Kolumni: Suomea säästämättä – kokoomuksen ideologiasta tinkimättä

KOLUMNI Mitä yhteistä on EU:n liittovaltiokehityksellä ja Suomen liikennepolitiikalla? Kummassakin edetään salamitaktiikalla, viipale kerrallaan salaa sovittuun päämäärään.

Aloitetaan ajasta, jolloin “EU-auvoa” oli ollut vasta jokusen vuoden ja Paavo Lipponen (sd.) oli pääministeri kokoomuksen Matti Auran ollessa liikenneministeri. Financial Times julkaisi 12.6.1998 jutun otsikolla “Non-core Finnair likely to be sold off” eli vapaasti suomennettuna “Ei-ydinomistuksiin kuuluva Finnair myytäneen pois”.

Tuntemattomaksi jääneistä syistä yhtiötä ei kuitenkaan myyty ja valtio säilyi sen omistajana, mutta salaisesti sitä mitä ilmeisemmin suunniteltiin. Useat lähteet kertovat, että myyntihaluja erityisesti kokoomuksella edelleen on, sillä kokoomusta häiritsee kovasti se, että Suomen kansa omistaa lentoyhtiön, niin ei saisi olla, sen tulisi totta kai olla ulkomaisissa käsissä.

Tässä vain yksi esimerkki salakähmäisestä tavasta, joka kytkeytyy erityisesti liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. Keskustelua tuntuu hallitsevan kokoomuksen narratiivi, jonka mukaan Suomen kansa ei saisi omistaa mitään.

Tiehallinto lienee tästä paras esimerkki. Tielaitoksen jatkajaksi perustettu Tiehallinto jaettiin tuotantoon ja hallintoon vuonna 2001. Tuotanto, eli Tieliikelaitos eriytettiin siis Tiehallinnosta. Vuonna 2009 Tieliikelaitos muuttui Destia-nimeksi valtion kokonaan omistamaksi yhtiöksi.

Kokoomuksen Henna Virkkusen toimiessa liikenne- ja viestintäministerinä ja Pekka Haaviston (vihr.) esitellessä asian omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä, Destia myytiin pois Ahlström Capitalille valtioneuvoston päätöksellä 22.5.2014. Päätöksen jälkeen Haavisto myönsi, että “Destia voi päätyä ulkomaalaisomistukseen” (Yle 26.5.2014). Näin päästiin näppärästi eroon valtion omasta maanrakennuksesta. “Hyvä bisnes”, sanoisi eräs Jyrki.

Demarien Leena Luhtasen toimiessa liikenne- ja viestintäministerinä (Vanhasen I-hallitus) säädettiin laki Merenkulkulaitoksen pilkkomisesta ja perustettiin Luotsausliikelaitos ja Varustamoliikelaitos 1.1.2004 alkaen. Vuonna 2009, keskustan Anu Vehviläisen ollessa liikenneministerinä, 1.1.2010 alkaen nuo liikelaitokset muuttuivat Finnpilot ja Arctia-nimisiksi yhtiöksi, joista erotettiin vielä myöhemmin lossi -ja yhteysalusliikenne (FinFerries) ja vesiväylien hoito (Meritaito Oy).

Jälkeenpäin on nähtävissä, että kuvio on aina sama: ensin pilkotaan, sitten yhtiöitetään, lopuksi myydään. Systeemipuolueille on kauhistus, että Suomi ja suomalaiset omistaisivat jotain. Jäänmurtokin on avattu siis kilpailulle. On ajan kysymys milloin nämäkin yhtiöt myydään ulkomaille.

Tiehallinnon jäänteet, Merenkulkulaitoksen jäänteet ja Ratahallintokeskus yhdistettiin Liikennevirastoksi 2010. Projekti onkin jatkunut määrätietoisin askelin kohti tilannetta, jossa suomalaisilla on entistä vähemmän sananvaltaa omistuksiinsa. VR:n liikenteenohjaustoiminnot eriytettiin 1.1.2015 omaksi yhtiökseen, Finrailiksi.

Kuten tämä osoittaa, VR:n pilkkominen aloitettiin vaivihkaa itse asiassa paljon aiemmin tällä päätöksellä. Finrailiin liitetään 1.1.2019 alkaen Liikenneviraston liikenteenohjaustoiminnot. Päätöksen tästä teki 13.6.2017 hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta.

9.8.2017 liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) tiedotti pitkään salaa valmistellusta VR:n pilkkomisesta (kunnossapito, kalusto, operointi). Innostunein huutokööri löytyi odotetusti kokoomuksen piiristä. Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on EU:n parlamentista saatujen tietojen perusteella ollut erittäin halukas, suorastaan pakkomielteinen, saamaan ulkomaisia junaoperaattoreita Suomeen ja Suomen muuttunutta tilannetta on mainostettu LVM:n toimesta kulisseissa jo pitkään.

Näennäinen juridinen selitys pilkkomiselle on haettu EU-lainsäädännöstä, mutta väite ei kestä tarkastelua. Sellaista EU-direktiiviä tai asetusta, joka pakottaisi Suomen pilkkomaan rautatieyhtiönsä ei ole olemassa. Ainoa vaatimus on kilpailuneutraalin tilanteen luominen.

Ulkomaiset logistiikkaoperaattorit eivät halua Suomeen investoida, joten LVM:n innokkaat virkamiehet keksivät ratkaisun, VR:n pilkkomisen.

Keksittiin, että ulkomainen yhtiö saisi vuokrata VR:ltä pakko-otettua kalustoa, sen ei näin tarvitsisi tehdä kalustoinvestointeja. Näin ollen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sekä ministerit Berner ja Petteri Orpo (kok.) tekivät rahantekokoneen ulkomaisille logistiikkajäteille.

Voittaessaan kannattamattoman liikenteen hoitosopimuksen (käyttöoikeussopimuksen) rahan tulo yhteiskunnalta on taattu ja kaluston voi vuokrata asevelihintaan VR:stä pilkotulta kalustoyhtiöltä. Näin ollen siis sitä rahaa, jota aiemmin olisi käytetty kannattamattoman liikenteen ostoon VR:ltä, käytetään kannattamattoman liikenteen ostoon ulkomaiselta logistiikkajätiltä.

Näin systeemipuolueet varmistavat, että suomalaisten matkarahat valuvat varmasti ulkomaille. Systeemimedia (Yle 26.8.2017) ilkamoikin jo, kuinka ulkomainen kilpailu on tulossa raiteille.

Kirjoitus on hyvä päättää Suomen lentoasemiin, kun ilmailusta aloitettiin. Anu Vehviläisen (kesk.) toimiessa liikenneministerinä perustettiin 1.1.2010 Finavia Oyj, entisen Ilmailulaitoksen tilalle. Pian, jo 2013 Finavia myi tax free -myymälätoiminnan Italialaiselle alan jätille, WDFG:lle. Suurempaa oli kuitenkin tulossa.

Lennonvarmistustoiminta eli lennonjohto eriytettiin Finaviasta 1.4.2017 alkaen Air Navigation Services Finland Oy -nimiseksi yhtiöksi. Kuulostaako tutulta?

Syy tälle vaivihkaa tehdylle operaatiolle selvisi – ehkä hiukan yllättäen – Meidän Kenttä -nimisestä Finavian henkilökuntalehdestä vuodelta 2017. Siinä todetaan sanatarkasti lennonjohdon eriyttämistä koskevassa artikkelissa seuraavaa: “Toisaalta ANS Finland joutuu nyt varautumaan siihen, että Finavia voi kilpailuttaa lennonvarmistuksen palvelut”.

Näin LVM tasoittaa tietä kansainvälisille operaattoreille, sillä kokoomuksen ja Sipilän ideologia sitä edellyttävät. On siis mahdollista, että Suomen lennonjohto siirtyy kilpailutuksen kautta täysin ulkomaalaisiin käsiin.

Tämä päätös voidaan tehdä täysin eduskunnan päätösvallan ulottumattomissa, nuijan kopautus Finaviassa riittää ja ulkomainen yhtiö kiittää. Lennonvarmistustoiminnan taloudellinen vaikutus on niin pieni, että sitä ei mitenkään voisi perustellusti tai maanpuolustuksenkaan näkökulmasta hoitavan muun kuin valtion. Onkin enää ajan kysymys, milloin Finavialle lähdetään hakemaan “kumppaneita”, sillä eihän lentoasemarakennusten omistaminen voi olla valtion ydintoimintaa, eihän?

Lennonvarmistusliiketoiminnankin osalta ulkomaiset toimijat hierovat jo käsiään. Jokohan Berner, Orpo ja Sipilä ovat jo löytäneet mukavan salkkumiehen ulkomailta tähän?

Joku voisi pitää tätä ja kaikkea edellä kuvattua toteutuneena kauhukuvana. Ei suinkaan. Heillä on unelma. Ja he toteuttavat sen.

Olli Kotro
poliittinen neuvonantaja (ps.)
Euroopan parlamentti