KOMMENTTI |Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila oudoksuu EU-komissiota, joka yhtäällä salaa omia vaatimuksiaan, mutta toisaalta edellyttää Suomelta julkisuuden lisäämistä.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ihmettelee (Maaseudun Tulevaisuus 27.7.16 ja 08.12.2015) – aiheesta (!) – metsävaratietolain käsittelyä Suomessa ja siihen liittyvää unionilainsäädäntöä. Kun kotoista päätöksentekoa seuraa, meillä näyttää olevan miina korsussa. Niin on jos siltä näyttää, kun Suomesta käsin on valitettu komissiolle.
Nyt valmistelussa oleva lainsäädäntö sallisi kaiken metsävaratiedon julkiseksi. Missä muualla vaaditaan näin julkiseksi minkään yrityksen tietoja? Metsänomistajien esittämä malli olisi ihan riittävä Brysselin direktiiveihin. Siinä kuviotiedot pysyisivät yksityistietoina, mutta raakadata eli hilatieto olisi julkista.
En usko, että metsänomistajilla on salattavaa ja joku roti täytyy olla omaisuudensuojassa. Ei Bryssel meiltä tietojen avaamista vaadi, vaan politiikkaa tekevät virkamiehet. Asia kuulemma kivistää mm. metsäbiotyypeistä. Niitä suojellaan jo nyt metsälakien nojalla ansiokkaasti. Metsänomistajat osaavat työnsä, metsiämme on käytetty vuosikymmeniä kestävällä tavalla. Johan ensimmäinen metsäasetus vuodelta 1886 meitä kehottaa ”Metsämaata älköön autioksi hakattako”.
Missä on metsätaloutta, on työpaikkoja ja verotuloja.
Sähköinen asiointi ei edellytä kaiken tiedon julkisuutta, vaan tietojen liikkuvuutta. Mikäli julkisuudessa olleet tiedot pitävät paikkaansa, komissio on salannut vaatimuksensa sisällön, mutta siis vaatii kuitenkin Suomelta julkisuuden lisäämistä. Lisää tällaisia elitistisiä ja demokratiaa halventavia päätöksiä niin johan meilläkin Fixit –paineet kasvavat!
Voi olla, että juuri nyt metsätieto ei kaikista suurinta yleisöä liikuta, mutta metsänomistajia on yli puoli miljoonaa ja jokaista heitä se koskee. Entäpä jatkossa – jos päätöksenteko toisensa jälkeen komissiosta on tätä, niin ylimielisiä päätöksiä napsahtelee yhä useamman suomalaisen kohdalle.
Arvostukseni EU:a kohtaan vähenee päivä päivältä ja sen arvostuksen se murentaa itse itseltään. Kansallinen metsäpolitiikka tulee tehdä siellä, missä on pohjoinen havumetsävyöhyke. Brysselissä se ei ole.
Pirkko Mattila,
Kansanedustaja
