VIIHDE | Ohjelmistojätti Google on pannut kovasti paukkuja keinotodellisuuden tutkimukseen ja tulokset alkavat näkyä. Yhtiön lanseeraama Tilt Brush on kolmiulotteinen piirto-ohjelma, joka mahdollistaa työskentelyn huoneen kokoisessa virtuaali- eli keinomaailmassa. Ohjelma vaatii toimiakseen silmien eteen asetettavan näytön eli virtuaalilasit.
Miten tämän nyt sanoisi: Huone, jossa sijaitset, on ikään kuin kangas – pinta jolle voi maalata. Ohjelman työkaluilla saa aikaan leveitä pensselinvetoja, viivoja, erilaisia valon ilmenemismuotoja ja aidon näköisen tulenkin. Kaikkea sitä, mitä piirto-ohjelmilla on aiemmin saanut aikaan kaksiulotteisessa maailmassa. Mutta piirtäminen ei enää rajoitu paperille tai tietokoneen ruudulle.
Keinotodellisuudessa huiskiva maalari voi myös värittää huoneenkokoisessa työtilassaan reaalimaailman esineitä, vaikkapa vaatettaa mallinuken erilaisilla vetimillä.
Googlen mainosvideo ohessa:
Ennen kuin itse kukin pääsee hakemaan mielikuvituksensa rajoja täytyy hoitaa muutama käytännön seikka. Tilt Brush –ohjelma löytyy Steam-pelimaailmasta, johon täytyy liittyä ja josta ohjelman voi ostaa. Vajaat 30 euroa ohjelmasta ei vielä ole paljon, mutta kun tarvitaan muutakin: Virtuaalilasit maksavat jo sitten lähes 900 euroa ja siinä vaiheessa perustuloisen kansalaisen hymy alkaa hyytyä.
Mutta valitus ei nyt auta. Jokainen aikaansa seuraava gabardiinihousu suuressa kansainvälisessä nettifirmassa on sitä mieltä, että maapallon ja ihmisen tulevaisuus on virtuaalimaailmassa. Sitä meidänkin on täällä raukoilla rajoilla uskominen. Ja jos mainosmiesten messut ottaa todesta, virtuaalimaailman makuun päässyt ei enää tavallisessa maailmassa tallaamisesta välitä.
Onko näin?
Yhdysvaltalainen Derek Westerman päätti äskettäin tempaista oikein kunnolla. Hän uppoutui 25 tunniksi Tilt Brush -ohjelmiston tarjoamaan virtuaalimaailmaan. Mustaan pukuun ja solmioon sonnustautunut Westerman vetäisi virtuaalilasit päähänsä ja aloitti pitkän taivalluksensa siellä, minne kuu tai aurinko ei paista.
Pitkä korpivaellus vei Guinnessin ennätysten kirjaan, mutta aivan ilmaiseksi ei ennätys tullut. Vaikka alku sujui kohtalaisesti, yltyi pahoinvointi tempauksen myöhemmillä tunneilla jo sen verran kovaksi, että avustajat joutuivat hakemaan ämpärin äsken syötyä pizzaa varten. Hieronta auttoi eteenpäin, mutta mitä pidemmälle ehdittiin, sen vähemmän meno enää muistutti mainosvideoiden leikkisää lennokkuutta. Kun oltiin ehditty kokeen 21. tunnille, rähjääntynyt Westerman sopersi: “En tiedä missä olen..”.
