Katalonian itsenäisyyshuuma koettelee Espanjan yhtenäisyyttä

Espanjan parlamentti hylkäsi tiistaina 8. huhtikuuta pyynnön järjestää kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä Espanjasta. Tätä edelsi Espanjan perustuslakituomioistuimen 25. maaliskuuta antama päätös, jonka mukaan 9. marraskuuta pidettäväksi suunniteltu kansanäänestys on perustuslain vastainen.

Huolimatta suuresta kansansuosiosta ja poliittisesta kannatuksesta alueellisessa parlamentissa ei Katalonian tie kohti itsenäisyyttä olekaan helppo. Paine muutokseen voi kuitenkin johtaa tulevaisuudessa Katalonian aikaisempaa suurempaan itsehallintoon.

Katalaanien vahva kansallinen itsetunto pohjautuu historiaan ja omaan kieleen. Katalonia oli keskiajalla sisäisesti itsenäisenä Aragonian kruunun kuningaskunnan osavaltiona läntisen Välimeren merivalta, jonka vaikutus ulottui Baleaareilta Sardiniaan, Sisiliaan ja aina Kreikkaan asti. Kataloniassa kehittyi jo silloin oma tasavaltalainen hallintojärjestelmä. Espanjan osana katalonialaiset ovat kokeneet myös sortoa. 1900-luvulla kenraali Francon diktatuurin aikana katalonialaisten demokraattiset vapaudet kumottiin, puolueet kiellettiin ja sensuuri kukoisti. Silloin myös katalaanin kieli kiellettiin kouluista ja lehdistöstä ja julkishallinnosta sekä katalaanin kulttuurin harjoittamista rajoitettiin.

Francon aikakautta seuranneesta demokraattisesta siirtymäkaudesta lähtien Espanja on ollut jaettu 17 autonomiseen alueeseen. Espanja ei ole liittovaltio, mutta kullakin alueella on oma parlamenttinsa ja jonkin verran lainsäädäntövaltaa. Verotuksessa alueisiin sovelletaan kahdenlaista järjestelmää. Baskimaalla ja Navarralla on oikeus kerätä ja hallita omat veronsa. Katalonia sen sijaan on muiden autonomisten alueiden tapaan osana alueiden välisiin tulonsiirtoihin perustuvaa järjestelmää.

Katalonian itsenäisyyshalut pohjautuvat kansallisen tietouden ohella myös taloudellisesti ongelmalliseen suhteeseen Madridin keskushallinnon kanssa. Barcelonan yliopiston kansantaloustieteen professorin Elisende Paluzien mukaan Katalonian alueiden välisiin tulonsiirtoihin liittyvä nettovaje oli vuosina 2002-2009 keskimäärin 8,6 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta, mikä merkitsee 16,4 miljardia euroa eli 2 251 euroa henkilöä kohden. Jokaista veroina Kataloniassa maksettua euroa kohden vain 52 senttiä palaa takaisin Kataloniaan. Pahinta katalaanien mielestä on se, että verojärjestelmä ei kohtele alueita loogisesti tulojen mukaan.

Puolet kannattaa itsenäistymistä

Tuoreimpien mielipidetiedustelujen mukaan 50 prosenttia Katalonian asukkaista kannattaa itsenäistymistä. Vankasta katalaanien suosiosta huolimatta Katalonian itsenäistyminen on monimutkainen prosessi, jonka onnistumista voidaan pitää epävarmana. Syynä tähän on Espanjan hallituksen jyrkän kielteinen kanta itsenäisyyshanketta kohtaan. Yksi hallituksen käyttämistä perusteista kansanäänestystä vastaan on se, että Espanjan vuonna 1978 hyväksytty perustuslaki ei hyväksy muuta kuin yhtenäisen Espanjan valtion. Perustuslain mukaan koko Espanjaa koskevat kansanäänestykset tulee pitää kansallisesti, ei alueellisesti.

Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Katalonian itsenäistymishankkeen pulmallisuus selittyy kansojen itsemääräämisoikeuden käsitteen epämääräisyydellä. Kysymys alueiden itsenäistymisestä on tasapainottelua ensinnäkin kansojen itsemääräämisoikeuden ja toisaalta valtion suvereeniuden ja alueellisen koskemattomuuden välillä. Vuonna 2011 edesmenneen italialaisen kansainvälisen oikeuden professorin Antonio Cassesen mukaan kansojen itsemääräämisoikeuden periaate ei anna itsenäisen valtion vähemmistöille tai etnisille ryhmille oikeutta erota yksipuolisesti valtioyhteydestään.

Katalonia kuin Ahvenanmaa

Kansainvälisen oikeuden niin sanotun korjaavan eron periaatteen mukaan kuitenkin valtion sisäiselle vähemmistöryhmälle tulee antaa oikeus itsenäisyyteen, jos siltä on evätty oikeus sisäiseen itsehallintoon ja jos alue on suljettu ulos maan hallinnosta. Katalonian kohdalla kriteeri ei täyty, koska sen vuodesta 1979 alkanut itsehallinto on taannut alueelle ja sen asukkaille laajat poliittiset, kielelliset ja kulttuuriset oikeudet. Suomalaistenkin hyvin tuntemassa tapauksessa Kansainliitto perusteli Ahvenanmaan pysymistä Suomen alaisuudessa sillä, että Suomi ei ollut sortanut ahvenanmaalaisia. Saksalaissyntyisen amerikkalaisen kansainvälisen oikeuden professorin Thomas Franckin mukaan itsehallinnon käsite ei enää viittaakaan valtioyhteydestä eroamiseen, vaan oikeuteen osallistua poliittisesti maan sisällä.

Katalonian hallitus ei aio mahdollisesta Espanjan keskushallinnon kielteisestä kannasta huolimatta antaa periksi ja se on vakuuttanutkin jatkavansa itsenäistymisprosessia. Monien katalaanien mielessä häilyy yhä synkkänä muistona diktaattori Francon aika, jolloin Katalonialta evättiin autonominen asema ja katalaanin kielen käyttöä rajoitettiin.

Espanja valmis koviin otteisiin?

Espanjan hallitus on antanut ymmärtää olevansa valmis käyttämään kovia otteita separatistisia liikkeitä kohtaan. Vuonna 2005 se epäsi Baskimaalta oikeuden järjestää kansanäänestyksen laajemmasta itsehallinnostaan, jonka perusteella Baskimaan ja Espanjan keskushallinnon suhde olisi määritelty löyhästi “vapaaksi liitoksi”. Espanjan hallitus vastasi tähän uhkaamalla heittää baskien johtajat vankilaan, jos nämä toteuttaisivat uhkauksensa äänestyksestä.

Katalonian itsenäistymisprosessissa on kuitenkaan vaikea uskoa muuhun kuin rauhanomaiseen ja demokraattiseen ratkaisuun pelkästään jo siksi, että kansainvälinen yhteisö seuraa herkeämättä Katalonian tilannetta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen suostuminen Skotlannin kansan tahdonilmaisuun antaakin osaltaan painetta myös Espanjalle. Pattitilanne saattaa lopulta johtaa myös kompromissiratkaisuun, jonka pohjalta lähivuosina voi syntyä Espanjan federaatio. Kompromissiratkaisussa Espanjan onnistuisi säilyttää alueellinen yhtenäisyytensä, Katalonian saadessa suuremman itsemääräämisoikeuden etenkin talous- ja veropolitiikassa.