Miksi he siis tanssivat? Siksi, että a) oli olemassa ongelma (eli kuivuus), b) jotain piti tehdä, koska muuten kansa olisi alkanut purnata, että miksi kukaan ei tee mitään. Sadetanssi oli korviketekemistä. Kun tanssittiin, voitiin sanoa ja kokea, että vakavaan asiaan on puututtu päättäväisin toimin.
Lisäksi voitiin aina ajatella, että jos EI olisi tanssittu, olisi VIELÄ kuivempaa.
Kotouttamisessa poppamiesten nykyaikaiset vastineet, kotouttajakonsultit ja monikulttuurikoordinaattorit, tanssivat maahanmuuttajan ympärillä ja tekevät loitsuja. Mitään vaikutusta niillä ei ole, mutta – kuten sadetanssissa – rituaalilla puututaan päättäväisesti vakavaan ongelmaan – kotoutumattomuuteen – ja koetaan, että nyt homma on hoidossa.
Lisäksi voidaan aina ajatella, että jos EI kotoutettaisi, kotoutuminen olisi VIELÄ huonompaa.”