LEHTIKUVA
Alle viikon päästä järjestettävien Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulos on vielä täysin auki, sillä republikaanien Donald Trumpin ja demokraattien Kamala Harrisin kannatusluvut ovat mielipidekyselyissä tasalukemissa.
Lokakuun aikana on tosin ollut havaittavissa Donald Trumpin nousu gallupeissa niukasti Kamala Harrisin edelle sekä keskeisissä vaa’ankieliosavaltioissa että valtakunnallisissa kyselyissä. Vaalien ratkaisu tulee todennäköisesti vuosien 2016 ja 2020 tapaan jälleen kerran syntymään vain pienillä kannatuseroilla tietyissä vaa’ankieliosavaltioissa.
Yhdysvallat on poliittisesti hyvin polarisoitunut maa, jolloin suurin osa osavaltioista on vaaleista toiseen saman puolueen hallussa. Paluuta ei ole enää 1970- ja 1980-lukujen vaaliasetelmiin, jolloin vaalivoittaja saattoi voittaa jopa 49 osavaltion valitsijamiehet.
Vuoden 1988 vaalien jälkeen republikaanien presidenttiehdokas ei ole voittanut äänienemmistöä lukuun ottamatta George W. Bushin uudelleenvalintaa vuonna 2004. Trumpin kampanjalla onkin selvänä päämääränä valitsijamiesten enemmistön ja presidenttiyden saavuttamisen lisäksi lyödä Harris kokonaisäänimäärässä. Trumpille jäi vuoden 2016 vaalivoitosta huolimatta selvästi hampaankoloon se tosiasia, että hän hävisi nk. “popular voten” Hillary Clintonille kahden prosenttiyksikön erolla.
Yhdysvaltain poliittinen keskustelu on vuodesta 2015 lähtien pyörinyt hyvin pitkälti Trumpin ja hänen edesottamustensa ympärillä. Erityisesti Euroopassa ihmetellään, miten näin eksentrinen ja poliittisesti epäkorrekti henkilö on voinut saada haltuunsa Yhdysvaltain republikaanisen puolueen ja työntänyt puolueen ytimestä pois pitkään siellä valtaa pitäneen neokonservatiivisen kaaderin.
Suurelle yhdysvaltalaiselle yleisölle imago Trumpista ei ole kuitenkaan muodostunut vain viimeisten yhdeksän vuoden aikana, vaan 1970-luvulta lähtien, jolloin Trump nousi ensimmäistä kertaa julkisuuteen nuorena kiinteistömogulina, josta koulittiin isänsä Fred Trumpin kiinteistöimperiumin perintöprinssiä. Kuvaa Trumpista menestyneenä liikemiehenä kiillotti erityisesti Suomenkin tv:ssä esitetty Diili-ohjelma, jonka isännöinnin hän aloitti vuonna 2004.
Ennen poliittista uraansa Trumpilla oli lämpimät välit eräisiin hänen myöhempiin suurimpiin kriitikkoihinsa, kuten Clintoneihin. Useiden vuosikymmenten ajan Trump antoi poliittisia lahjoituksia sekä demokraateille että republikaaneille. Amerikkalaisten enemmistön näkemystä Trumpista nykyään on tasapainottanut se, että hän ei liikemies- ja julkkisvuosinaan esittänyt jyrkkiä poliittisia mielipiteitä, vaan hän jopa oli joissain kysymyksissä, kuten abortti- ja LGBT-teemassa, verrattain sosiaaliliberaali.
Trump ei myöskään maahanmuutosta ollut lausunut mitään merkittävää ennen ensimmäisen presidentinvaalikampanjansa käynnistymistä vuonna 2015. Voidaan sanoa, että vuoden 2015 jälkeisen räyhä-Trumpin retoriikan vaikutusta äänestäjiin pehmentää hänen aikaisemman elämänsä ideologinen joustavuus tai jopa täysi ideologian puute.
Toki on todettava, että erityisesti talouden globalisaation aiheuttaman teollisuustyöpaikkojen katoamisen ja amerikkalaisen kulttuurin liberalisoitumisen myötä identiteettikriisiä kokevan työväenluokan keskuudessa Trumpin suorapuheisuudelle on aitoa kaikupintaa.
Vuosien 2008 ja 2012 vaalitappiot saivat republikaanit harkitsemaan syväluotaavia ideologisia muutoksia. Republikaanien riveistä esitettiin tuolloin, että tulevien presidentinvaalien voittamiseksi republikaanien pitäisi esimerkiksi alkaa kannattamaan kaikkien laittomien maahanmuuttajien laillistamista ja näyttäytyä nuorille urbaaneille ”hip hop -piireille” uskottavana vaihtoehtona.
Trumpin nousu estradille vajaa 10 vuotta sitten murskasi täysin nämä republikaanieliittien modernisaatiosuunnitelmat ja palautti republikaanisen puolueen tietyllä tapaa 1900-luvun alkupuolen asentoon voimakkaalla maahanmuuttokritiikillä, pidättyvällä ulkopoliittisella linjalla ja kauppapolitiikalla, jolla pyritään suojelemaan amerikkalaista teollisuustuotantoa. Bushien ja muiden neokonservatiivien edustamat avoimet rajat, globalismi ja sotaseikkailut Lähi-idässä on taas heitetty poliittisina päämäärinä roskakoriin.
Samalla republikaanien kannattajakunnan rakenteessa on tapahtunut selvä evoluutio. Puolue on muuttunut yhä enemmän populistiseksi työväenluokan puolueeksi, jonka kannatus on miehissä selvästi naisia korkeampaa. Trump on myös varsin hämmästyttävästi saanut republikaanien kannatuksen selvään nousuun latinoiden ja mustien keskuudessa. Tämä kannatuksen nousu etnisten vähemmistöjen parissa näkyy etenkin latinomiehissä, joiden keskuudessa Harris johtaa Trumpia vain kahdella prosenttiyksiköllä.
Se, että Trump on pystynyt muodostamaan monietnisen työväenluokkaisen äänestäjäkoalition taakseen, puhuu sitä väitettä vastaan, että hänen politiikkansa polttoaineena olisi jonkinlainen etuoikeutettujen valkoisten ylivallan tavoittelu. Trumpin kannalta huolestuttavaa on taas se, että hän on menettänyt kannatusta joissain republikaaneille tyypillisesti vahvoissa kannattajaryhmissä, kuten nukkumalähiöissä asuvissa äänestäjissä ja korkeakoulutetuissa valkoihoisissa.
Suomalaisille keskeisin kysymys on se, minkälaista ulkopolitiikkaa seuraava Yhdysvaltain presidentti harjoittaa. Erityisesti huolta on herättänyt Trumpin mahdollisen paluun aiheuttama häiriö transatlanttiselle yhteistyölle, sääntöperusteiselle maailmanjärjestykselle ja Ukrainan sotilaalliselle tukemiselle.
On selvää, ettei Trump suuresti kunnioita kansainvälisiä instituutioita ja järjestöjä. EU:ta kohtaan Trump kokee jopa suoranaista halveksuntaa ja pitää unionia Yhdysvaltain keskeisenä taloudellisena kilpailijana. Trump suosii enemmän kahdenvälistä kanssakäymistä keskeisten eurooppalaisten liittolaisten ja Yhdysvaltain välillä kuin neuvotteluja Brysselin komission kanssa.
Puola ja Giorgia Melonin hallitsema Italia kuuluvat niihin Euroopan maihin, joilla lienee hyvät edellytykset yhteistyöhön suhteessa Trumpiin. Nykyiseen Brexit-Britannian sosialistijohtajaan Keir Starmeriin Trumpilla taas on hyvin viileät välit.
Suomen asemaa vahvistaa mahdollisen Trumpin presidenttiyden aikana se, että maamme on Natossa selvä turvallisuuden tuottaja eikä vapaamatkustaja, kuten esimerkiksi Saksa on vuosikymmeniä ollut. Suomalaiset teknologia-alan toimijat herättävät lisäksi Yhdysvalloissa kiinnostusta, kun Amerikka haluaa purkaa haitallisia riippuvuuksia Kiinasta.
Vaikka Harris voittaisi ensi viikon vaalit, on Euroopalla edessään se tosiasia, että sen on otettava enemmän vastuuta Ukrainan sotilaallisesta ja taloudellisesta tukemisesta kuin tällä hetkellä. Mikään Yhdysvaltain hallinto ei tule jatkamaan Ukrainan tukemista useita vuosia nykyisellä tasolla.
Trump voi potentiaalisen vaalivoittonsa jälkeen pyrkiä nopeaan Ukrainan sodan lopettamiseen, mikä lyhyellä aikavälillä tuo Euroopalle monenlaisia vaikeuksia, mutta se toisaalta pakottaisi maanosan nousemaan sotilaallisesti sille tasolle, mitä sen taloudellinen voima edellyttää. Eurooppa ei voi pysyvästi jäädä ”merkelimäiseen” asentoon, jossa se on taloudellinen jätti mutta geo- ja sotilaspoliittinen kääpiö.
Trumpin poliittisen uran ehdottomasti positiivisin perintö koko maailmalle on realistisen Kiina-tietoisuuden levittäminen. Suomessa ja Euroopassa on harkittava muutosta nykylinjaan, jossa Yhdysvaltain ja Kiinan välisessä suurvaltakilpailussa eurooppalaiset yrittävät esiintyä eräänlaisina neutraaleina tarkkailijoina.
Pitkällä tähtäimellä on täysin kestämätöntä olla puolueeton, kun demokraattinen ja samat läntiset vapausarvot omaava Yhdysvallat ja julma diktatuuri-Kiina käyvät armotonta kamppailua johtajuudesta maailmassa. Kriittisemmän Kiina-kannan omaksuminen EU:ssa voi lisäksi ehkäistä suurimpien kauppapoliittisten kiistojen syntyä trumpilaisen hallinnon kanssa.
Kirjoittaja on valtiovarainministerin erityisavustaja kansainvälisissä asioissa.
Mikael Lith
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Kolmen tunnin keskustelu Joe Roganin kanssa onnistui näyttämään inhimillisen puolen Donald Trumpista. Jutellessaan UFC-selostajana tunnetun Roganin kanssa vapaaottelusta Trump ei vaikuttanut poliitikolta vaan kamppailu-urheilufanilta. Keskustelussa käytiin läpi myös poliittisia aiheita, kuten maailmankauppa, energiatalous, sodat ja vaalivilppi.
Elon Musk on ihmiskunnan kiistämätön innovaattori sekä talousnero. Ihmeaikuisen uskomattomat ansiot saavat sadat miljoonat ihmiset kuuntelemaan tarkalla korvalla tämän maailman rikkaimman ihmisen ajatuksia. Ne voivat vielä ratkaista Yhdysvaltain seuraavan presidentin nimen.
Lontoon finanssialueella ollaan pragmaattisia ja hiljaa innostutaan ajatuksesta, että vanha valta palaisi Valkoiseen taloon. Asiasta puhutaan hyvin pienillä kirjaimilla mutta selvää on, että Lontoon City haluaa Donald Trumpin takaisin, tietää Politico
Demokraattien presidenttiehdokkaaksi maanantaina alkavassa puoluekokouksessa nimitettävästä Kamala Harrisista puhutaan yleensä hänen ihonvärinsä ja sukupuolensa kautta: hän olisi ensimmäinen musta nainen Yhdysvaltain presidenttinä. Sen sijaan hänen poliittiset näkemyksensä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Harris julkaisi äskettäin talouspoliittisen ohjelmansa, jota Trump on verrannut kommunismiin.
Donald Trump on neuvonantajiensa kanssa tullut siihen tulokseen, että he nostavat maahanmuuttokriittisyyden Trumpin vaalikampanjan keihäänkärjeksi. Idea massiivisista karkotuksista palautuu 1950-luvun puoliväliin, jolloin maasta karkotettiin 1,3 miljoonaa meksikolaista laitonta siirtolaista. Trump vakuutti maanantaina vievänsä läpi Yhdysvaltin historian suurimman karkotusohjelman, mikäli tulee valituksi.
Viikon suosituimmat
Iranin Teheranista kotoisin oleva nainen kertoo nähneensä burkan ensi kertaa Helsingissä. Hän kertoo tajunneensa tuolloin, että suomalainen feminismi tarkoittaa vain "sinisiä ja vihreitä hiuksia tai ajamattomia kainaloita".
Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Nyky-yhteiskunnassa nainen voi avoimesti kertoa miesvihastaan, mutta toksisesta radikaalifeminismistä ei juurikaan puhuta. Somevaikuttaja Emmi Nuorgam sanoo vihaavansa "mieheyttä sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä". Kansanedustaja Joakim Vigelius vastaa kysymällä, miksei mediassa koskaan kirjoiteta avoimesti naisten radikalisoimiseen pyrkivistä vihaisista feministinaisista.
Pohjoismaisen yhteiskunnan polarisaatio kuplii kunnolla nyt jo koululaitoksessa. Ruotsalaisessa pikkukunnassa ”mustat ja valkoiset” ovat pitkin syksyä ottaneet yhteen nyrkein ja iskulausein. Useimmat tappeluihin ja levottomuuksiin osallistuneista ovat 10-vuotiaita.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kommentoi tuhat päivää jatkunutta Ukrainan sotaa Suomen Uutisille.
Viime vuosina media on korostanut kerronnassaan "laitaoikeistoa" ja välittänyt mielellään kuvaa oikeiston radikalisoitumisesta länsimaisena ilmiönä. Yhdysvalloista kerätyn datan valossa näyttää kuitenkin siltä, että pikemminkin vasemmiston näkemykset ovat muuttuneet radikaalimmiksi, kun taas oikeisto on pysynyt lähes paikallaan.
Suomen maahanmuuttopolitiikkaa tiukennetaan ulkomaalaislain muutoksilla. Kansainvälinen suojelu muutetaan luonteeltaan väliaikaiseksi, ja lupien kestoa lyhennetään EU-oikeuden mahdollistamaan minimiin. Jatkossa rikoksiin syyllistyminen ja kansallisen turvallisuuden vaarantaminen johtavat suojeluaseman myöntämättä jättämiseen tai lakkauttamiseen.
Suomi keskeyttää maaohjelman kautta tehtävän kahdenvälisen kehitysyhteistyön Somalian kanssa, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio kertoo. Päätös palautuu hallitusohjelmaan, jossa linjataan, että Suomen kehitysyhteistyö on ehdollistettu omien kansalaisten vastaanottamiselle ja kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen tukemiselle.
Helsingin pormestariksi ensi kevään kuntavaaleissa pyrkivä elinkeinoministeri Wille Rydman rohkaisee helsinkiläisäänestäjiä ja toteaa, että kehityssuunta, jossa suomalainen kantaväki on jäämässä vähemmistöksi omilla asuinalueillaan, voidaan vielä pysäyttää ja suunta voidaan kääntää. – Perussuomalaisilla on kaikki edellytykset tavoitella suurimman puolueen paikkaa kuntavaaleissa.
Pääministeri Petteri Orpo peräsi eilisessä A-talkissa vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskelalta lukuja kasvutoimiin. Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti julkaistaan ensi viikolla, mutta Koskelalla ei ollut vielä antaa lukuja puheidensa tueksi. Suomen talouden tilaa koskevassa puheenjohtajien välisessä keskustelussa olivat paikalla Orpon ja Koskelan lisäksi perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikaisen mielestä nyt on tullut aika, että Suomi irrottautuu jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
