Tuore PS-kaupunginvaltuutettu, lehtori Katriina Reponen sanoo, että yliopistoissa ei uskalleta keskustella islamista ja islamisaatiosta kriittisesti. Ei varsinkaan Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan peruskursseilla.
Reposella on väitteelleen selkeät perusteet. Hän on aikuisopiskelija, jolla jo on aiempi akateeminen loppututkinto ja sen mukainen työpaikka. Teologiaa hän alkoi opiskella viime elokuussa päivätyönsä ohella.
Kurssit ja tentit ovat sujuneet hyvin – kunnes käytännöllisen teologian loppuesseen kanssa tuli mutkia matkaan. Ongelma kiteytyy Reposen käyttämään sanaan ”islamisaatio”.
Mistä Reposen ja teologisen tiedekunnan erimielisyydessä on kyse? Siitäkö, että Reposta harmittaa, kun hänen esseensä ei mennytkään läpi suoralta kädeltä? Vai siitä, että jotkut aiheet tai näkemykset ovat tabu akateemisessa tutkimuksessa?
Yksiselitteistä vastausta ei näytä helposti löytyvän. Pengotaan siis hiukan tarkemmin.
Keskittyykö yliopisto tutkimukseen ja opetukseen – vai johonkin muuhun?
Katriina Reponen opettaa päivätyökseen taloustiedettä ammattikorkeakoulussa. Teologian opinnot hän aloitti viime elokuussa. Opintojen pariin veti oma kristillinen vakaumus, mutta myös se, että Reponen on aktiivinen evankelista ja seurakuntalainen.
Reponen on alusta asti kokenut, että yliopisto keskittyy nykyään johonkin aivan muuhun kuin kriittiseen, tieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen.
Pääaiheesta riippumatta jokainen kurssi on lastattu yhdenvertaisuus-, ilmasto- ja sateenkaariaiheilla, ja nimenomaan niin, että teemat tulevat tarkastelluksi vain yhdestä näkökulmasta. Sama toistuu opiskelijoiden aktiviteeteissa, yliopiston viestinnässä ja tutkimusaiheiden valinnassa, sanoo Reponen.
Eikä hän ole ajatuksineen yksin. Kritiikittömään woke-ideologiaan kyllästyneet tutkijat ovat kaikkialla läntisessä maailmassa vedonneet julkisesti ajattelemisen vapauden puolesta jo useita vuosia.
Asetelma ei ole ainakaan Euroopassa muuksi muuttunut siitä, että Donald Trump vetää rahoitusta pois ”vasemmistolaisilta” yliopistoilta ja ajaa antiwoke-ideologiaa – myös kyseenalaisin keinoin.
Väärä sana loppuesseessä?
Tänä keväänä Reponen osallistui käytännöllisen teologian kurssille. Loppuesseessä piti osata kertoa kurssin sisällöstä eli kuvata kurssilla esiteltyjen teologien ajatuksia, teorioita ja niiden perusteluja siten, ettei vastauksiin sotkeudu omia mielipiteitä.
Reponen teki työtä käskettyä, ja nämä kohdat tentaattori hyväksyi moitteetta.
Viimeisessä kysymyksessä pyydettiin opiskelijan näkemystä kurssista ja ideoita jatkotutkimukseen.
Reponen kirjoitti, että islamia ei tällä kyseisellä kurssilla eikä muillakaan kursseilla ole käsitelty kriittisesti. Reponen liitti tekstiinsä viitteitä muun muassa Europolin tilastoihin, jotka tukevat väitettä islamin negatiivisesta vaikutuksesta länsiyhteiskunnissa, ja esitti, että aihetta pitäisi tutkia enemmän. Lisäksi hän kirjoitti, että islamisaatio johtaa länsimaiden tuhoon.
Loppuessee tuli bumerangina takaisin:
– Ei voida arvostella, koska vastaus sisältää arvoasetelman.
Reponen poisti koko islamiin viittaavan vastauksensa, mutta teki samalla myös virallisen oikaisupyynnön teologiselle tiedekunnalle.
Dekaani: Kritiikki ei saa loukata
Suomen Uutiset pyysi kurssin pitäjää Rosa Huotaria esittämään asiasta oman näkemyksensä. Lehtori ei vastannut, mutta siirsi kommenttipyynnön eteenpäin teologisen tiedekunnan dekaanille.
Dekaani Pekka Kärkkäinen vastasi kommenttipyyntöön ihailtavan nopeasti. Hän korostaa, että ei voi antaa opintosuorituksen arviointia koskevia tietoja ulkopuolisille, koska se on kielletty yliopiston johtosäännössä. Hän suostuu kuitenkin keskustelemaan asiasta yleisellä tasolla.
Kysymme siis Pekka Kärkkäiseltä, saako teologisessa tiedekunnassa nostaa akateemiseen keskusteluun islamin ja maahanmuuton negatiivisia vaikutuksia läntisissä yhteiskunnissa.
– Akateemiseen vapauteen ja yliopistoon kuuluu kyseenalaistaminen ja avoin rakentava kritiikki. Sillä ei kuitenkaan saa loukata tai väheksyä toisia ja toisten suorituksia, vastaa Kärkkäinen. Vastaustaan hän vahvistaa lähettämällä linkin yliopistolaisen eettisen toiminnan periaatteisiin.
Osa yliopiston omasta tutkimushenkilökunnasta niin teologisessa kuin muissakin tiedekunnissa on sitä mieltä, että tietyt näkökulmat, kuten intersektionaalinen feminismi, sukupuoli-identiteetit ja ilmastoteemat dominoivat akateemista keskustelua ja tieteentekoa. Miten kommentoitte tätä?
– Tältä osalta sanoisin vain, että tiedekuntayhteisön jäsenillä on luultavasti asiasta erilaisia näkemyksiä.
Tenttijupakka liittyy tieteenteon ydinkysymykseen
Yliopisto-opetuksen puolueellisuus tai puolueettomuus ei Reposen esseejupakasta tai Kärkkäisen kommenteista vielä ratkea.
Kurssin pitäjä Rosa Huotari vastaa opiskelija Reposen oikaisupyyntöön sähköpostitse, että islamisaatio-sana ”ei ole akateemisesti vakiintunut käsite”, ja siksi sitä ei voi loppuesseessä käyttää.
Tämä herättää väistämättä lisähuomioita ja -kysymyksiä.
Tärkein niistä liittyy tieteenteon ytimeen. Reponen ehdotti islamisaatiota jatkotutkimuksen aiheeksi. Jos jotakin väitettyä tai oletettua ilmiötä ei saa ehdottaa edes tutkimuskohteeksi siksi, että ilmiö ei ole ”akateemisesti vakiintunut”, putoaa tutkimuksen perusmotiivilta pohja.
Esimerkiksi fysiikassa ja taloustieteessä tutkitaan myös ja nimenomaan ilmiöitä, joiden olemassaolosta, syistä tai seurauksista on vasta aavistuksia tai osittaisia mittaustuloksia. Eikö kaiken tutkimuksen tarkoitus nimenomaan ole selvittää, osuvatko oletukset jostain ilmiöstä oikeaan?
Toinen kysymys kuuluu, olisiko Reposen vain pitänyt muotoilla lauseensa toisin – esimerkiksi jättää sana ”tuho” pois ja puhua vain ”islamin negatiivisista vaikutuksista”?
Tämä kaikki jää spekulaation varaan ainakin toistaiseksi. Reponen on kuitenkin saanut joiltakin yliopiston teologeilta kannustavia viestejä ja kiitoksia siitä, että hän on nostanut vaietun aiheen esiin. Suomen Uutiset on nähnyt viestejä.
Akateeminen antisemitismi on vakava uhka
Reponen ei työ- ja vaalikiireittensä keskellä ehdi tai jaksa jäädä yhtä kurssiarvosanaa suremaan, mutta itseään paljon nuoremmista opiskelijoista hän on huolissaan. Osa nuorista nielaisee sellaisenaan kaiken sellaisen tiedon, joka on lähtöisin yliopistosta.
Yliopisto tarjoaa jatkuvasti opiskelijoille ja henkilökunnalle muun muassa antirasistisia tapahtumia ja koulutuksia. Niissä osanottajat pohtivat ”tiedostamattomia ennakkoluulojaan.”
– Tällainen luo nuoren ihmisen mieleen eräänlaisen ideologisen kontrollin. Nuoren alitajunta kääntää terveen kritiikin ennakkoluuloksi, sanoo Reponen.
Ideologisen kontrollin seuraukset näkyvät Reposen mukaan muun muassa opiskelijoiden Israel-vastaisuutena ja antisemitisminä, joka on juutalaisille opiskelijoille ja tutkijoille vakava uhka.
Yhtenä esimerkkinä Reponen mainitsee kansainvälisesti tunnetun antisemitismin tutkijan Izabella Tabarovskin tapauksen. Helsingin yliopisto perui hänen valmiiksi sovitun esityksensä viime tipassa vedoten epäselvyyksiin luennoitsijan meriiteissä.
– Mistähän tuossa lienee oikeasti ollut kyse, ihmettelee Reponen.
