Iäkkäiden masennuksen hoito yhä tärkeämpää

Iäkkäiden masennuksen hoito nousee yhä tärkeämmäksi, kun iäkkäiden määrä kasvaa ja yhä suurempi osa vanhuksista asuu kaupungeissa yksin.

Polttavasta asiasta puhuttiin eduskunnan Pikkuparlamentissa Pirkko Ruohonen-Lernerin koolle kutsumassa seminaarissa. Aiheina olivat iäkkäiden masennustilojen ehkäisy ja hoito, lääketurvallisuus ja hoivakotien uudistuva vanhustyö.

Vanhuuteen on sopeuduttava

Masennusta on lievää, keskivaikeaa ja vakavaa. Syitä on monia, myös perintötekijät vaikuttavat. Varsinkin lievien masennustilojen taustalla vaikuttavat vahvimmin psykososiaaliset tekijät eli elämän vaikeudet, omat sairaudet, läheisten kuolemat ja muut menetykset. Masennuksen ehkäisyssä tärkeää on ihmisen arvostus.

Masennuksesta kertoi yleisen lääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta.

Jotta ihminen ei masentuisi, hänen pitäisi sopeutua vanhenemiseen ja jatkaa aktiivista elämää. Täytyy lähteä ulos ja osallistua elämään.

– On kavereita, on yhdessä mukana ja halaa. Myös liikunnalla on valtava merkitys: hikilenkin jälkeen tulee hyvä olo, kun endorfiinit käynnistyvät. Vastaavasti väärä ravinto altistaa masennukselle. Kun on myönteinen elämänasenne, ei masennu. Sen ylläpitäminen pitää huomioida vanhustenhoitotyössä, Kivelä painotti.

Myös iäkkäällä pitää olla haaveita

Iäkäs ihminen elää paljon muistoissa. Niitä pitää vaalia. Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, perheeseen, jossa on elänyt.

– On tärkeää, että voimme pitää yllä myönteisiä muistoja menneestä elämästä ja itsestä. Niitä pitää yllä muistelemalla, mielellään yhdessä. Myös huumori, ulkonäöstä ja itsestä huolehtiminen pitävät ihmistä pinnalla. Surun hetkellä hyvä sosiaalinen tuki on äärimmäisen tärkeää, jotta ei syntyisi vielä vakavampi menetyksen aiheuttama vakava masennus.

– Vanheneminen on hidas suru. Me menetämme fyysisiä kykyjämme, aivotkin hidastuivat – onneksi kuitenkin hitaasti niin, että meillä on aikaa sopeutua. Meidän täytyy löytää uusia tapoja toimia eläkeiässä, mennä mukaan ja toimia. Suomi on täynnä tekemistä. Meidän täytyy myös haaveilla tulevasta: myös iäkkäillä pitää olla haaveita, Kivelä korostaa.

Kivelä sanoo, että iäkkään ajatus liikkuu paljon laajemmin kuin nuorella. Sitä ei huomioida tarpeeksi elämässä.

– Meillä on historiantajua. Historian muistelu on todella tärkeää. Myönteiset muistot vahvistavat itsetuntoa. Muistelu on todella tärkeää ja sitä täytyisi nuortenkin ymmärtää, vaikka sukupolvien onkin vaikeaa ymmärtää toisiaan.

Nuortenkin tulisi Kivelän mielestä ymmärtää, että jokaisen ikään kuuluu omia erityispiirteitään, niin nuoruuteenkin.

– Ikäsyrjintä vaikeuttaa ikääntymistä ja altistaa masennukselle. Sitä ei saa sallia, Kivelä painottaa.

Lääke ei aina auta

Kivelä uskoo, ettei pelkkä lääkehoito voi olla tehokasta. Lievissä masennustiloissa psykososiaaliset syyt ovat keskeisiä ja lääkkeiden teho on niiden hoidossa kyseenalaista. Vakavissa masennustiloissa täytyy saada psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi.

Miten masentunutta voidaan auttaa?

– Suru pitää sallia: kuuntele, ole ystävällinen. Mutta suruun ei pidä jäädä: pitää muistaa myös elämän myönteisiä puolia. Jopa masentuneen nykyisestä elämästä niitä pitää löytää – ja hänen menneisyydestään täytyy nostaa vilpittömästi myönteisiä puolia esiin. Ja pitää nostaa kainalosta ja lähteä yhdessä harrastuksiin, joista hän on ennen nauttinut.

– Vanhana pitää olla vielä aktiivisempi kuin työiässä, jossa työ tuo tapahtumia elämään. Täytyy keksiä uutta tehtävää työn tilalle. Ja haaveita!