Helsingin Sanomien Nyt-liite peräänkuuluttaa hyvää keskustelukulttuuria, toimii itse raivopäisten mielenterveystapausten megafonina

KOMMENTTI | Mitä tapahtui ennen niin kunnianarvoisalle ja arvokkaalle Helsingin Sanomille? Kysymystä on puntaroitu jo vuosia. Lehden arvorappio konkretisoituu kaikkein näkyvimmin lehden Nyt-liitteessä, joka on muunnettu repivien kulttuurisotien osapuoleksi. HS/Nyt-liite marssittaa julkisuuden estradille oman mielenterveytensä julkisesti kyseenalaistaneita räyhääjiä, jotka sättivät tavallisia suomalaisia ja lehden poliittisia opponentteja mielikuvituksellisilla tavoilla. Mielenterveydeltään järkkyneet höyrypäät tekevät likaisen työn, lopputulosta lehti kutsuu kirkkain silmin journalismiksi. Tilanne on jatkunut pitkään.

Saksalainen Frankfurter Allgemeine -lehti huomautti äskettäin median oudosta piirteestä. Maan lehdistö ei ole kiinnostunut äärivasemmiston väkivallasta, vaikka siitä on tullut koko ajan järjestäytyneempää ja pidäkkeettömämpää. Tästä huolimatta media tai edes viranomaiset eivät juurikaan tunnu kiinnittävän huomiota äärivasemmiston rikollisiin tekoihin. Kirjailija Oliver Zimski pitää väkivaltaisen vasemmistojärjestö Antifaa vallanpitäjien käsikassarana, jonka tehtävänä on väkivalloin nujertaa kaikki eliittiä kritisoivat.

Vastaava kuvio on käytössä myös Suomessa, joskin eri tavalla toteutettuna. HS:n hyökkäysliite Nyt marssittaa eliitin inhokkeja vastaan mieleltään horjuneita nettivihaajia. Rajuimmat someöverit palkitaan ruhtinaallisella mediatilalla ja kritiikittömillä henkilökuvilla.

“Lehden strategiana on räyhäämisen ulkoistaminen.”

Mielenterveysongelmistaan asianosaiset kertovat itse.

Lehden strategiana on räyhäämisen ulkoistaminen. Olisi journalistisesti kestämätöntä esittää räikeätä lokaamista toimituksen omina kommentteina, joten HS/Nyt on vain uutisoivinaan siitä, mitä verkon pimeimmistä syövereistä nousee.

HS/Nytin toimintatapa on räikeässä ristiriidassa emolehden ”vihapuhetta” näennäisesti vastustavan linjan kanssa. Lehti on puhuvinaan kohteliaan kanssakäymisen puolesta, mutta valinnoillaan kärjistää keskusteluilmapiiriä äärimmilleen.

Tulilinjalle joutuvat juuri ne samat ryhmät, joita HS/Nyt toisaalla kaunein sanoin vakuuttelee suojelevansa. Massiivisia moukariniskuja jaellaan jopa hädin tuskin täysi-ikään ehtineille. Naisten suojelua ja oikeuksia tauottava rummuttava HS/Nyt on kiinnostunut ainoastaan niiden kohtelusta, jotka jakavat sen oman poliittisen maailmankuvan.

Ei ole erityisen yllättävää, että lehden äärimmäisen härski toiminta on nostattanut protestointia. HS/Nyt-liitteen tuputtama maailmankuva on jo vuosien ajan ollut voimakkaassa ristiriidassa kansalaisten arkikäsitysten kanssa, eikä lehti ole kyennyt pitämään kommenttipalstaansa auki. Juttujen kommentointi suljettiin 1.9.2015, eikä sitä ole sen koommin avattu. Toimitus perusteli asiaa tuolloin toteamalla, että kommenttipalstasta ”on tullut areena oudolle möyhäämiselle”.

Erittäin voimakkaasti politisoitunut sisältö herättää väkisinkin kysymyksen siitä, olisiko HS:lle ollut liiketaloudellisesti viisaampaa sulkea kommentoinnin sijaan Nytin toimitus, joka häpäisee lehden kunniakkaan, nuorsuomalaisen perinnön.