Alkuvuodesta Suomen Uutiset raportoi Elon Muskin X-kirjoitusten nostaneen esiin Isoa-Britanniaa takavuosina kuohuttaneet lastenraiskausrikokset, joiden käsittely oli jäänyt puolitiehen. Tapaus on saanut kansainvälistä huomiota, jota ei voi kuitata enää pelkkänä Muskin sooloiluna.
Amerikkalaisessa The Free Press -lehdessä julkaistu Dominic Greenin artikkeli ruotii perusteellisesti ja kaunistelematta erästä Ison-Britannian historian suurimmista yhteiskunnallisista skandaaleista. “Britannia seisoo nyt häpeissään koko maailman edessä, ja kansan tukahdutettu raivo nousee pintaan vetoomuksissa julkisesta tutkinnasta ja vastuun asettamisesta.”, Green kuvailee.
Kyse ei ole pelkästään seksuaali- ja väkivaltarikosten kauheudesta, vaan kolumnistin mukaan brittien yhteiskuntajärjestelmän jokainen kerros on osallinen niiden peittelyyn. Green on historioitsija, jonka kolumneja on julkaistu merkittävissä medioissa Atlantin molemmin puolin mm. Wall Street Journalissa, Washington Examinerissa, Spectatorissa ja Telegraphissa.
Green kertoo, että sosiaalityöntekijöitä uhkailtiin vuosien ajan olemaan hiljaa. Paikallispoliisit sivuuttivat, vähättelivät ja jopa avustivat pedofiiliraiskaajia kymmenissä kaupungeissa. Korkeat poliisiviranomaiset ja sisäministeriön edustajat välttivät tietoisesti ryhtymästä toimenpiteisiin ylläpitääkseen niin sanottuja ”yhteisön suhteita”. Paikallisvaltuutetut ja parlamentin jäsenet torjuivat raiskattujen lasten vanhempien avunpyynnöt.
Kansalaisjärjestöt ja työväenpuolueen kansanedustajat syyttivät tapauksesta puhuvia rasismista ja islamofobiasta. Media enimmäkseen vaikeni tai väheksyi historiallisen suurta uutisaihetta. Brittien mediakentän eliitti pysytteli itsepintaisesti hallitusten politiikan ja sen erityisintressiryhmien kuplassa.
Greenin mukaan näin haluttiin puolustaa “epäonnistunutta monikulttuurista mallia” ja välttää vaikeita kysymyksiä maahanmuuttopolitiikan sekä kotouttamisen epäonnistumisista. “Näin toimittiin siksi, että pelättiin rasisti- tai islamofobialeimoja. Näin toimittiin myös siksi, koska Britannian perinteinen luokkatärkeily oli sulautunut uuteen “poliittisen korrektiuden snobbailuun”.
Iso-Britannia groomaus- ja raiskausepidemian kourissa
”Tällä hetkellä kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka monta tuhatta nuorta tyttöä raiskattiin, ja kuinka monessa kaupungissa tätä on tapahtunut 1970-luvulta alkaen”, Green arvioi. Valkoiset paikalliset asukkaat kertovat ahdistelun ja raiskausten alkaneen pian sen jälkeen, kun Pakistanista ja Bangladeshista muuttaneet siirtolaiset asettuivat 1960-luvulla Pohjois- ja Keski-Englannin tehdaskaupunkeihin.
Skandaali puhkesi ensin Yorkshiren kaupungissa, jossa poliisi ja paikallisvaltuutetut saivat tiedon systemaattisesta groomauksesta ja hyväksikäyttötapauksista jo vuonna 2001. Ensimmäiset tuomiot langetettiin kuitenkin vasta vuonna 2010. Tuolloin viisi pakistanilaistaustaista miestä tuomittiin useista rikoksista, jotka kohdistuivat niinkin nuoriin uhreihin kuin 12-vuotiaisiin tyttöihin.
Miesten uhrit olivat kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia tyttöjä vähävaraisista ja isättömistä perheistä. Osa asui sijaishuollossa. Miehet tarjosivat tytöille karkkia, ruokaa, taksikyytejä ja huumeita. He raiskasivat tytöt, kierrättivät heitä omissa perhe- ja kaveripiireissään sekä välittivät heitä muihin kaupunkeihin samankaltaisiin verkostoihin ja lopulta hylkäsivät heidät näiden tultua täysi-ikäisiksi.
Greenin mukaan sama toistui mahdollisesti jopa 50 kaupungissa eri puolilla Britanniaa, myös yliopistokaupunki Oxfordissa ja liberaalina tunnetussa Bristolissa. Vuonna 2014 tehty selvitys arvioi, että pelkästään Rotherhamin kaupungissa oli raiskattu sarjaluonteisesti 1 400 tyttöä. Ne harvat tapaukset, jotka lopulta päätyivät oikeuteen, osoittavat tapaukset toteen kiistattomasti. Green kuvailee oikeudenkäyntiasiakirjojen kuvauksia kammottaviksi. Tyttöjä huumattiin, pahoinpideltiin, hyväksikäytettiin seksuaalisesti, joukkoraiskattiin, pakotettiin ihmiskauppaan ja kidutettiin. Useita tyttöjä myös surmattiin. Artikkelissa nostetaan esille karmaisevia esimerkkejä uhrien katoamisista ja kuolemista mm. huumeyliannostukseen ja elävältä polttamiseen.
Järjestelmä suojeli rikollisia
Green pitää erikoisena, että “Say Her Name” -aikakaudella kukaan merkittävä taho ei pitänyt aiheellisena mainita uhreiksi joutuneiden tyttöjen nimiä samalla tavalla kuin kansalaisaktivistit ovat nostaneet esille mm. poliisiväkivallan uhreja. Vaikka feminismi uusine variantteineen on valtavirtaistunut länsimaissa, aktivistit eivät reagoineet siihenkään, että raiskaajat pitivät uhrejaan “valkoisina lutkina”.
Miksi? Greenin mukaan kyse oli “vääränlaisesta” rodullisesti motivoidusta rikoksesta, jonka tekivät “vääränlaiset” rikolliset. Valtaosa uhreista oli valkoihoisia. Osa uhreista oli sikhivähemmistöä. Valtaosa raiskaajista oli pakistanilaistaustaisia tai bangladeshilaistaustaisia muslimeja. Rikokset tapahtuivat kaupungeissa, joissa oli työväenpuolueen miehittämät valtuustot ja parlamenttiedustaja, joka tarvitsi vaaleissa paikallisia muslimiääniä. Tuloksena oli käänteinen, järjestelmään juurtunut rasismi, joka antoi seksuaalirikollisille vapaat kädet.
Järjestelmä korruptoitui. Green kertoo, että sosiaalialan työntekijät ovat tunnustaneet jättäneensä rikoksia raportoimatta, koska poliisi varoitteli rasismisyytöksistä. Oldhamin kaupungissa erään raiskausringin johtaja, Shabir Ahmed, työskenteli kunnanvaltuuston edunvalvojana ja johti jengiään virastosta käsin. Toinen jengin jäsen kuului Oldhamin nuorisovaltuustoon. Useissa tapauksissa pakistanilaistaustaiset vasemmistopoliitikot puuttuivat poliisin rikostutkintoihin.
Joulukuun lopulla 2024 sisäministeriön turvallisuudesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta vastaava ministeri Jess Phillips kieltäytyi Oldhamin kaupunginvaltuuston pyynnöstä käynnistää hallituksen johtama tutkinta hallinnollisista virheistä ja korruptiosta, jotka mahdollistivat Oldhamin tapaukset.
Telfordissa vuonna 2016 kymmenen työväenpuolueen valtuutettua laati silloiselle sisäministeri Amber Ruddille vetoomuksen, joka väitti hyväksikäyttöväitteiden olevan “sensaatiohakuista liioittelua”, ja ettei toimenpiteille ollut tarvetta. Kaksi vuotta myöhemmin Sunday Mirror -lehden selvitys laski uhreja olleen noin tuhat.
Ylimmät poliisiviranomaiset kiistivät toistuvasti ongelman olemassaolon ja myöhemmin myös sen selkeät etniset sekä uskonnolliset piirteet. Greenin mukaan hallitus ja poliisi ovat yhtä mieltä siitä, että puolueesta riippumatta “yhteisösuhteiden” ylläpitäminen on elintärkeää monikulttuurisessa, massamaahanmuuton Britanniassa. Lainkuuliaisten kansalaisten huoli massamaahanmuuton seurauksista vaiennetaan ja leimataan median sekä poliittisen eliitin taholta “äärioikeiston” rasismiksi.
Vaikka vasemmistolla on ollut aktiivisempi rooli rikosvyyhdin peittelyssä, oikeistollakaan ei Greenin mukaan ole puhtaat jauhot pussissa. Vielä vuonna 2019 hieman ennen nousemistaan konservatiivien puheenjohtajaksi ja pääministeriksi Boris Johnson valitti lasten hyväksikäyttötapausten tutkimiseen käytettyjen varojen suuruutta. Vuonna 2020 Johnsonin hallinnon sisäministeriö pimitti konservatiivien oman tutkimuksen grooming-jengeistä. Sen julkaiseminen ei väitetysti ollut kansallisen edun mukaista.
Musk sai aikaan sen, mihin kansa ei kyennyt
Kun Musk nosti groomausvyyhdin maailmanlaajuisen yleisön tietoisuuteen, hyssyttely ei ole enää mahdollista. Miljardööri lisäsi vielä kierroksia mm. vaatimalla vasemmistolaisen pääministeri Keir Starmerin eroa. Green arvioi, että Muskin toiminta on muuttanut konservatiivien poliittisia intressejä. Tämän osoittaa se, että konservatiivien uusi johtaja Kemi Badenoch vaatii edeltäjänsä Johnsonin aikaisemmasta linjasta poiketen perusteellista tutkintaa. Starmer on puolestaan joutunut hankalaan välikäteen. Hän reagoi Muskin avauksiin tuomitsemalla ”valheet ja misinformaation” ja syyttämällä skandaalin lietsojia ”itsekkäiksi” ja välinpitämättömiksi uhreja kohtaan.
Starmerin rooli on kiistanalainen. Toimiessaan syyttäjäviraston johtajana vuosina 2008-2013 hän onnistui järjestämään tuomioita raiskausjengeille, mutta toisaalta monia vakavia tapauksia jäi käsittelemättä. Vuonna 2009 Starmerin johtama syyttäjävirasto luopui syytteistä Rochdalen grooming- ja raiskausrinkiä vastaan, vaikka aineistona oli DNA-todisteita ja tuntikausien edestä videohaastatteluja. Nyt Rochdalen hyväksikäyttöä paljastamassa ollut rikostutkija Maggie Oliver sanoo, että Starmer on “yhtä syyllinen kuin kuka tahansa” siihen, että Britannian haavoittuvimpia lapsia ei suojeltu.
Starmer on ollut haluton käsittelemään omaa ja puolueensa historiallista roolia tässä vyyhdissä. Hän ei myöskään ole ottanut kantaa ministerinsä Phillipsin näkemyksiin kansallisen tutkinnan tarpeettomuudesta. Greenin mukaan Starmerin “juristimainen kiemurtelu” näyttää puolueen selustan suojelemiselta uhrien oikeuden kustannuksella.
Greenin mukaan Musk sai aikaan sen, mihin kansalaiset eivät itse kyenneet. Hän on tätä nykyä pakottanut Ison-Britannian hallituksen selittämään toimintaansa. Sunnuntaina Starmerin työväenpuolueen parlamenttiedustaja Dan Carden poikkesi puolueensa linjasta ja asettui konservatiivien tavoin vaatimaan Starmerilta perusteellista tutkintaa.
