Heikki Koskenkylä: Holtittoman rahankäytön on loputtava

Talousasiantuntija Heikki Koskenkylä huomauttaa, että Suomen on saatava oma tontti kuntoon ja omaksuttava huomattavasti tiukempi linja eurokriisin hoitoa kohtaan.

Työllisyyden huono kehitys johtuu monista syistä. Koskenkylä toteaa, että Suomen kilpailukyky on huono, vaikka perinteisesti Suomi on patsastellut erilaisten vertailujen kärkisijoilla.

Suomessa on liian iso julkinen sektori

Koskenkylän mielestä Suomen keskeinen ongelma on talouden kantokykyyn nähden liian iso julkinen sektori.

– Niin sanottu hyvinvointivaltio on liian suuri. Julkisen sektorin menot on mitoitettu euron alkuajan ja Nokian tuoman euforian mukaan. Molemmat näistä ovat kadonneet lopullisesti. Taustalla vaikuttaa lisäksi monia tekijöitä, joista keskeisin on verrattain alhainen työllisyysaste. Suomen työllisyysaste on noin 68 prosenttia, kun se hyvin pärjäävissä maissa Euroopassa on noin 75 prosenttia.

Työn hinta on Suomessa liian korkea

– Työn hinta on Suomessa liian korkea. Suomi kuuluu lisäksi euroon, jolloin devalvoinnilla ei voida alentaa työn hinnan ulkoista arvoa kilpailijoidemme tasolle. Lisäksi on runsaasti reaalisia tekijöitä, kuten julkista sektoria paremman työn tuottavuuden omaavan yksityisen sektorin pieni osuus, pitkät etäisyydet ja kotimarkkinamme pieni koko, Koskenkylä huomauttaa.

– Emme voi muuttaa olosuhteita eikä eurosta haluta erota, vaihtoehdoiksi ei jää kuin työn hinnan laskeminen. Työn hinta Suomessa on kasvanut paljon suhteessa esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan.

Hallituksen tekemät päätökset eivät pelasta Suomea kestävyysvajeelta

Hallitus julkaisi Heureka-kokouksen perään ns. rakenneuudistusohjelman, jonka se väittää kurovan kestävyysvajeen kiinni. Heti perään saimme keskitetyn tuloratkaisun. Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas kommentoi tuoreeltaan, että tehdyt päätökset eivät pelasta Suomea kestävyysvajeelta, maa on kriisin partaalla ja asioista on puhuttu kuusi vuotta, mutta päätöksiä tuli vasta nyt.

– On hyvä, että päättäjät ovat heränneet, mutta ehdotetut toimet ovat epämääräisiä, onnistuminen on epävarmaa ja niiden myönteisiä vaikutuksia joudutaan odottamaan pitkään. Leikattavaa olisi paljon, mutta halua ei tunnu löytyvän. Työllisyyden takia Suomeen tarvitaan matalapalkkatyötä – pitäisi kopioida sosiaalidemokraatti Schröderin opit Saksasta. Sitä ovat peräänkuuluttaneet asioista perillä olevat tahot Soininvaarasta Vartiaiseen ja Viinaseen, mutta asiaa ei osata myydä poliittisesti ja ay-liike vastustaa sen valtaa vähentäviä toimenpiteitä, Koskenkylä sanoo.

Unioniin ja euroon otettiin maita, jotka eivät olleet valmiita

Euro tunnustetaan asiantuntijapiireissä yleisesti virheratkaisuksi, tai ainakin huonosti valmistelluksi. Viimeksi professori Vesa Kanniainen kommentoi, että euro on epäonnistunut projekti, sen nettohyöty on negatiivinen ja euroeroa pitäisi selvitellä. Koskenkylä väittää, että eurokriisi on sekä poliitikkojen että markkinoiden vika. Molemmat yrittävät vierittää vastuuta toiselle osapuolelle.

– Poliitikot halusivat edetä samanaikaisesti laajempaa ja syvempää integraatiota kohti. Unioniin ja euroon otettiin maita, jotka eivät olleet siihen valmiita, ja on epäselvää, tulevatko ne koskaan olemaan. Integraatiossa edettiin mm. huonosti valmisteltuun rahaliittoon, sillä kuviteltiin virheellisesti, että jäsenmaat uudistuisivat vastaamaan muuttunutta tilannetta, Koskenkylä komppaa.

– Vastaavasti markkinavoimat olivat liian optimistisia. Valtioiden velkakirjojen korkotasot painuivat rahaliiton alkuvaiheessa samalle tasolle, jolloin markkinakuri lakkasi vaikuttamasta. Perinteisesti kestämättömille teille ajautuneet maat saavat välittömän palautteen nousevien korkojen ja heikentyvän valuutan muodossa, mikä pakottaa poliitikot korjausliikkeisiin. Nyt niin ei käynyt. Markkinat katsoivat poliitikkoja, poliitikot markkinoita ja kaikki olivat tyytyväisiä, kunnes musiikki lakkasi.

Liittovaltio pelastaisi euron, mutta on epärealistinen

Koskenkylä kannatti aikoinaan eurojäsenyyttä, koska uskoi, että jäsenmaat pystyisivät uudistumaan, noudattamaan sovittuja pelisääntöjä ja mukautumaan saksalaiseen talouskuriin. Nykyisten kriisimaiden poliittiset ja rakenteelliset heikkoudet osoittautuivat paljon arvioitua suuremmiksi. Hän vastustaa liittovaltiokehitystä ja suosittelee Suomea pysymään tiukkana euroalueen yhteisvastuun laajentamista vastaan ja lopettamaan rahan lähettämisen. Koskenkylän mielestä Ruotsin tie olisi ollut Suomelle paljon parempi.

– Euroon sitoutunut poliittinen pääoma on huomattava, ja euron purkaminen olisi valtava urakka, joka aiheuttaisi varmasti ison shokin maailmantalouteen. Eurosta eroamisen kustannuksia kuitenkin liioitellaan. Euron onnistumiseen luottaviakin löytyy vielä. Teoriassa liittovaltiokehitys saisi euron toimimaan, mutta on poliittisesti epärealistista. Integraatio on tullut tiensä päähän, ja jäljellä on vain yhteisvastuu, mikä johtaisi moraalikatoon ja siihen, että heikoilla mailla olisi vielä vähemmän syytä uudistua. Mahdollisesti lopputulos on Japanin ”menetettyjen vuosikymmenien” tapaan hidas taantuminen euroalueella, mutta euro voi selvitä pitkään. Euron tulevaisuus on Saksan käsissä.

– Eurojäsenyyden hyödyllisyyttä epäilevien määrä julkisuudessa on kasvanut, kaapista uskalletaan vihdoin tulla ulos. Björn Wahlroos ei toistaiseksi ole vaatinut eurosta eroamista, vaikka on vaatinut sen devalvoimista ja haukkunut kriisinhoitopolitiikan. Ilmeisesti Wahlroos uskoo, että no bailout -politiikka ja markkinakuri saisivat maat ja pankit sopeutumaan euroaikaan tai hän arvelee, että euroalueen purku ei poliittisesti ole mahdollista, ja ehdottaa siksi keinoja, joilla edettäisiin edes hieman kriisinhoidossa. En pidä liberaalista ratkaisua uskottavana, sillä elintärkeät toiminnot kuten pankit on aina pelastettu ja tullaan pelastamaan myös jatkossa, Koskenkylä muistuttaa.

KUKA?Heikki Koskenkylä, rahoitusmarkkinaasiantuntija. Työskennellyt lähes 40 vuotta Suomen Pankissa, jäi eläkkeelle rahoitusmarkkinaosaston päällikön paikalta. Toimii nykyisin Linse Consultingissa liikkeenjohdon konsulttina. Nousi 1990-luvun alussa valtakunnalliseen julkisuuteen ennustettuaan, että pankkien henkilökunnan ja konttoreiden määrä tulee putoamaan Suomessa puoleen. Ennuste osui täysin oikeaan.

 

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013 -lehdessä.