille viestin”. Vaikka ympäristöaktivistien toiveajatuksissa tai omissa uskonnollissävytteisissä lahkoissa asia olisikin näin, luonto ei tosiasiassa kommunikoi tai esitä vaatimuksia ihmisille. Niin tunteisiin vetoavaa kuin tällainen retoriikka onkin, “luonto” ei ole tietoinen toimija.

Pandemia halutaan nähdä radikaalivihreissä piireissä ansaittuna takaiskuna luonnosta vieraantuneelle ihmislajille.

Guardianin-lehti kertoo, että Andersenin mukaan ihmiskunnan nykyinen elämäntapa, maanviljely, modernit asumisen muodot ja maaperän louhinta syrjäyttävät luontoa ja täten tekisivät pandemioista yleisempiä. Toisin sanoen, pandemia halutaan nähdä radikaalivihreissä piireissä ansaittuna takaiskuna luonnosta vieraantuneelle ihmislajille.

Tässä lähes raamatullisessa ajattelussa luontoäiti rankaisee ihmisiä synneistään ja ylimielisyydestään, eli muun luonnon valjastamisesta ihmislajin tarpeisiin. Osa tiedemiehistä yhtyy Andersenin näkemykseen ja kuvailee Covid-19:a “luonnon varoitukseksi” sivilisaatiolle, joka “leikkii tulella”. Kuuluisa ympäristöaktivisti ja kirjailija George Monbiot sanoi, että koronavirus muistuttaa “hirveälle” ja “ylimieliselle” ihmiskunnalle, että se on edelleen biologian ja fysiikan armoilla.

Monet vihreiden poliittiset tavoitteet ovat käyneet toteen. Tästä huolimatta maailmasta ei ole tullut ihmisille parempaa paikkaa, vaan entistä pienempi, hiljaisempi ja eristäytyneempi.

O’Neill pitää rumana kärjistyksenä, että ihmiset ja koko muu luonto nähdään toistensa vastavoimina. Aktivistit ovat mm. ihailleet ja jakaneet kuvia villieläimistä levittäytymässä pandemian myötä autioituneisiin kaupunkeihin. Ympäristöaktivistit näkevät viruksen positiivisena puolena kumouksellisuuden, jossa valistusajan ja tieteen myötä kehittynyt moderni yhteiskunta peruuttaisi ja palaisi entistä haavoittuvampaan muotoon luonnon armoille.

Kun äärikristityt tulkitsevat erilaisia luonnonkatastrofeja Jumalan rangaistukseksi liberaalin maailman moraalisesta rappiosta, kulmat kohoilevat. Viherajattelijoiden vertaukset luontoäidin varoituksista ihmiskunnalle eivät kuitenkaan ole kaukana samasta apokalyptiikasta, mutta niiden esittäminen on vielä sisäsiistiä.

Viime kädessä koronakriisi osoittaa, millaisia uhrauksia ihmiskunta joutuisi tekemään palatakseen ympäristöaktivistien toiveiden mukaan luonnon armoille ja niukkuuden maailmaan, jota mm. Greta Thunberg, elokapina Extinction Rebellion ja vihreät puolueet ympäri maailmaa ovat tavoitelleet.

Lentoliikenne on vähentynyt, teollisuus pysähtynyt, ja suuria infrastruktuurihankkeita jää toteuttamatta.

Lentoliikenne on vähentynyt, teollisuus pysähtynyt, ja suuria infrastruktuurihankkeita jää toteuttamatta. Matkailu on vähentynyt, ja ihmiset näkevät toisiaan harvemmin. Viime viikkojen aikana toimet pandemian torjumiseksi ovat epäilemättä kutistaneet ihmisen jalanjälkeä maapallolla. Monet vihreiden poliittiset tavoitteet ovat käyneet toteen. Tästä huolimatta maailmasta ei ole tullut ihmisille parempaa paikkaa, vaan entistä pienempi, hiljaisempi ja eristäytyneempi.

On ymmärrettävää, että kriisin vuoksi jokainen joutuu tekemään uhrauksia, pysymään kotona ja välttelemään sosiaalisia tapahtumia. Moni on joutunut luopumaan lähikuukausien matkasuunnitelmistaan, ja kaikille ei enää edes riitä töitä. Ihmisten toiveissa on kuitenkin paluu aikaisempaan elämänmalliin, jossa tuotanto, lentokoneet kiitävät yläilmoissa, ja ihmiset pääsevät normaalisti töihin sekä nauttimaan toistensa seurasta ja illastamaan kaupungin sykkeessä.

O’Neillin mukaan ihmisten tulisi pohtia ympäristöaktivistista agendaa uudestaan pandemian valossa. Valitettava poikkeustila antaa jokaiselle mahdollisuuden kokea elämää sellaisessa niukkuudessa, jota viherradikaali politiikka käytännössä vaatii länsimaihin. Tämä kehotus on erityisen aiheellinen moderniin ja urbaaniin elämään tottuneen nuorison keskuudessa, jonka parissa ympäristöpuolueiden kannatus on poikkeuksellisen korkeaa.