Kommentti: Korvia huumaava hiljaisuus on itse aiheutettua – media estää keskustelun väkivallasta

KOMMENTTI | Päätoimittaja Matias Turkkila kommentoi Otanmäen ja Asema-aukion väkivallantekojen nostattamaa vinoa uutisointia.

Helsingin Sanomat vaatii tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että Kajaanin Otanmäen ja Helsingin Asema-aukion väkivallanteoista ei saa puhua yhtä aikaa. Lisäksi se vaatii, ettei poliittista väkivaltaa saa yrittää selittää taloustilanteella tai yhteiskunnan muuttumisella.

– Jos etsii teoille perusteita yhteiskunnan muutoksesta tai taloustilanteesta, antaa väärän viestin. Poliittiselle väkivallalle ei ole hyväksyttäviä syitä, lehti kirjoittaa.

On erikoista, että lehti katsoo asiakseen nimenomaisesti kieltää tietystä väkivallanteosta puhumisen sekä myös estää analyysin. Tämä on eriskummallista, koska lehti on itse toistuvasti selitellyt ja vasemmistotaustaista poliittista väkivaltaa nimenomaan synkistyvällä taloustilanteella.

Pari esimerkkiä:

Itsenäisyyspäivän 2013 surullisenkuuluisissa Kiakkovierasjuhlissa vasemman laidan anarkistit hakkasivat poliiseja, hevosia ja rikkoivat paikkoja. HS pyysi analyysia Veikko Erantilta, jonka arvioi rähinän syitä seuraavasti:

– Taustalla on yhteiskunnallista kärjistymistä. Ei ole yllättävää, että tällaista tapahtui.

Analyysi oli melko laimeaa siihen nähden, että suunnitteilla oli organisoitu joukkopahoinpitely. Esimerkiksi sitoutumattoman Vasemmiston kutsussa kutsuttiin ihmisiä tappeluun, jossa hakattaisiin eliittiä päin näköä. ”Pistetään pystyyn luokkaflaidis, lämäreitä päin eliitin klyyvareita”, mainos totesi.

Erantin analyysi oli löysää, mutta siihen saattoi olla syynsä. Hänen oma taustajärjestönsä oli näet mukana organisoimassa Kiakkovierasjuhlia. Niinpä ei ollutkaan erityisen yllättävää, että lausunnot olivat poikkeuksellisen myötäsukaisia ja ymmärtäväisiä.

– Olisi hyvä keskustella teemoista, joita kiakkovieraat nostivat esiin, Eranti totesi.

HS:n puolustukseksi on hyvä mainita se, että Yle käytti uutislähetyksessään samaa miestä. Ylen lähetyksessä Eranti kertoi, että anarkistien tavoitteet ovat hyviä, talouden leikkaukset selittävät väkivallan käyttöä ja että poliisi käytti tavanomaista kovempia voimakeinoja, joihin anarkistit vastasivat kovantamalla omia otteitaan.

Eli vasemmiston mellakoi, koska poliisi pamputti?

+++

Vuosi 2014. Sittemmin SDP-mepin avustajaksi siirtynyt HS:n toimittaja Maria Pettersson kirjoitti marraskuun sunnuntainumeroon laajan katsauksen anarkisteista ja heidän tavoitteistaan. Juttuun haastateltiin neljää henkilöä.

– Sanoma saadaan suuremmalla todennäköisyydellä kuuluviin, jos samalla hajotetaan jotain. Sortajien kannattaa pelätä. En ole todennäköisesti ampumassa juuri ketään, vasemmistoanarkistina tunnettu Suvi Auvinen pohtii HS:n sivuilla.

Anarkistinelikko perustelee väkivaltafantasioitaan ja riehumistaan nimenomaan taloudellisilla perusteilla. Lausumat ovat syvässä ristiriidassa tänään ilmestyneen pääkirjoituksen kanssa, jossa nimenomaan todetaan, ettei poliittista väkivaltaa saa yrittää selittää taloustilanteella.

Helsingin Sanomat päästi anarkistit lehtensä sivuille arvioimaan avoimesti puoluetoimistojen ikkunoiden hajottamisen ja poliisiautojen polttamisen mielekkyyttä sekä ihmisten tappamista. Perussuomalaisten kampanjatoimiston ikkunat rikottiinkin samana päivänä. Sattumaa?

+++

Bloggaaja Jussi Kuosmanen tiivisti 19.9.2016 kirjoituksessaan erinomaisesti Suomessa tällä hetkellä vaikuttavat väkivaltaorganisaatiot:

”Uusnatsit. Henkisiä muinaisjäänteitä saksalaisen polttouunikulttuurin ja hirviömäisen natsivallan ajoilta. Median tietojen mukaan heidän järjestöönsä (SVL) kuuluu Suomessa 60 -70 aktiivijäsentä.

Vasemmistoanarkistit. Henkisiä muinaisjäänteitä totalitarismin ja harhaisten huruideologioiden ajoilta. Aktiivisia autonpolttajia ja yleisten paikkojen rikkojia median arvion mukaan maassamme n 60 -70.

ISIS-taistelijat. Henkisiä muinaisjäänteitä kivikaudelta, jolloin uskottiin kuoliaaksi kivittämisen, raajojen silpomisen ja naisten alistamisen olevan palvelus jumalalle. Supon tietojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä n. 60 – 70 ISIS-joukoissa taistellutta.”

Kuosmanen kiteytti blogissaan monien huulilla olevan asian:

– Maan valtamedia haluaa jonkin minulle hämäräksi jäävän agendansa vuoksi keskittyä jutuissaan ainoastaan yhteen – tuohon alussa mainitsemaani jätekasaan.

Siis uusnatseihin. Ja vain uusnatseihin.

+++

Asialla ei ole yksin valtamedia. Vasemman laidan poliitikot käyttävät Asema-aukion murhenäytelmää häikäilemättömästi hyväkseen. He vaikuttavat jahtaavan natseja, mutta todellinen kohde on muualla.

Esimerkiksi väkivaltaisen Smash Asem -anarkomielenosoituksen keskeltä aikanaan pidätetty Paavo Arhinmäki moitti eilisessä kannanotossaan sitä, että vastarintaliikenteen toimintaan ei ole puututtu, vaikka se on vuosien ajan syyllistynyt väkivaltaisuuksiin.

Jos Arhinmäki olisi kantanut huolta vastarintaliikkeen väkivallasta, niin miksei hän puuttunut siihen omana ministeriaikanaan? Jos hän kantoi huolta järjestäytyneestä väkivallasta, niin miksi hän lapioi rahaa organisaatioille, jotka osallistuivat väkivaltaisen mellakan organisointiin?

Onko Arhinmäki huolissaan poliittisesta väkivallasta? Ehkä onkin, muttei näemmä sellaisesta, mikä kumpuaa hänen omien taustaryhmiensä harjoittamasta toiminnasta.

Suomalaisen politiikan vasen laita pitää uusnatsien toiminnasta kovaa ääntä. Ei siinä mitään, väkivallasta kuuluukin pitää ääntä. Mutta kun samaan aikaan joko rähinöi itse tai lakaisee ongelmaa maton alle, ei voi olla kyse siitä, että vastustettaisiin väkivaltaa sinänsä.

Vasemmistoliitolla olisi ollut Kataisen hallituksessa ollessaan tuhannen taalan paikka vaikuttaa radikaalien järjestöjen toimintaan. Mutta toimet jäävät tekemättä. Tällä on syynsä.

Käsittelin asiaa blogissani eilen. Kirjoitin näin:

”Siihen nähden, miten paljon punavihreät uusnatseista puhuvat, on hämmästyttävää, kuinka vähän he itse asiassa ovat uusnatsien kuriin laittamiseksi tehneet.

Esimerkiksi pelätty Vastarintaliike on perustettu vuonna 2008. RKP:läinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ei nähnyt tarpeelliseksi puuttua vihatun järjestön olemassaolon oikeuteen. Ministeri Paavo Arhinmäki oli hiljaa. Ei jyrähtänyt ministeri Ville Niinistö itsekään, vaikka hallituksessa vuosikausia istui.

Järjestön olemassaolo ei ollut heille ongelma tuolloin. Miksi se on sitä nyt? Yksinkertaisesti siitä syystä, että punavihreät käyttävät natseja täysin surutta hyväkseen lyödäkseen poliittisia vastustajiaan. Punavihreät eivät yritä estää natseja toimimasta. He yrittävät natsien avulla estää poliittisia vastustajiaan toimimasta.”

Miten Asema-aukion tapausta on käsitelty? Täsmälleen tuon kaavan mukaisesti. Niin tekivät Paavo Arhinmäki, sekä Yle että Helsingin Sanomat.

+++

Ylen lippulaivan A-studion maanantain aihevalinta oli kuvaava. Sen sijaan, että olisi yritetty analysoida punahehkulla käyvän keskusteluilmapiirin kaikkia syitä, Yle päättää keskittyä ainoastaan siihen, ”mikä on poliitikkojen vastuu äärioikeiston noususta?” Oli lähes kornia seurata studiovieraaksi pyydetyn Ville Niinistön (vihr.) tarmoa sysätä uusnatsiongelmaa perussuomalaisten syliin, vaikka hänellä itsellään olisi valtioneuvoston jäsenenä ollut vuosikausien ajan mitä parhain mahdollisuus korjata tilanne.

Tiistain A-studio jatkoi samasta positiosta ja tivasi pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) vastausta siihen, miksi hän niputtaa Otanmäen ja Asema-aukion tapaukset.

Keskiviikon HS veti kertakaikkiset pohjat. Niin kuin tämän tekstin alussa kerroin, lehti samaan aikaan a) kieltää Otanmäen ja Asema-aukion tapausten yhtäaikaisen käsittelyn, b) kieltää taloudellisten syiden etsimisen väkivallan taustalla huolimatta siitä, että se on itse käyttänyt tätä selitysmallia jatkuvasti sekä c) rakentaa grafiikan, jossa hahmotellaan äärijärjestöjen yhteyksiä perussuomalaisiin.

Miksi?

Ellei joku satu tietämään, uusnatsit pitävät PS:ää verivihollisenaan. Tunne on molemminpuolinen. Sakki, joka ajaa väkivalloin kansallissosialismia, homo- ja juutalaisvastaisuutta ja Pohjoista valtakuntaa on toiminnassaan aivan yhtä vastenmielinen kuin anarkiaa vaativat poliisihevosia mailalla hakkaavat antifasistit. Rähinä ja huomio ovat pääasia, kaikki muu toissijaista. Ryhmät ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Viimeksi kun tarkistin, Suomi oli vielä parlamentaarinen demokratia. Jos joku haluaa muuttaa tämän anarkia- tai valtakuntautopiaksi, niin hankkikoon asialleen kannatusta laillisin keinoin. Onhan täällä ollut joogalentäjienkin puolue, joten kyllä joukkoon erikoisempiakin virityksiä. Mutta mikäli visiot eivät kansalaisille maistu, on tähän sitten tyytyminen.

Politiikan edistäminen väkivallan keinoin on terroria. Henkilö, joka edistää poliittista asiaansa väkivalloin, on terroristi.

Millään porukalla, joka edistää toimiaan väkivallalla, ei voi olla sijaa poliittisella kentällä. Vastuullinen media sanoisi tämän ääneen jakäsittelisi yhteiskuntarauhaan liittyviä ongelmia kaikilta laidoilta, mitään tosiasiaa väistelemättä.

Vastuullinen media ei rakenna ymmärrystä väkivaltaan yllyttäville sekopäille, olivat näiden motiivit tai poliittiset sidokset sitten minkälaisia tahansa.

Vastuullinen media ottaisi voimakkaasti kantaa myös maahanmuuton äärimmäisen ikäviin lieveilmiöihin ja lakkaisi sättimästä ympäristönsä turvallisuudesta huolestuneita ihmisiä jaritervolaisittain paskasakiksi ja roskaväeksi.

+++

On tavallaan huikeaa, että HS ja YLE kohtelevat organisoituun väkivaltaan yllyttäviä vasemman laidan lemmikkejään eri kriteerein kuin uusnatseja. Hyvin erikoista on myös se, miten HS moittii poliitikkoja “korvia huumaavasta hiljaisuudesta”.

Niin siis kenen hiljaisuudesta?

Professori Timo Vihavainen totesi eilisessä blogissaan havainneensa hiljaisuuden sijasta yhä uudelleen havainnut valtavan metelin.

– Häpeämätön poliittisen myntin lyöminen inhimillisellä tragedialla, mielikuvien katteeton rakentelu, poliittiset vaatimukset ja aivan fantastiset johtopäätökset ovat tulleet sen rauhallisen ja asiallisen uutisoinnin ja analyysin tilalle, jollainen kerran oli myös suomalaiselle laatumedialle luonteenomaista, Vihavainen kirjoitti.

Kaikille lienee selvää, että väkivaltaisten maahanmuuttajien, väkivaltaisten antirasistien, uusnatsien ja ISIS-taistelijoiden väkivallanteot kiihdyttävät toinen toisiaan. Mutta mikäli keskitytään ainoastaan yhteen lempiviholliseen ja haukutaan maan rakoon ne, jotka yrittävät ratkoa kokonaisuutta, ei edistetä ongelman ratkaisua.

Kysynkin: jos tarkoitus on rauhoittaa yhteiskunnallista ilmapiiriä, niin miksi aihetta ei sitten käsitellä koko laajuudella? Ja vielä pahempaa – minkä takia yritetään tarkoituksella estää perusteellinen analyysi? Miksi valitetaan hiljaisuudesta, mutta ollaan itse hiljaa?

Perussuomalaiset on yksi harvoja tahoja tässä maassa, joka on nostanut esille maahanmuuton mukanaan tuomia syviä turvallisuusongelmia. Ja ettei nyt ihan minun arvioni varassa tarvitsisi olla, terrorismitutkija Leena Malkki sanoi äskettäin ääneen sen, ettei suomalaisia poliitikkoja ole kiinnostanut väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy. Perussuomalaisia lukuunottamatta.

+++

Ehdotus Pasilaan ja Helsingin keskustan mediajättien lasitaloihin: lähettäkää välillä toimittajianne Suomen maakuntiin puhumaan ihan tavallisten suomalaisten kanssa. Unohtakaa kuplanne ja käykää välillä vaihtamassa ajatuksia niiden ihmisten kanssa, joiden maailmaa toivotte parantavanne. Saatatte yllättyä. Maailma ei ole Sanomatalon alakerran Painobaari, eikä se ole kolmosen ratikkalinja. Puhutte suvaitsevaisuudesta ja ihmisten kohtaamisesta, noudattakaa neuvojanne itse.