Journalisti sai tarpeekseen uutistoimisto AFP:stä, joka vaati kirjoittamaan sepitteellistä Kiina-tarinaa – “ennakko-oletukset rajoittavat sitä, mitä voit kertoa”

Kansainvälisessä valtamediassa työskennellyt journalisti Benjamin Carlson teki kohupaljastuksen agendajournalismista. Uutistoimisto AFP:n Kiinan kirjeenvaihtajana hän oli saanut tehtävän kuvata presidentti Xi Jinpingiä positiivisessa valossa ikään kuin vastavetona juuri valitulle yhdysaltain presidentti Donald Trumpille. Kun Xi:n puhe ei istunutkaan ennalta päätettyyn agendaan ja tarinankerrontaan, ja Carlson raportoi Kiinan politiikasta todenmukaisemmin, päätoimitus ojensi häntä pysymään ennalta sovitussa tarinassa. Carlson pettyi valtamedian uuteen ammattietiikkaan ja jätti myöhemmin työnsä journalistina.

Vuonna 2017 World Economic Forum kutsui Kiinan presidentti Xi Jinpingin puhumaan ikään kuin avoimen maailmantalouden puolustajana – vastavetona juuri valitulle Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille. Uutistoimisto AFP:n Kiinan kirjeenvaihtajana ja taloustoimittajana työskennellyt Benjamin Carlson sai tehtäväksi raportoida puheesta. Kokemuksen myötä hänelle valkeni, miten toimittajien työtä ohjattiin poliittisen agendan ehdoilla.

Atlantic-lehdessä ja uutistoimisto AFP:llä työskennellyt Carlson kertoo kokemuksistaan, jotka saivat hänet jättämään työnsä journalismin parissa.

In 2017, the World Economic Forum put Xi Jinping on a pedestal as the champion of economic order.

As a China economics correspondent, it was my job to cover it.

I tried to change the script, and was overruled. That's the day I decided to leave journalism.

The story:

— Benjamin Carlson (@bfcarlson) January 18, 2023

“Trump oli juuri astumassa virkaan. Eliitti oli yhä shokissa hänen vaalivoitostaan. Hänen puheensa Amerikan intressien asettamisesta etusijalle ruokkivat pelkoa, että maailmankauppa olisi uhattuna. He tarvitsivat haastajan. Otetaan Kiina.”

Tammikuussa vain päiviä ennen Trumpin virkaanastujaisia World Economic Forumin kokous alkoi Davosissa. Kiinan presidentti Xi Jinping oli yksi tapahtuman pääpuhujista. Carlson kertoi tehtäväkseen seurata puhetta ja raportoida siitä.

“Jos olette koskaan ihmetelleet, miten nopeasti tuoreimmat uutiset ilmestyvät, näin se tapahtuu.”, Carlson kertoo. “Tarina kirjoitetaan ennakkoon. Ennen kuin Xi sanoi sanaakaan, minulla oli jo runko sille, millaisen tarinan artikkeli kertoisi. Kun puhe alkoi, poimin sieltä avainlainauksia.”

Kun Carlson kuunteli Xi:n puhetta, hän alkoi muuttaa koko artikkelia. Alun perin tarinan oli tarkoitus kertoa, että Kiina korvaisi Yhdysvallat globaalin taloudellisen järjestyksen puolustajana. Carlson huomasi kuitenkin ristiriidan. Kiinan politiikkahan oli yksi maailman protektionistisimmista.

“Tämä on näkymätön piirre uutisissa: ennakko-oletukset todellisuudesta rajoittavat sitä, mitä voit kertoa.”

“Jokainen, joka on perehtynyt Kiinan talouteen tietää, että useat säännöt ovat kirjoittamattomia. Ulkomaalaisten yhtiöiden täytyy tehdä yhteistyötä kiinalaisten kilpailijoidensa kanssa, jakaa teknologiaa ja menetelmiä päästäkseen markkinoille. Kiinalla on oikeus vaatia tätä, mutta se ei ole avointa taloutta. Kysykää vaikka Twitteriltä tai Youtubelta.”

Sen sijaan, että Carlson olisi viimeistellyt ennalta kirjoitetun tarinan, hän alkoi analysoimaan Kiinan johtajan puhetta. Tekstissä korostui, miten Kiina pyrki talouspolitiikallaan suojelemaan teollisuuttaan ja firmojaan. Carlson painotti, ettei Xi pyrkinyt niinkään ylistämään globalisaatiota, vaan lähinnä hyödynsi tilaisuutta tehdä PR-työtä.

Palautettuaan luonnoksen päätoimitus reagoi siihen nopeasti. Artikkelia ei voitu julkaista agendasta poikkeavalla sanomalla. Sitä oli muutettava. Carlson kertoi: “Tehtävänäni oli raportoida Xi:n puheista hyväksytyissä raameissa: Kiinan johtaja astuu puolustamaan globalisaatiota.” Carlson teki työtä käskystä, mutta kertoi kokemuksen muuttaneen häntä.

Carlson kertoo hänen uutisraporttinsa päätyneen tuhansiin sanomalehtiin ja toimituksiin ympäri maailmaa.

“Tämä on näkymätön piirre uutisissa: ennakko-oletukset todellisuudesta rajoittavat sitä, mitä voit kertoa.”

Carlson kertoo hänen uutisraporttinsa päätyneen tuhansiin sanomalehtiin ja toimituksiin ympäri maailmaa. “Se ei ollut valheellista, mutta tunsin sen olevan puutteellista”, hän kuvailee. Carlsonin mukaan Kiinan historia ja ’avoimuus’ tähän mennessä eivät anna pohjaa kovin ruusuiselle tarinankerronnalle länsimaisesta näkökulmasta.

Myöhemmin Carlson sai kirjoittaa erillisen artikkelin Xi:n sanomasta ja Kiinan todellisuudesta. Se oli hänen mukaansa kuitenkin painoarvoltaan vähäisempi vastine sille suuremmalle agendan ohjaamalle kertomukselle, jonka luomiseen hän oli joutunut aiemmin osallistumaan.

“Vahinko oli jo tapahtunut. Se hetki, jona tarinaa kontrolloitiin, sai aikaan reaktion, joka ehti kyteä jonkin aikaa. Ryhdyin journalistiksi, koska halusin jakaa itsenäisiä havaintoja ja olla sitä kautta hyödyksi ihmisille. Jouduin kuitenkin tekemään jotain aivan muuta.”

Nykyisin Carlson toimii amerikkalaisen John Templeton -säätiön strategisen viestinnän johtajana.

Carlsonin paljastus on merkittävä osoitus niin kutsutusta agendajournalismista ja arvovaltaisten instituutioiden politisoitumisesta. Kun valtamedia oli tunnekuohun vallassa ja otti tehtäväkseen taistella Trumpia vastaan, journalistinen ammattietiikka, totuus ja tasapuolisuus olivat ensimmäisiä uhreja. Siinä sivussa länsimaiset mediat valjastettiin kertomaan autoritaarisen hallinnon johtajasta ruusuisempaa kuvaa kuin Yhdysvaltain presidentistä.