Viikon 39/2018 luetuin
Isänmaallinen rekkamies jäi vaille työsuhdeturvaa – “Onhan sinulla ollut jotain Suomen lippujakin auton tuulilasilla”
Yhä useammat ihmiset työskentelevät muodollisesti itsenäisinä yrittäjinä, mutta jos suurin osa yrittäjän töistä tulee yhdeltä ainoalta toimeksiantajalta, hänen asemansa on hyvin heikko. Työsuhdeturvaa ei ole, vaan sopimus voidaan irtosanoa lyhyellä varoitusajalla ja syytä kertomatta.
Kempeleläinen Arto Hämäläinen on rekkamies ja yrittäjä henkeen ja vereen – jo kolmannessa sukupolvessa. Rekkahommat tuntuivat luontevilta, eikä Arto ikinä mitään muuta elämänuraa harkinnutkaan, vaan meni suoraan armeijasta isänsä “rengiksi” auton rattiin. Isän jäätyä eläkkeelle Arto jatkoi yrityksen toimintaa. Viimeiset 15 vuotta hän on ollut sopimusautoilijana isossa oululaisessa kuljetusliikkeessä, jolle jo hänen isänsä aikoinaan teki töitä.
“Meidän intressit eivät enää kohtaa, ja onhan sinulla ollut jotain Suomen lippujakin auton tuulilasilla.”
Pohjoisen tiet ovat tulleet tutuiksi. Arto kertoo ajaneensa varmaankin 10 miljoonaa kilometriä uransa aikana.
– Pidän itseäni aika hyvänä tässä hommassa, Arto sanoo.
Rekan etuikkunalle ilmestyi Suomen lippu vuoden 2015 tienoilla, kun Arto innostui politiikasta, ja se tulee liehumaan siellä jatkossakin. Mies ei ole myöskään Facebookissa sanojaan säästellyt puolustaessaan Suomen vapautta ja itsenäisyyttä. Tämä vakaumus vei hänet vuoden 2017 vaaleissa Kempeleen valtuustoon, jossa Arto Hämäläinen on yksi perussuomalaisten kolmesta valtuutetusta. Lähes puolet 39 kunnanvaltuutetusta on keskustalaisia, sillä pääministeri Juha Sipilän kotipaikkanakin tunnettu Kempele on keskustan ja lestadiolaisten vankkaa tukialuetta.
Toiko Suomen lippu potkut?
Aina ei isänmaallisesta vakaumuksesta kuitenkaan ole ollut hyötyä. Arto Hämäläisen jo 15 vuotta kestänyt sopimus oululaisen kuljetusliikkeen kanssa sanottiin irti toukokuun alussa kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Ajot loppuivat heinäkuun lopussa ja nyt mies on tyhjän päällä, koska hänen kommandiittiyhtiönsä työt koostuivat yksinomaan kyseisen kuljetusliikkeen toimeksiannoista.
Kuljetusalalla sopimukset laaditaan yleisesti siten, että omalla autollaan alihankkijana ajava sopimusautoilija pystyy kuolettamaan ajokalustonsa noin viiden vuoden välein. Lisäksi työstä pitäisi jäädä jonkinlainen pieni palkkakin kuljettajalle. Sopimuksen irtisanominen osui Arto Hämäläiselle pahaan rakoon, sillä hän vaihtoi autoa viimeksi kaksi vuotta sitten. Autosta jäi vielä 110 000 euroa velkaa töiden loputtua.
Uusia ajoja on lähiseudulta vaikea löytää. Ruotsista löytyisi töitä, mutta perhesyistä Arto ei halua lähteä pitkiksi ajoiksi ulkomaanajoon. Ajan viettäminen lasten kanssa on perheenisälle tärkeää.
“Uran voitte minulta viedä, mutta lipustani en voi luopua.”
Arto kokee, että hänen poliittinen vakaumuksensa vaikutti kuljetusliikkeen päätökseen irtisanoa hänen sopimuksensa.
Mitään syytä sopimuksen irtisanomiselle ei tietenkään tarvitse kertoa, sillä juridisesti kyse on kahden yrityksen välisestä sopimuksesta, vaikka alihankkijana toimiva sopimusautoilija onkin selvästi heikommassa asemassa kuljetusliikkeeseen nähden. Arto oli kuitenkin sitä mieltä, että olisi inhimillistä ja kohtuullista kertoa syy irtisanomiseen näin pitkän yhteisen polun jälkeen.
Pitkään tingattuaan Arto sai kuljetusliikkeen johtoportaan edustajalta vastauksen:
– Meidän intressit eivät enää kohtaa, ja onhan sinulla ollut jotain Suomen lippujakin auton tuulilasilla, Arto kertoo kuljetusliikkeen edustajan sanoneen.
Niinpä Arto vei viimeisen työpäivän kunniaksi työkavereilleen ja johtajille Suomen lipulla koristetun kakun pitkän yhteisen taipaleen muistoksi.
– Uran voitte minulta viedä, mutta lipustani en voi luopua, Arto sanoo.
Kuljetusliikkeen edustaja kiistää
Hyvän journalistisen tavan mukaisesti Suomen Uutiset otti yhteyttä kyseiseen kuljetusliikkeen johtoportaan edustajaan, joka kertoo viitanneensa “yhteisillä intresseillä” siihen, että Hämäläisen työstä olisi tullut asiakkailta negatiivista laatupalautetta.
Kuljetusliikkeen mukaan sopimuksen irtisanomisen taustalla olivat yksinomaan laadulliset asiat, ja samalla päivämäärällä irtisanottiin muidenkin sopimuskuljettajien sopimuksia. Kuljetusliikkeellä ei ole mitään poliittisia sitoumuksia ja kaikki saavat olla mitä mieltä haluavat.
Erityisen tiukasti kuljetusliikkeen edustaja kiistää puhuneensa Suomen lipusta yhtään mitään. Hän ymmärtää, että tyhjän päälle jääneen Hämäläisen tilanne on heikko, mutta kuljetusliikkeen mukaan kyse on alihankkijan “omasta riskienhallinnasta”.
Alihankkijan näkökulmasta asia on toisin. Arto Hämäläinen sanoo, että sopimusautoilijan ei ole mahdollista ajaa muille toimeksiantajille. Ei edes toisella autolla, koska kuljetusliike pitää sitä “kilpailuna” ja riskinä heille. Hämäläinen omistaa vain rekan vetoauton eli “nupin”, mutta kontit ja perävaunut ovat olleet oululaisen kuljetusliikkeen.
Arto Hämäläisen mukaan kielteistä palautetta on tullut vain oman terminaalin toiselta työnjohtajalta liiasta oma-aloitteellisuudesta, mutta asiakkaat ovat pitäneet hänestä. Varmemmaksi vakuudeksi Hämäläinen esittelee erään suuren asiakkaan kuljetusliikkeelle lähettämää sähköpostiviestiä, jossa asiakas kehui Arton toimintaa ja toivoi, että Arton sopimus jatkuisi normaalisti.
Kuljetusliikkeen version uskottavuutta heikentää myös se, että asiakasreklamaatiot tulivat esille irtisanomisen syynä vasta siinä vaiheessa, kun Suomen Uutisten toimittaja soitti kuljetusliikkeen edustajalle kysyen Suomen lipusta. Sitä ennen Arto Hämäläiselle ei oltu koskaan kerrottu asiakkailta tulleesta huonosta palautteesta yhtään mitään.
Yleisesti luulisi, että negatiivinen asiakaspalaute otettaisiin puheeksi työntekijän kanssa mahdollisimman pian.
– Reklamaatiot tulivat puheeksi tämän jutun tekemisen yhteydessä ensimmäistä kertaa… ja viimeistä, Arto kertoo.
Kuultuaan toimittajalta kuljetusliikkeen uusimman version irtisanomisen syistä Hämäläinen otti yhteyttä kuljetusliikkeeseen pyytäen kopioita väitetyistä asiakasreklamaatioista.
– Haluan olla paras alallani ja kehittyä kuljettajana, tulevaisuuteni kannalta on tärkeää kertoa missä olen mennyt metsään, Arto perustelee.
Kuljetusliike ei ole suostunut näyttämään asiakasreklamaatioita, eikä Arto usko sellaisia olevan olemassakaan.
Sopimuskuljettajan asema on heikko
Irtisanomisen perimmäisten syiden osalta vallitsee perinteinen “sana sanaa vastaan” -tilanne. Puhelinkeskustelusta ei ole äänitettä. Arto uskoo, että hänen avoin isänmaallisuutensa ja poliittinen aktiivisuutensa Suomen itsenäisyyden ja oman valuutan puolesta on ollut asia, jota on jo pitkään katsottu karsaasti kuljetusliikkeen johtoportaassa.
Joka tapauksessa tosiasia on se, että ison kuljetusliikkeen alihankkijana toimivan sopimuskuljettajan asema on erittäin heikko. Kaikki kaluston hankintaan ja ylläpitämiseen liittyvät riskit ja kustannukset on ulkoistettu alihankkijalle. Ja kalusto ei ole halpaa. Samalla alihankkija on erittäin sidottu kuljetusliikkeeseen, ja työskentely muille toimeksiantajille on käytännössä mahdotonta.
Jos kyseessä olisi ollut normaali työsopimus, irtisanomisaika olisi ollut 15 vuoden jälkeen 6 kuukautta, ja irtisanomiselle olisi pitänyt antaa kunnollinen peruste. Mutta yrittäjällä ei ole työsuhdeturvaa, eikä myöskään työttömyysturvaa, jos ei ole erikseen maksanut yrittäjien työttömyyskassaan. Yleisen työttömyysturvan saamiseksi yrityksen toiminta pitäisi lopettaa kokonaan ja kalusto myydä. Tilannetta pahentaa se, että verottajakin haluaa koko ajan omansa, ja ennakkoverot on määrätty aiempien vuosien tulojen perusteella.
Miten tästä eteenpäin?
Arto Hämäläinen ei kuitenkaan aio lannistua ja lopettaa yrittämistä. Päinvastoin, hän aikoo ottaa lisää velkaa: ostoslistalla on oma perävaunu ja kontti sen päälle.
Arto on lähdössä myös ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin, jos vain perussuomalaisten listoille mahtuu. Hänen vaaliteemansa liittyvät Suomen itsenäisyyteen, pieniin yksiköihin, omavaraisuuteen ja yrittäjyyteen.
– Kansallisaarteet täytyy pitää tässä maassa eikä kanadalaisilla, Arto sanoo kaivostoimintaan viitaten.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Viikon suosituimmat
Itäkeskuksen muslimiyrittäjä HS:lle: Hameen on oltava löysä lantion kohdalta, jotta muut miehet kuin minä eivät näe
Helsingin Itäkeskuksen Hansasillalla esillä ollut islamilaisia pukeutumissääntöjä esittelevä kyltti on puhututtanut mediassa ja somessa tällä viikolla. Kyltissä kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa samankaltaisia kylttejä on nähty jo pitkään. Saksassa on tuotu oikeuden eteen myös sharia-poliiseja.
Maahanmuuttopolitiikka kiristyy koko EU:ssa – PS-meppi Sebastian Tynkkynen: ”Ratkaisujen aika on tullut” – kokoomuksen meppi Aura Salla nosti äärioikeistokortin
Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikka on liikkeessä ja kääntymässä selvästi tiukempaan suuntaan. Sekä keskeisissä EU-toimielimissä että jäsenvaltioiden hallinnoissa ilmenee tahtotilaa tiukentaa maahanmuuton sääntöjä ja tehostaa laittomasti EU:ssa oleskelevien palautuksia. - Ihmisoikeuksista EU:ssa pidetään jatkossakin kiinni, mutta kenenkään ihmisoikeus ei ole oleskelu laittomasti EU-maissa, perussuomalaisten meppi Sebastian Tynkkynen sanoo.
Vihersiirtymä vastatuulessa: Saksalaisautoilijat vaihtavat sähköautonsa bensaan ja dieseliin
Autoilijoiden siirtyminen sähköisiin kulkuvälineisiin tökkii välittömästi, kun tuet loppuvat. Saksassa jopa kolmannes sähköautoaan vaihtaneista on siirtynyt takaisin bensaan tai dieseliin sen jälkeen, kun avustukset hiipuivat. Tavoite fossiilivapaasta uusien autojen kaupasta vuonna 2035 karkaa yhä kauemmaksi.
Kamala Harris on positiivisen erityiskohtelun tuotos – maailman menestynein “DEI-rekry”
Kamala Harris on uransa joka käänteessä hyötynyt siitä, että hän on nainen ja kuuluu rodulliseen vähemmistöön. Hän on malliesimerkki siitä, miten paljon positiivinen erityiskohtelu voi edistää vähemmistöjen menestystä. Varapresidenttinä hän oli Bidenin "DEI-rekry", joka lopulta syrjäytti presidentti Bidenin. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta maailman mahtavimman maan presidentiksi.
Yle kehysti Trumpin kampanjatilaisuuden vitsin rasismiksi: ”Roskasaari” – tosiasiassa Puerto Rico hukkuu roskiin
Ylen toimittajien mieleen ei tullut tarkistaa, miksi Amerikassa on ennenkin kutsuttu Puerto Ricoa roskasaareksi. Rasismi ei liity asiaan, vaan vertaus on sangen kirjaimellinen, koska roskia Puerto Ricossa riittää. Saaren asukkaiden yksi suurimpia ongelmia onkin jäteasemien tilan puute, ja eri arvioiden mukaan kaatopaikkatila saattaa loppua kesken 2–4 vuodessa.
Mäenpää: Itäkeskuksen kyltit seurausta vihreiden maahanmuuttopolitiikasta
Yksi kuluvan viikon kuumimmista puheenaiheista on ollut Helsingin Itäkeskukseen ilmestynyt herättänyt ohjetaulu koskien musliminaisten pukeutumista. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää muistuttaa ohjeistuksesta pöyristynyttä vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa siitä, että tapahtunut on seurasta vihreidenkin tukemasta avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikasta.
PS-Nuoriso: Suomessa ei ole sijaa sharia-laille
Perussuomalainen Nuoriso on tyrmistynyt, mutta ei vähääkään yllättynyt islamilaisten pukeutumissääntöjen julistamisesta Itäkeskuksessa. Uutisoidussa julisteessa kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa julisteet ovatkin jo vuosia sitten vaihtuneet islamistisiin “sharia-poliiseihin”, jotka häiriköivät kansalaisia islamilaisten oppien rikkomisesta.
SVT nauhoitti salaa Malmössä imaamin perjantairukouksen, jossa ylistettiin Hizbollahin johtaja Nasrallahia
Ruotsin yleisradioyhtiön uutistoimitus SVT Nyheter oli tekemässä tutkivaa journalismia, kun imaami Sami Al-Tameemi ylisti Hizbollahin edesmennyttä johtajaa Hassan Nasrallahia perjantairukouksessa Libanonin kulttuuriyhdistyksessä Malmössä. Hän kutsui Nasrallahia marttyyriksi. SVT nauhoitti tilaisuuden. Tämä oli SVT:n toinen käynti yhdistyksen tiloissa.
Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta
Tietokirjailija-kouluttaja Katleena Kortesuon uutuuskirja "Tunteet tapissa" kertoo havainnollisesti, kuinka olemme siirtyneet tietopohjaisesta konsensusyhteiskunnasta tunneuskovaisuuden maailmaan, jonka perustukset valettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Monelta osin yhteiskuntamme on kuin 13-vuotias teini, joka kokee tunteita vahvasti ja viskoutuu tunnemyrskyn mukana milloin mihinkin suuntaan. Pelkkä tunne on kuitenkin surkea kumppani silloin, jos edessä on vaikea ja kauaskantoinen päätös.
Uusimmat
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2024
Lue lisää