Helsingin Sanomat johdattelee lukijoitaan uskomaan, ettei woke-ilmiötä ole olemassa

HS-analyysissä Pekka Torvinen väittää, että yliopistojen kulttuurisotaa liioitellaan, ja että tosiasiassa yliopistojen itsesensuuri sekä opiskelijoiden yliherkkyys olisivat oikeiston luomia tahallisia mielikuvia. Teksti sivuuttaa täysin kulttuurisodasta viime vuosina käydyn länsimaisen keskustelun ja jopa suomalaiset, tuoreessa muistissa olevat esimerkit woke-ylilyönneistä. Torvisen teeseistä innostuivat lähinnä vasemmistolainen, wokeen taipuvainen yleisö itse. Muistin virkistykseksi Suomen uutiset nosti esille kasapäin aihetta koskevia uutisia Suomesta ja ulkomailta. Ne osoittavat, että kulttuurisota ja woke ovat todellisia maailmanlaajuisia ilmiöitä.

Kun Helsingin sanomien artikkelissa lukee “analyysi”, on teksti yleensä lähempänä mielipidekirjoitusta kuin journalismia.

Tuoreessa HS-analyysissä Helsingin sanomien toimittaja Pekka Torvinen väittää, että kulttuurisota löytyy jostain muualta kuin yliopistojen poliittisesta korrektiudessa, kirjojen sensuroimisesta ja sisältövaroituksista. Tekstissään Torvinen pyrkii lähes kiistämään koko paljon puhutun vasemmistolaisen kulttuurisodan olemassaolon. Todistusaineistoksi hänelle riittää se, ettei kaunokirjallisuuden klassikoiden sensuroiminen ole vielä valtavirtaa brittiyliopistoissa. Tämän havainnon pohjalta Torvinen yrittää vielä syyttää oikeistoa yleisemmin kulttuurisodan lietsomisesta ja huomionhakuisuudesta.

Torvisen tekstin sytykkeenä oli Isossa-Britanniassa äskettäin käyty keskustelu yliopistojen kurssimateriaaleja koskevasta sensuurista. Alun perin The Times -lehdessä kartoitettiin, miten yliopistojen kurssien lukulistoilta oli poistettu yksittäisiä länsimaisen kirjallisuuden klassikoita opiskelijoiden toiveesta. Lehden lähettämät 300 tietopyyntöä 140 yliopistolle johtivat odotettua pienempään paljastukseen.

Vain kaksi kirjaa oli poistettu kurssien lukulistoilta, eikä taustalta löytynyt selvää ja systemaattista poliittista liikehdintää. Torvisen mielestä tämä riittää osoittamaan, että koko keskustelu kulttuurisodasta ja wokesta on liioiteltua ja lähinnä oikeiston tarkoitushakuisesti masinoimaa kohubisnestä:

“Pöyristymistä riitti myös britti-Twitterissä. Kamalaa! Missä sananvapaus!? Yliopistot on valloittanut woke-kulkutauti ja vasemmistolainen ryhmäajattelu! Tehkää jotain!”

“Klikkaa, lue ja pöyristy, jotta polarisaatiomoottori pysyy käynnissä. Mitä väliä sillä, että Yhdysvalloissa nimenomaan oikeistolaiset keksivät itselleen vihollisen ja antoivat sille nimeksi poliittinen korrektius. Sieltä sama olkiukko levisi ympäri läntistä maailmaa.”

Torvinen ei ole väärässä aistiessaan The Timesin kirjoituksesta sensaatiohakuisuutta. Hän on oikeassa siinä, että kulttuurisodasta ja wokesta kertovat uutiset provosoivat, polarisoivat ja ovat medioille takuuvarma keino ansaita klikkejä. Tavallaan hän siis ymmärtää itsekin, että wokeen liittyy maallikon silmin niin älyttömiä ilmiöitä, että ne herättävät luonnollisestikin huomiota.

Woke – oikeiston mielikuvitusharhaa vai uskomatonta todellisuutta?

Analyysille epätyypilliseen tapaan Torvisen kirjoitus kuitenkin sivuuttaa täysin sen ilmiselvän faktan, että lukemattomat sensuuri- ja woke-kohut ovat lähtöisin vasemmistolaisen arvomaailman sisäistäneiltä toimijoilta itseltään. Kirjoituksessa yritetään uskotella, että yliopistojen ja niiden opiskelijoiden yliherkkyys, itsesensuuri ja poliittinen korrektius olisivat tarkoitushakuista ylitulkintaa vailla katetta:

“Väitteet korkeakouluopiskelijoiden yliherkkyydestä, yliopistojen itsesensuurista ja poliittisesta korrektiudesta ovat hyvää otsikkomateriaalia. Näitä on näkynyt Suomessakin.”

Jo vuosia sitten eri puolilla Yhdysvaltoja yliopistot järjestivät kriisiapua Donald Trumpin vaalivoitosta ja virkaanastujaisista järkyttyneille opiskelijoille. Viime vuonna yliopisto-opiskelijoille jouduttiin järjestämään apua puolestaan Rittenhouse-oikeudenkäynnin päätöksestä aiheutuneista traumoista.

Torvisen tekstin mukaan oikeiston keksimät olkiukot leviävät läntistä maailmaa Suomeen asti. Faktoja vasten kyse on enemmänkin toimittajan toiveajattelusta tai jopa suorastaan todellisuuspakoisuudesta. Tähän mennessä suomalaiset yliopistomaailman woke-kohut ovat olleet todellisia ja vasemmiston itsensä aiheuttamia.

Syksyllä 2021 joukko Helsingin yliopiston opiskelijoita leikki Afrikan tähden hengessä, ja yksi ulkomaalainen vaihto-opiskelija syytti netin kautta lautapeliä kolonialismista, orjakaupasta ja rasismista. Tästä sai alkunsa historiallisen suhteeton kohu. Pian Helsingin yliopisto osallistui keskusteluun rähmäilemällä syytösten edessä.

Helsingin yliopisto heitti bensaa liekkeihin itseruoskinnalla. Se syytti opiskelijoita rasismista ja julisti, että Afrikan tähti olisi rasistinen peli. Yliopisto järjesti myös keskustelu- ja kriisiapua kohun myötä järkyttyneille sekä lupasi “antirasistista koulutusta” henkilöstölleen. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani Samuli Siltanen keskusteli julkisuudessa myös yliopiston johdon “valkoisuudesta”. Arvostetun tieteellisen instituution toiminta löi suuren yleisön ällikällä ja herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Yliopiston twitter-tili joutui jopa selventämään ihmisille, ettei heidän tilinsä ole parodiaa.

Samoihin aikoihin Renaz Ebrahim aiheutti kohun uhriutuessaan ja pöyristyessään Esko Valtaojalle n-sanaa koskevasta asiallisesta keskustelusta Ylen Marja Sannikan ohjelmassa.

Torvisen HS-analyysi unohtaa täysin edellä mainitut, suomalaisten tuoreessa muistissa olevat tapaukset ja yrittää sysätä ne pelkäksi oikeiston mielikuvituksen tuotteeksi. Tekstissä ehdotetaan, että todellinen sensuuri olisi sitä, kun yhdysvaltalaiset konservatiivit haluavat karsia kouluista ala-asteikäisille lapsille suunnattua sateenkaariteemoja käsittelevää seksuaalikirjallisuutta.

Kokonaiskuva hukassa

Ennen kaikkea Torvisen kirjoitus sivuuttaa woke-kulttuurin ja poliittisen liikehdinnän laajuuden. Faktapohjaisia esimerkkejä woke-ylilyönneistä riittää loputtomiin. Vuonna 2020 väkivaltaiset BLM-mellakat ja patsasvandalismi saivat suorastaan kulttuurivallankumouksellisia piirteitä. Toiset ovat löytäneet vasemmiston väkivaltaisesta massahysteriasta, kirjarovioista ja rotuerottelusta samoja piirteitä kuin 30-luvun Saksasta.

Woke-ideologia on juurtunut yhteiskunnan instituutioihin kuten yliopistoihin ja suuriin korporaatioihin. Yliopistojen ideologiset vinoumat ja yksipuolinen ilmapiiri vaikuttavat jo tutkimustyön sisältöön sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Valkoisille professoreille on järjestetty uudelleenkoulutusta pelkän ihonvärinsä vuoksi. Coca Cola company ohjeisti työntekijöitään olemaan “vähemmän valkoisia”. Jäätelöfirma Ben & Jerry’s näki tehtäväkseen jakaa venäjämielistä propagandaa ja syyllistää Yhdysvaltoja Ukrainan sodan lietsomisesta.

Suomessa Yleisradio tulkitsi keväällä suomalaisten solidaarisuuden Ukrainaa ja ukrainalaisia pakolaisia kohtaan liittyvän “rakenteelliseen rasismiin”. Ennen koronapandemiaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos oli ajanut taloudellisista syistä alas tieteelliseen tutkimukseen liittyvää toimintaa ja käyttänyt vastaavasti varoja feministisen poliittisia sisältöjä tehtailevan osaston ylläpitämiseen.

HS-analyysin pyrkimys ohjata huomio pois woke-ilmiöstä ja vähätellä uusvasemmiston roolia kulttuurisodassa erottuu jo radikaalisti muihin länsimaisiin valtameidoihin nähden. Länsimaissa eri puolilla poliittista kenttää on havahduttu woke-ilmiöön jopa vasemmistoa myöten. Jo vuonna 2019 Barack Obama ärähti woke-vasemmiston identiteettipolitiikasta. The Atlantic -lehti julkaisi vuonna 2020 amerikkalaisprofessori John McWortherin artikkelin, jonka taustalla oli sadoittain tapauksia yliopistoissa tapahtuneesta poliittisesta sensuurista.

Vuonna 2021 arvovaltainen The Economist -lehti nosti teeman näkyvästi esille. Economistin kirjoituksen mukaan woke-kulttuuri uhkaa perinteistä länsimaista liberalismia ja yhteiskuntajärjestystä sekä järjellistä kanssakäymistä.

HEsarin agendajournalistinen rimanalitus sai vasemmistolta kiitosta

Valtakunnan johtavan median journalistiseksi tuotokseksi tuore HS-analyysi on varsin poukkoileva ja ristiriitainen teksti. Se sulkee silmänsä kaikilta viime vuosien uutisilta kulttuurisodasta ja wokesta ja maalailee ylimalkaisia johtopäätöksiä yhdestä tarkoitushakuisesti valikoidusta tapauksesta. Tekstissä Torvinen esittää olevansa huolissaan polarisaatiosta ja tuomitsee sen lietsojat näkemättä omaa rooliaan todellisuuden vääristelijänä ja vastakkainasettelun lietsojana.

Twitterin puolella kirjoittaja ei piilotellut motiivejaan, vaan jakoi tekstinsä saatteella: “Olin taas kärkäs”.

Sosiaalisessa mediassa teksti sai yksipuolisesti suosiota ennalta vasemmistolaisiksi tunnetuilta hahmoilta. “Tiedetäti”-nimimerkillä Twiittaava tohtori Laura Nissin (she/her) suitsutti tekstiä johtopäätöksellä, että “woke-paniikki” olisi “konservatiivien keksimä olkiukko”, jota “perustellaan lähinnä virhellisesti ja valhein.” Myös Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori, professori Tapio Määttä hehkutti kirjoitusta.

Juhlapuheissa ja mainoksissa faktatietoa ja vastuullisuutta ylistävällä valtamedialla sekä aktivistitutkijoilla näyttää olevan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia nähdä tai tunnustaa rehellisesti edes sitä, mitä heidän silmiensä alla tapahtuu.