Liberaalin ja konservatiivin saattaa tunnistaa asioista, joilla ei näyttäisi olevan mitään tekemistä politiikan tai arvojen kanssa. Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa vastaajien piti arvioida, onko hieman epäsäännölliseksi piirretty ellipsi ympyrä. Vastauksia verrattiin kysymyksiin, joilla mitattiin sosiaalisia asenteita. Liberaalit näkivät kuvassa ympyrän useammin kuin konservatiivit.
Vastaajat, joiden mielestä kuvio, joka ei oikeasti ollut ympyrä, oli ympyrä, kannattivat muita useammin samaa sukupuolta olevien avioliittoa, maahanmuuttoa, marihuanan laillistamista ja työttömyysturvaa. Ihmiset, joiden mielestä kuvio ei ollut ympyrä, suosivat verovarojen käyttöä maanpuolustukseen, eivätkä he kannattaneet maahanmuuttoa, samaa sukupuolta olevien avioliittoa tai kannabiksen viihdekäytön laillistamista.
Tunnettu, kiistelty brittitoimittaja Rod Liddle viittasi tutkimukseen The Sunday Timesissa julkaistussa laajassa esseessään Britanniaakin hallitsevasta kulttuurisodasta.
– Ilmeinen johtopäätös, jonka minä sosiaalisena konservatiivina tästä vedän on se, että liberaalit ovat kaikessa väärässä ja niin tyhmiä, ettivät he tunnista edes ympyrää, Liddle kirjoittaa.
Liddle keksi kuitenkin pian, että ehkä liberaalit olettivat ellipsin itse määrittelevän itsensä ympyräksi. Jospa heidän mieltymyksensä inklusiivisuuteen ja tapa nähdä maailma sellaisena minkälaisen he haluavat eikä sellaisena kuin se on, on vääristänyt liberaalien todellisuudentajun.
Liddlen mielestä liberaalit ajattelevat, että koska he pyrkivät hyvään, ei heidän kannattamallaan sosiaalisella toiminnalla voi olla huonoja seurauksia.
Liberaali uhmaa realiteetteja
Liddle ottaa esimerkiksi maahanmuuton. Jos Britannia saa nettomaahanmuuton seurauksena 250 000 ihmistä vuodessa lisää, sillä näyttäisi olevan ilman muuta seurauksia muun muassa asuntojen sekä koulutus- ja terveyspalveluiden kysyntään.
– Silti monet liberaalivasemmistossa kiistävät tämän ehdottomasti. He väittävät, että miljoonien maahantulijoiden ja asuntopulan tai terveysjonojen välillä ei ole mitään yhteyttä, Liddle kummastelee.
– Tämä väite näyttää minusta realiteettien uhmaamiselta. On hyviä argumentteja, joiden mukaan rajoittamaton maahanmuutto on hyväksyttävää kaikenlaisten moraalisten syiden perusteella (vaikka en ole niistä samaa mieltä). Mutta väite, ettei maahanmuutolla edes mahdollisesti voi olla tuhoisia seurauksia, on minusta lähinnä järjetön. Yhtä järjetön kuin vastakkainen argumentti, jonka mukaan maahanmuutto on itsessään pahaa ja ettei siitä voi millään seurata mitään hyvää, Liddle selittää.
Toiseksi esimerkiksi Liddle nostaa Oxfordin yliopiston teologian professorin Nigel Biggarin, joka kirjoitti The Timesiin artikkelin, jonka mukaan brittiläisen kolonialismin seuraukset eivät kaikissa maissa olleet pelkästään kielteisiä. Oxfordin kollegat kirjoittivat avoimen kirjeen Biggaria vastaan, jossa he väittivät Biggarin edustaneen valkoisen rodun ylivaltaa ja että Biggar olisi puolustanut kolonialismia – vaikka siitä ei ollut kysymys.
Tästä kohusta ja noitavainosta kertoi helmikuussa myös Helsingin Sanomat.
Kulttuurisota on tullut käännepisteeseen
Mistä on kysymys tässä liberaalien ja konservatiivien välisessä “kulttuurisodassa”? Liddlen mukaan se ei palaudu vasemmisto-oikeisto-akselille. Osaltaan se on taistelua moraalisen relativismin ja moraalisen absolutismin välillä.
– Mutta kyse on myös jaoista vanhat vastaan nuoret, kaupunki vastaan maaseutu, Lontoo vastaan muu maa, traditio vastaan modernisuus, uskonnottomuus vastaan uskonnollisuus, ja jollain vasta muotoutumassa olevalla tavalla itse itsensä uhriksi määritelleiden henkilöiden ja sortajiksi syytettyjen henkilöiden välillä.
Liddle viittaa myös sosiologi David Goodhartiin, jonka mukaan konflikti on nykyään “somewheres versus the anywheres”.
Goodhartin ajatus on, että Britannia on jakautunut kahteen “heimoon”: toinen niistä on juurtunut paikallisyhteisöihinsä ja perinteisiinsä, ja tähän heimoon kuuluvat kunnioittavat kansallisvaltiota ja jatkuvuutta. He tarrautuvat jollain tavalla kristinuskon peruskallioon, vaikka eivät kävisi kirkossa.
Ja sitten on toinen heimo, joka kokee olevansa vapautunut tällaisista siteistä ja sidonnaisuuksista.
Liddlen mukaan kulttuurisota menee ihon alle – kyse on siitä, keitä me olemme. Mielipidetutkimusten mukaan Britannia on jakautunut kahteen suurin piirtein yhtä suureen puolikkaaseen.
– Liberaalit uskovat, että he ovat oikealla puolella historiaa – ja heillä on pointti, sillä vuorovesi on ollut heidän puolellaan ainakin 30 vuoden ajan. Mutta vuorovesiin liittyy muutos. Ehkä vuorovesi meillä vaihtui Brexitissä, samaan tapaan kuin se muuttui Yhdysvalloissa Donald Trumpin tultua valituksi, Liddle kirjoittaa.
Liddle uskoo, että heiluri on käynyt ääripisteessään ja vuoroveden käännekohta nähty myös Manner-Euroopassa, kun populistiset puolueet ovat kasvaneet ja sosiaaliset konservatiivit johtavat nyt Itävaltaa, Tshekkiä, Puolaa, Unkaria ja Slovakiaa.
