Vanhustenhoito herättää kansassa kasvavaa huolta. Kansanedustajat saavat polttavasta aiheesta yhä enemmän yhteydenottoja, niin myös perussuomalaiset.
Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko isännöi vanhusten hyvinvointiseminaaria juuri, kun toinen vantaalainen kansanedustaja Johanna Jurva (ps.) peräsi eduskunnan kyselytunnilla hallitukselta toimia vanhustenhoidon parantamiseksi. Jurva tuntee aiheen hyvin: hän työskenteli lähihoitajana vanhusten kotihoidossa jopa eduskunnan istuntotauolla tammikuussa 2012.
Helsingissä karu tahti
Niikko muistutti Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksesta, jonka mukaan hoitajat tekevät työtä juoksujalkaa tinkien jopa ruokatunneistaan, eivätkä sittenkään tunne voivansa tehdä tarpeeksi vanhusten eteen.
– Vantaan kotisairaanhoito on paremmassa kunnossa kuin Helsingissä, tiedän siitä, koska vaimoni toimii siellä kätilönä, Niikko kertoo.
Mutta asia on silti ajankohtainen ja polttava koko Suomessa. Niikolla itsellään on kokemusta nuorisotyöstä. Se muistuttaa vanhustenhoitoa siinä, että kun vaikeuksissa ollutta nuorta nostetaan takaisin yhteiskuntaan, tarvitaan avuksi ihminen, joka on yhteydessä nuoreen päivittäin. Tarvitaan sitoutuneita ihmisiä.
– Voimmeko luoda järjestelmän, jossa yksi nuori ottaa yhteyttä vanhukseen? Yhä useampi vanhus kaipaa yhtä asiaa – seuraa: moni odottaa, tuleeko päivän aikana edes yhtä puhelinsoittoa, Niikko tietää.
Vapaaehtoistyöllä ei ole hintalappua
Vapaaehtoisjärjestöt täydentävät merkittävällä tavalla kuntien järjestämää vanhustenhoitoa.
– Lähes kaikki tekevät kunnille myös vapaaehtoistyötä, jolla ei ole hintalappua, toiminnanjohtaja Satu Helin Vanhustyön keskusliitosta korostaa.
Se on tärkeää, kun pyritään parantamaan vanhusten mahdollisuuksia asua pitempään kotona. Liittoon kuuluu 340 erilaista järjestöä, joista noin 240 tuottaa palveluita kunnille. Helin korostaa järjestöjen joustavuutta palveluiden tuottajina: ne lähtevät palveluiden tarpeesta ja muovaavat toimintaansa kysynnän mukaan.
Työtä haittaa kuitenkin byrokratia: esimerkiksi hankintalaki vaatii kilpailutusta varten jopa 500-sivuisia raportteja, jotka syövät toiminnan resursseja huomattavasti, ennen kuin varsinainen työ pääsee alkamaankaan.
– Mutta lakia voi soveltaa niin, että vanhus saa elämälleen arvokkaat puitteet, Helin korostaa.
Tukien tulorajat eivät
saa olla liian alhaiset
Helin kertoo Ikäkoti kuntoon -hankkeesta, joka pyrkii poistamaan asunnoista esteitä: portaita parannetaan tai poistetaan, rakennetaan hissejä ja entistä parempia pesutiloja. Noin 50 neuvojaa auttaa hankkeissa ympäri Suomea.
– Tulorajat eivät saa olla näissä hankkeissa liian alhaiset – koska vanhuksilla kuluu paljon rahaa esimerkiksi lääkkeisiin, Helin korostaa.
Samalla kun vanhusten määrä kasvaa, täytyy myös kehittää heidän palvelemistaan – myös sähköisesti.
– Iäkkäille täytyy kehittää heille sopivia opetusmuotoja tietotekniikan käyttöön. Myös iäkkäät ihmiset voivat hankkia palveluita ja pitää yhteyttä tietoverkkojen kautta jatkossa entistä enemmän. Vanhakin oppii, kun niin halutaan, Helin uskoo.
Vanhusten itsemurhat kasvussa
Helin toivoo myös, että sotaveteraaneille korvamerkityt Raha-automaattiyhdistyksen tuet voitaisiin jatkossakin käyttää vanhusten auttamiseen lukuisten järjestöjen kautta.
– Vanhusten määrä kasvaa: meidän täytyy antaa eväät hyvään vanhuuteen, Helin korostaa. Yksinäisyys tuo mukanaan sairauksia.
Moni ei tiedäkään, kuinka vakava asia yksinäisyys on. Se paitsi tuntuu pahalta, myös aiheuttaa sairauksia, jotka heikentävät elämänlaatua ja lyhentävät elämää. Yksinäisyys on kasvava ongelma, kun sinkkutaloudet yleistyvät. Erityisen pahasti yksinäisyys koskee ikääntyviä ihmisiä.
Näin kertoo Olli Valtonen, joka johtaa Helsinki Missiota, 130-vuotiasta vapaaehtoisjärjestöä.
– Joka kolmantena päivänä yksi yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Syynä on yksinäisyys. Aina kun hoidamme ihmisten kriisejä, törmäämme myös yksinäisyyteen. Se on erityinen ongelma, Valtonen paljastaa.
Ihmissuhteiden biologia
Valtonen kertoo Chicagon yliopiston neurologian professori John Caciopposta, joka on kehittänyt tutkimusalan nimeltään ihmissuhteiden biologia. Se tutkii sitä, mitä tapahtuu aivoissa, kun ihminen kokee läheisyyttä – tai se puuttuu.
Yhdysvalloissa yksinäisyys on suuri ongelma. Sinkkutalouksien osuus on kasvanut 20 vuodessa räjähdysmäisesti. Suomi seuraa tässäkin asiassa USA:n jalanjäljissä.
– Sosiaalinen eristys altistaa vakaville sairauksille. Se on oma erillinen tarinansa, Valtonen paljastaa.
Yksinäisyys lisää terveysriskejä
Valtonen sanoo, että ihminen on alkuaan savannin heikoin eläin, jonka selviytyminen oli evoluution ihme. Ihminen ei osannut juosta, purra eikä lyödä vihollisiaan voimalla – mutta he oppivat turvaamaan toisiinsa ja selviytymään yhdessä suurena joukkona.
– Ihmisille kehittyi voimakas yhteenkuuluvuuden tunne – ja tarve. Ihmisen kohtalo sitoutuu toiseen. Nyt tuo yhteys katkeaa yhä useammalta. Yksinäisyys on ihmiselle poikkeuksellinen tila. Erämies voi saalistaa yksin – tai hän pakenee petoa tai vihollista. Sosiaalisten suhteiden puute aiheuttaa aivoille jatkuvan stressin, joka rasittaa aivoja ja elimistöä jatkuvasti ja aiheuttaa trauman niin sielulle kuin ruumiille. Ihminen altistuu niin sydän- ja verisuonitaudeille kuin immunologisille ja neurologisille sairauksille.
– Yksinäisyys lisää terveysriskejä kolme kertaa enemmän kuin ylipaino. Eliniän odote laskee yhtä paljon kuin tupakoitsijoilla. Ennenaikaisen kuoleman riski kasvaa neljätoistakertaiseksi. Yksinäisyys lisää muistihäiriöitä ja heikentää näköä ja kuuloa. Yksinäisyys luo ihmiselle tunteen jatkuvasta uhasta: hän elää jatkuvan paineen alla, kuin jatkuvassa kuolemanvaarassa, Valtonen varoittaa.
Kansantaloudellinen ongelma
Valtonen toivoo, että yksinäisyys nousee sosiaalipolitiikan keskiöön. Se aiotaan nostaa sosiaalialan uudeksi yläkäsitteeksi aiemman syrjäytymisen tilalle. Yksinäisyys luo niin monia ongelmia, että sitä täytyisi pyrkiä estämään yhdessä.
– Myös lastensuojelutilanteet johtuvat usein perheiden yksinäisyydestä. Kun kriisi alkaa, voi olla jo myöhäistä: seuraa huostaanottoja ja muuta vakavaa. Ja se on kallista: lastenkotien laitoshoito maksaa valtiolle 800 miljoonaa euroa vuodessa. Jos löydämme keinon vähentää yksinäisyyttä, se vaikuttaa kansantalouteen myönteisesti, Valtonen korostaa.
Yksinäisiä ihmisiä on yllättävän paljon ja heitä löytyy yllättävistä paikoista: hän ei ole vain se “nurkassa yksin kyhjöttävä luuseri”; kontaktien määrä ei aina kerro yksinäisyydestä, vaan ratkaisevaa on henkilön oma kokemus: tunteeko hän itsensä yksinäiseksi vai ei. Ihminen voi olla yksinäinen suurenkin ryhmän keskellä.
– Sosiaalitoimi on tässä hampaaton: virasto ei voi antaa ihmiselle ystävää, Valtonen murehtii.
Yrittää täytyy silti
Yhteiskunnan täytyy kuitenkin yrittää auttaa yksinäisiä, joista yhä useampi on iäkäs. Helsinki Missiolla on noin 2000 vapaaehtoista, joista aktiiveja on 600.
– Esimerkiksi, kun Lauttasaaressa vanhus saa paketin, jonka arvelee liian raskaaksi, hän voi ilmoittaa meille, jolloin ilmoitamme alueen vapaaehtoisille avuntarpeesta. Joku heistä kuittaa tehtävän itselleen ja noutaa paketin. Tällaisia keinoja pitää voida järjestää, Valtonen kaavailee. Yhteisöllinen asuminen vanhustenhoidon perustaksi Vantaalla kehitetään jo mallia, jossa ikääntyvät voisivat asua yhdessä kodinomaisesti niin, että ystävyyssuhteet säilyisivät ja kosketus nuoreenkin polveen säilyy, sanoo Oivakoulutuksen koulutuspäällikkö Tiia Lehtonen.
– Iäkkään ihmisen elämänlaatu liittyy läheisesti ihmissuhteisiin. Siinä tarvitsemme avuksemme perheen, läheisten ja ystävien apua ja harrastustoimintaa.
Pohjana ovat toimiva julkinen sektori, yksityiset palvelut ja vapaaehtoistyö, mutta…
– Ystävyys on sellainen asia, jota ei voi tilata ja ostaa. Se syntyy jollain tavalla spontaanisti. Jotta ihminen voisi oikeasti elää hyvää vanhuutta, hän tarvitsee ystävyyttä ja ystäviä ja ainakin jollakin tavalla myös sukulaisia. Vaikka he olisivat kaukanakin, niin meillä on kaikilla juuret: me kuulumme johonkin sukuun ja perheeseen, Lehtonen korostaa.
Kanssakäymistä lisättävä
Ihmiselle on tärkeää, että hän kokee itsensä merkitykselliseksi linkiksi sukupolvien ketjussa ja että hänellä on tärkeä paikka omassa elämässään. Tärkeää on myös, että yhteisössä ymmärretään eri ikäisiä ihmisiä ja heidän kulttuuriaan.
– Parhaimmillaan sukupolvien välinen yhteys toteutuu siten, että eri ikäpolvet, varsinkin vanhemmat ikäpolvet ovat siirtämässä kulttuuria eteenpäin, kuten suvun juhlaperinnettä. Sitä voi parhaimmillaan sanoa kulttuuripääoman kasvuksi, joka rikastuttaa meitä puolin ja toisin Jos sukupolvien kanssakäyminen vähenee, kuten se on jo tehnyt, se yksipuolistaa ja kaventaa elämäämme.
– Kanssakäymistä pitäisi lisätä kaikissa elämänvaiheissamme, Lehtonen korostaa.
Järvenpään Laiho-hanke
Lehtonen kertoo Järvenpäähän suunnitellusta Laiho-hankeideasta, joka toisi ikääntyville sosiaalista yhteisasumista. Asukkailla olisi yhteiset, esteettömät tilat, joissa voidaan asua parhaassa tapauksessa loppuun saakka: kaikenlaista tarvittavaa hoivaa ja apua olisi tarjolla.
Samassa pihapiirissä olisi myös tehostetun palvelun yksikkö, johon asukas voisi muuttaa, jos hän tarvitsee vielä tehokkaampaa laitosmaistakin hoitoa.
– Tällä tavalla ystävyys- ja naapuruussuhteet voisivat jatkua, vaikka tarvitsisi enemmän hoitoa, Lehtonen perustelee.
Kotia suunnitellaan alakoulun naapuriin aivan tarkoituksella, jotta vanhukset kokisivat myös yhteyttä nuorimpiinkin ihmisiin.
– Haluamme nähdä seniorit täysivaltaisina ja aktiivisina toimijoina. Alue tukisi yhteisyyttä ja ehkäisisi yksinäisyyden kokemusta. Uskon, että ihmiset hakeutuisivat tällaiselle alueelle ja kokisivat merkityksellisyyttä sukupolvien välisessä kanssakäymisessä, Lehtonen toivoo Hän korostaa, että me kaikki voimme tukea sukupolvien välistä yhteistyötä. Omaiset ja ystävät ovat tärkeä osa palvelutuotantoa.
Älä jätä vanhusta
Paula Loukonen Simonkylän vanhustenkeskuksesta korostaa, että yhteydenpito on tärkeää sittenkin, kun vaikea aika tulee vastaan. Kun iäkäs ihminen sairastuu vaikkapa muistisairauteen ja hänen osallistumisensa kanssakäymiseen muuttuu, käytös ja luonne voivat muuttua erilaisiksi, eikä ihminen enää anna toiselle kanssakäymisessä samalla tavalla tai yhtä paljon kuin ennen. Suhteen laatu muuttuu silloin omaiselle vaikeammaksi, mutta kanssakäyminen voi silti olla hyvin tärkeää vanhalle ihmiselle.
Loukonen kertoo, että Simonkylässä toimitaan jo paljon samojen periaatteiden mukaan, mistä Lehtonen puhui: asukas ei unohdu yksin, vaan virikkeitä ja seuraa löytyy, hän pääsee ulkoilemaan joka päivä ja pääsee saunaan; saunakaljaakin löytyy, monipuolista ruokaa löytyy aina – jopa yöllä. Yksinäisyys voi olla kuitenkin ongelma. Tärkeintä siinä on oma yksinäisyyden kokemus.
– Kaikkein yksinäisimmät ihmiset asuvat palvelutaloissa ja maalla, Helsinki Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen huomauttaa.
Muista yksinäistä äitiä
Valtonen nostaa esille yksin jäävät naiset, joiden mies on kuollut.
– Entä jos hän ei uskalla lähteä enää ulos, miten voimme auttaa häntä? Ehkä organisointi auttaisi: organisaation jäsenenä on helpompi ottaa yhteyttä vanhukseen kuin yksilönä, Valtonen sanoo.
Loukonen arvelee, että palvelutalojen yksinäisyys voi johtua siitä, etteivät ihmiset miellä sitä samalla tavalla kodikseen kuin aiempaa kotiaan.
– Se voi selittää yksinäisyyden kokemusta, Loukonen arvelee.
Meille käy hyvin,
kun pysymme yhdessä
Miksi vanhuutta pelätään, seminaarissa kysyttiin.
– Meitä pelottaa, että tämäkö on meilläkin edessä. Ja keski-ikäisillä on jatkuva syyllisyys siitä, kuinka vähän meillä on aikaa omille vanhuksillemme, Valtonen arvelee.
– Vanhat ihmiset kysyvät usein pelokkaina, miten meille nyt käy, kun puhutaan paljon sote-uudistuksesta ja kansantalouden ongelmista: “saanko minä paikan hoivakodista”, kysytään. Minä vastaan heille, että meidän käy hyvin, kun pysymme yhdessä.
