“Inkojen kirous” johdatteli vasemmisto-Venezuelan kokaiinintuottajaksi ja lopulta mafiavaltioksi

Espanjalaisten löytöretkistä alkanut Etelä-Amerikan väkivaltainen historia on kuin kirous viimeisen inkapäällikön Atahualpan julmasta kohtelusta. Yksi viimeisen viidenkymmen vuoden murheista on huumekaupan aiheuttama yhteiskunnan korruptio. Venezuelan kansan nykyinen kohtalo on Atahualpan “kirouksen” huipentuma – ainakin toistaiseksi. Matti Hukari kirjoittaa.

Pizarron petos

Perun inkavaltakunnan viimeinen hallitsija Atahualpa jäi Francisco Pizarron johtamien espanjalaisten konkistadorien vangiksi 15.11.1532. Atahualpa hommasi vankityrmänsä täyteen kultaa, hopeaa ja muita aarteita vapautuakseen ja otti vastaan kasteen sakramentin todisteena kääntymisestään katoliseen kristinuskoon. Kiitoksena rikkauksien lahjoittamisesta hänet kuristettiin kuoliaaksi.

Atahualpan hirvittävä kohtalo oli kuin kirous koko mantereelle. Se antoi mallin Etelä-Amerikan hallitsijoille kuinka aseellisella voimalla voi ryöstää kansan uurastuksen tulokset. Se myös opetti, että kansalaisella ei ole omaisuuden suojaa, eikä oikeutta oman työnsä hedelmiin.

Ne ovat kautta vuosisatojen menneet sotilaille, huumekauppiaille ja poliitikoille.

Allenden kaatuminen oli voitto Kuuban Castrolle

Laajamittainen kokaiiniteollisuus alkoi Chilestä, kun presidentti Salvador Allenden lyhyen valtakauden 1970-1973 aikana Chile ehti kasvaa Etelä-Amerikan suurimmaksi kokaiinin tuottajaksi. Allendella ei ollut kykyjä puuttua rannikkoseutujen kokaiinituotantoon. Kuuban valtio eli sen johtaja Fidel Castro rahoitti Allenden vuoden 1970 vaalikampanjan meksikolaisten ja sveitsiläisten pankkitilien kautta. Vasemmistolainen maltillinen sosialisti Allende uskoi demokratiaan ja maltillisiin uudistuksiin, mutta Castro halusi Chileen Kuuban kaltaista sosialistista diktatuuria. Kuuban agentit jopa masinoivat Chilen kaupungeissa pommiattentaatteja ja mielenosoituksia, jotta hallitus olisi estänyt kaiken opposition toiminnan.

Castro oli jo 1960-luvun loppupuolelta lähtien soluttanut vakoilijoitaan Allenden lähipiiriin. Kuuban turvallisuuspalvelun agentti Luis Oña vietteli ja meni naimisiin Allenden tyttären Beatriz Allenden kanssa. Allenden henkivartijat Kuubassa koulutetut kaksoset Patricio ja Tony de La Guardia ottivat todellisuudessa käskynsä Castrolta. Allende oli Castrolle uhka, joka näyttäisi tietä demokraattiseen sosialismiin. Allende puhui kansanäänestyksistä sosialismiin siirtymiseksi, mutta Kuubassa ei oltu pidetty Castron valtaantulon jälkeen minkäänlaista äänestystä. Castro kulki edelleen Leninin tiellä, jonka mukaan sosialismiin siirrytään vain kiväärien kautta.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA rohkaisi Chilen sotilasjohtoa ottamaan vallan ja niinpä Allende joutui Santiagossa Monedan palatsissaan tankkien piirittämäksi 11.9.1973. Virallisen selityksen mukaan hän ampui tuona päivänä itsensä AK47-konepistoolilla, mikä on outo itsemurhatapa. Kuoleman hetkellä hänen kanssaan samassa huoneessa olivat Kuuban agentit Patricio ja Tony de La Guardia, joiden oli määrä tehdä Allendesta vallankumouksen marttyyri, kuten Che Guevarasta. Kaksoset pääsivät taistelun tiimellyksessä pakenemaan Ruotsin suurlähetystöön ja edelleen Kuubaan, missä Castro otti heidät vastaan suurina sankareina, vaikka he olivat epäonnistuneet tehtävässään suojella Salvador Allenden henkeä.

Castro juhli Allenden kaatumista voidessaan osoittaa demokratian johtavan umpikujaan. Kuubaan paennut presidentin tytär Beatriz ampui itsensä puolisonsa aseella lokakuussa 1977 ja toukokuussa 1981 myös Havannassa maanpaossa elänyt Allenden sisar Laura hyppäsi hotelli Rivieran kahdennentoista kerroksen parvekkeelta. Ehkä heidän piti kuolla, jotta totuus Salvador Allenden kuolemasta ei selviäisi.

De La Guardian agenttikaksoset otettiin hahmoina mukaan vuonna 1983 julkaistuun John Glenin ohjaamaan James Bond -elokuvaan Octopussy. Brittinäyttelijät David ja Anthony Meyer esittivät siinä KGB:n palkkamurhaajia, kaksosveljeksiä Mischka ja Grischka.

Kokaiinituotanto siirtyi Chilestä Kolumbiaan

Sotilasjunttaa johtanut kenraali Augusto Pinochetin valtaantulo oli helpotus sekä Yhdysvalloille että Castrolle. Syksyllä 1973 Pinochet lopetti Mateo Morenon johtaman kokaiinitehtailun Chilen Atamacan aavikoilla armeijan operaatiolla, jossa teloitettiin lähes 400 huumerikollista ja tuhottiin 33 kokaiinilaboratoriota. Väki ymmärsi kerralla siirtää peltonsa muihin kasveihin tai siirtyä kalastajiksi ja myöhemmin kassilohen kasvattajiksi.

Moreno selvisi kuin ihmeen kaupalla joukkoteloituksista, ja siirsi huumekemian tuotekehityspalvelunsa Kolumbiaan salakuljettaja Pablo Escobarille. Escobarin johtaman Medellinin kartellin sekä Rodriguesin veljesten johtaman Calin kartellin ja pienempien huumelordien vientikauppa Yhdysvaltoihin toi Kolumbiaan yli 22 miljardin dollarin vuosittaisen valuuttavirran 1980- luvulla ja 1990- luvun alussa. Sillä rahamäärällä voideltiin niin Kolumbian kuin myös monen muun Keski-Amerikan valtion vallanpitäjät. Räikeimpänä esimerkkinä Panaman diktaattori Manuel Noriega, joka lopulta vangittiin 1989 Yhdysvaltojen huumepoliisin toimesta.

Kuuba oli huumekuljetusten tukikohta

Noriegan kukistumisen jälkeen Castro tarjoutui logistiikkapalvelujen toteuttajaksi Kolumbian mafialle. Öljyn hinnan romahduksen ja asevarustelun köyhdyttämä Neuvostoliitto ei enää 1980-luvun lopulla pystynyt antamaan talousapua Kuuballe ja niinpä sokerisaaren kansan köyhtyessä pienikin siivu Kolumbian kokaiinimiljardeista oli tarpeen Castrolle.

Huumekuljetusten operatiivinen johtaminen uskottiin Angolan sodan sankarille kenraali Arnaldo Ochoalle. Hänen lähimpinään toimivat sisäministeri Jose Abrantes sekä Castron luottoveljekset Patricio ja Tony de La Guardia. Kun Yhdysvaltain huumepoliisi DEA:lle (Drug Enforcement Administration) alkoi kerääntyä todisteita Kuuban osuudesta huumekauppaan, Castro uhrasi kansainvälisen maineen menettämisen pelossa nämä lähimmät miehensä.

Patricio ja Tony de La Guardia vangittiin kesäkuussa 1989 yhdessä kenraali Arnaldo Ochoan kanssa syytettynä kokaiinikaupasta, korruptiosta ja valtiopetoksesta. Kenraali Ochoa ja Tony teloitettiin, mutta Patricio sai 30 vuoden vankeusrangaistuksen eli hän on hiljattain vapautunut. Abrantes selvisi 20 vuoden tuomiolla.

Venezuela on mafiavaltio

Escobarin johtama Medellinin kartelli ja Rodriguesin veljesten johtama Calin kartelli kukistuivat DEA:n agenttien tekemien pidätysten ansiosta 1990-luvun alkupuolella. Huumemarkkinoiden kilpailijoiden vähentyessä Kolumbian vasemmistolaiset FARC-sissit saivat elintilaa ja konsultoivat pian Venezuelan vuonna 1999 valittua sosialistista presidentti Hugo Chavezia. Venezuelan poliittisiin johtajiin kuuluvat Diosdado Cabello (ex-kansalliskokouksen puheenjohtaja) ja Tareck El Aissami (ex-varapresidentti) antoivat perustamalleen uudelle huumekartellille nimen Cartel de los Soles eli ”aurinkojen kartelli”. Vuonna 2005 presidentti Hugo Chavez antoi armeijan tuen kyseiselle huumekartellille ja valtuutti kartellin huolehtimaan Kolumbian FARCin toimittaman kokaiinin kuljettamisesta ja myymisestä Yhdysvaltoihin ja Espanjaan. Venezuelan kansalliskaarti on käytännössä huumekartellin käskyläinen. Kartelli kuljetti meri- ja ilmateitä pitkin vähintään 250 tonnia kokaiinia vuosittain Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltain oikeusministeriön tietojen mukaan Diosdado Cabello on nykyisin Venezuelan todellinen johtaja ja ammattiliittojohtajasta presidentiksi noussut Nicolas Maduro pelkkä nukkehallitsija. Venezuelan sisäministeri Néstor Reverolin on korviaan myöten sotkeutunut huumebisnekseen, kuten myös presidentti Maduron puolison Cilia Floresin lähipiiri.

Viime vuosina huumelastien jäljittäminen on tehostunut. Syyskuussa 2013 Pariisin lentokentällä tehtiin 1,3 tonnin kokaiinitakavarikko Caracasista tulleesta Air Francen matkustajakoneesta. Lasti oli pakattu 31 matkalaukkuun. Marraskuussa 2015 maan ensimmäisen naisen Cilia Floresin kaksi veljenpoikaa pidätettiin verekseltään Haitissa 800 kilon kokaiinilastin salakuljetuksesta pienkoneella.

Vuonna 2016 FARC ja Kolumbian hallitus tekivät rauhansopimuksen, jolla loppui nykyhistorian pitkäaikaisin sisällissota. Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos sai Nobelin rauhanpalkinnon ja FARCin johtoporras siirtyi Venezuelan puolelle osaksi julman diktatuurin valtakoneistoa.

Huumemafian hallinnon tulokset Venezuelassa ovat nähtävissä. Maa, joka voisi öljyvarojensa ansiosta olla yksi maailman rikkaimpia, on vajonnut sanoin kuvaamattomaan kurjuuteen. Terveydenhuolto ja koko elintarviketuotanto on romahtanut. Maasta on lähes mahdotonta löytää lääkkeitä ja sairaaloissa hygieniataso on niin huono, että lapset ja vanhukset kuolevat sänkyihinsä. Maan öljyntuotanto on pienempää kuin 1950-luvulla. Valtion kassa on jo ryöstetty tyhjiin, eikä verotuloja juuri ole saatavilla köyhältä kansalta. Presidentti Maduron kommunistihallinnon ainoa jäljellä oleva ansaintatapa on huumekauppa. Kansa elää kommunistisen puolueen ja huumekauppaa pyörittävien rikollisjengien armoilla.

Lähteet:

Insight Crime: Venezuela: a Mafia State? (2018)
Miami Herald, 26.3.2020
Raffy Serge: Fidel (WSOY 2005)
Sanches Juan: Fidel Castron Salattu Elämä (Atena 2015)