Kansanedustaja Olli Immonen (ps.) vastaa häntä kohtaan julkisuudessa esitettyihin syytöksiin toimituksille lähettämässään kirjeessä. Suomen Uutiset julkaisee Immosen tekstin ohessa kokonaisuudessaan. Immonen oudoksuu voimakkain sanoin sitä, että media organisoi poliittisten liittolaistensa avulla näin suuren hyökkäyksen ja ajojahdin yksittäistä kansanedustajaa kohtaan ilman päteviä perusteluja.
Suomalainen valtamedia on käynnistänyt poliittisen ajojahdin minua kohtaan täysin kestämättömin perustein. Minua on yritetty perusteettomasti leimata median toimesta uusnatsiksi, ja minun on väitetty harjoittavan yhteistyötä uusnatsien kanssa. Minä tai muutkaan tuntemani perussuomalaiset eivät ole tehneet yhteistyötä uusnatsien kanssa. Minut on yritetty mediassa vahvasti yhdistää Suomen vastarintaliikkeeseen. Minulla ei kuitenkaan ole kytköksiä kyseiseen järjestöön, enkä muutenkaan tarkemmin tunne kyseistä järjestöä tai sen toimintaa.
Väkivaltaa en hyväksy missään muodossa, ja tämän itsestäänselvyyden olen todennut jo kauan aikaa sitten. Timo Soinin sanoin ”väkivaltaa pitää vastustaa aina ja joka tilanteessa. Oikealta, vasemmalta, keskeltä, ylhäältä tai alhaalta tulevaa.”
Olen äärimmäisen huolissani suomalaisen valtamedian nykytilasta ja sen käyttäytymisestä tietyllä tavalla ajattelevia poliitikkoja kohtaan. Miten on mahdollista, että media voi poliittisten liittolaistensa kanssa organisoida näin suuren hyökkäyksen ja ajojahdin yksittäistä kansanedustajaa kohtaan ilman päteviä perusteluja?
Facebook-kaveruuden pohjalta olen myös kokoomuslainen ja vihreä
Iltalehden artikkelissa mainitaan, että minulta löytyisi Facebook-kavereistani joku Suomen vastarintaliikkeeseen kuuluva henkilö, joka on syyllistynyt Jyväskylän kirjastopuukotukseen. En ole ollut tietoinen tästä ”kaveruudesta” ennen tätä päivää. Uskon, että kukaan normaali ihminen ei edes tiedä, ketkä kuuluvat Suomen vastarintaliikkeeseen tai ketkä on tuomittu mistäkin väkivallanteosta. Minulla on Facebookissa lähes 5000 kaveria, joista suurinta osaa en tunne millään tavalla. Minun on siis täysin mahdotonta tietää sitä, kuka Facebook-kavereistani kuuluu mihinkin järjestöön. Facebookin ideahan on nimenomaan se, että siellä voivat myös toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset olla toistensa ”kavereita”. Olen Facebookissa kaveri myös monen vihreän, kokoomuslaisen ja keskustalaisen tunnetun poliitikon kanssa. Ei pelkkä Facebook-kaveruus minusta silti heidän aatteensa kannattajaa tee.
Facebook tykkäyksen todistusarvo
Sopii myös kysyä, onko vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulalla yhteys uusnatseihin, koska hän näyttää tykänneen tunnetun edesmenneen kansallissosialistin, Pekka Siitoimen seuraajan, komentaja Kai Mikael Aallon Facebook-sivusta. Onko Anna Kontulalla median mukaan uusnatsiyhteyksiä? Tässä vain yksi esimerkki tunnettujen poliitikkojen toiminnasta Facebookissa.
Olen Iltalehden artikkelin mukaan kuulemma myös ”tykännyt” Facebookissa, jostakin suomalaisen vaateliikkeen mainoskuvasta. Olen ”tykännyt” elämäni aikana todella monista ja monenlaisista Facebook-kavereideni kuvista Facebookissa enkä ole välttämättä tykkäyshetkellä osannut nähdä kuvissa mitään epämääräistä.
Suomen Sisu ei ollut järjestäjä
Mitä puolestaan viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlakulkueeseen tulee, minulla tai Suomen Sisulla ei ole sen järjestämisen kanssa mitään tekemistä. Kyseisen kulkueen järjestäjänä on toiminut 612.fi-sivusto. Sen pääpuuhamiehenä on ollut kirjailija ja Helsingin Sanomien kulttuurikommentaattorina toiminut Timo Hännikäinen sekä yksittäinen kansalaisaktiivi Jape Marin. Kyseinen kulkue on ollut kuulemani mukaan kaikille halukkaille osallistujille avoin. Muuta en tästä kulkueesta osaa sanoa. Olen kyllä jakanut Facebookissa kuvan kyseisestä tilaisuudesta, sillä se oli mielestäni vaikuttava näky, kun yli 200 ihmistä kunnioittivat Suomen itsenäisyyttä rauhallisesti sujuneen juhlakulkueen muodossa samaan aikaan kun poliittinen vasemmistolainen ääriaines mellakoi toisaalla aiheuttaen toiminnallaan paljon tuhoa.
Sattumanvarainen yhteiskuva ei kelpaa todisteeksi
Valtamedia on väittänyt minun harjoittavan yhteistyötä Suomen vastarintaliikkeen kanssa, koska olen esiintynyt samassa valokuvassa joidenkin kyseisen liikkeen edustajien kanssa. Kuvan taustoista joudun toteamaan jälleen saman, minkä olen todennut jo aiemminkin: kuvassa oli kyse Suomen Sisun ja verkkolehti Sarastuksen järjestämästä Eugen Schaumanin muistotilaisuudesta. Kyseinen muistotilaisuus oli kaikille halukkaille osallistujille avoin. Tilaisuuden kutsua jaettiin avoimesti ympäri nettimaailmaa, jolloin kutsun on voinut saada käsiinsä kuka tahansa. Emme me tilaisuuden järjestäjinä voi rajoittaa kenenkään oikeutta osallistua kaikille avoimeksi mainostettuun tilaisuuteen sen vuoksi, että joku henkilö saattaa olla poliittisesti jotain mieltä jostakin asiasta. Tuolloinhan me tilaisuuden järjestäjinä olisimme rikkoneet lakia. Kuten edellä totesin, en tunne Suomen vastarintaliikettä tai sen edustajia, joten minun on vaikea tietää kuka kyseiseen liikkeeseen mahdollisesti kuuluu.
Mitä yhteiskuvaan minusta, Teemu Lahtisesta, Timo Hännikäisestä ja Kai Murroksesta tulee, kyseinen kuva on otettu Suomen Sisun ja verkkolehti Sarastuksen palaverista, jossa suunnittelimme Eugen Schaumanin muistotilaisuuden järjestämistä. Minä ja Teemu Lahtinen olimme palaverissa paikalla Suomen Sisun edustajina ja Timo Hännikäinen ja Kai Murros verkkolehti Sarastuksen puolelta. On täysin kestämätöntä väittää minulla olevan uusnatsiyhteyksiä sen perusteella, että minä satun istumaan ensitapaamisessa samassa kuvassa jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka taas on mahdollisesti joskus aiemmin ollut tekemisissä jonkun minulle täysin tuntemattoman henkilön kanssa, jolla on yhteyksiä kansallisradikaaleihin liikkeisiin.
Ihmisoikeuspuolustajan sanatko natsismia
Käyttämäni yleisesti hyvin tunnettu ilmaisu: ”Nothing can stop an idea whose time has come”, johon Iltalehden artikkelissa viitataan, on puolestaan peräisin 1800-luvun romantiikkakaudella vaikuttaneelta kirjailijalta, runoilijalta ja ihmisoikeuspuolustajalta Victor Hugolta. Käytettyäni tätä tunnettua ilmaisua minun pitäisi sen perusteella olla ihmisoikeuksia puolustava romantikko, ei suinkaan uusnatsi. Kyseinen Hugon sanonta on hyvin monipuolisesti käytetty erilaisissa poliittisissa yhteyksissä ja sitä ovat käyttäneet vuosien varrella monet tahot poliittisesta vasemmistosta oikeistoon.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)