Harvard valitsi rehtorikseen identiteettipoliittisen aktivistin, joka vähät välitti koulun oppilaisiin kohdistuvasta antisemitismistä – huonostihan siinä sitten kävi

Antisemitismi- ja plagiointikohujen ryvettämä Harvardin rehtori Claudine Gay ilmoitti tiistaina eroavansa johtotehtävistään. Joulukuussa Gayta syytettiin julkisuudessa välinpitämättömyydestä kampuksella esiintyvää antisemitismiä kohtaan. Lisäksi hänen väitettiin kopioineen osia väitöskirjastaan muilta tutkijoilta. Tuolloin Harvardin yliopisto osoitti hänelle tukensa ja toivoi tiedeyhteisön puolustavan omiaan julkiselta paineelta. Vuodenvaihteessa paljastui kuitenkin vielä lisää plagiointitapauksia. Gay reagoi näihin välittömästi eroilmoituksella. Tästä eteenpäin hän jatkaa Harvardin professorina.

Kohuttu Harvardin yliopiston rehtori Claudine Gay ilmoitti tiistaina eroavansa tehtävistään maailman arvostetuimman yliopiston johdossa.

Tätä ennen Gay oli ollut viikkokausia kansainvälisessä valokeilassa ja yksi Yhdysvaltojen kiistellyimmistä hahmoista. Häneen henkilöitynyt antisemitismikohu ja plagiointikohu alkoivat lisätä painetta myös koko yliopistoinstituutiotaan kohtaan.

“Raskain mielin, mutta rakkaudesta Harvardia kohtaan ilmoitan, että luovun rehtorin tehtävistä”, Gay kirjoitti tiistaina. “On tullut selväksi, että on Harvardin etujen mukaista, että eroan, ja että yhteisö voi … keskittyä talon asioihin yksittäisen henkilön sijaan”

Eroilmoituksessaan Gay kiitteli mahdollisuuttaan olla luomassa yhteisöä, joka arvostaa erilaisten ihmisten kykyjä, potentiaalia ja yhteiseloa. Hän nosti esille kohdanneensa kohun aikana rasistista syyttelyä.

Harvardin korkein hallintoelin vahvisti Gayn eroilmoituksen erillisessä julkilausumassaan, joka oli kirjoitettu diplomaattiseen sävyyn. Johto ylisti Gayn paineensietokykyä sekä julkisuudessa että tämän yksityiselämässä. Lausumassa muistutettiin, että kohun aikana Gay sai mm. henkilökohtaisia rasistisia sähköpostiviestejä.

New Yorkin Rabbien hallituksen varapuheenjohtaja Joseph Potasnik kommentoi, että Gayn eroa jouduttiin odottamaan liian pitkään:

“Päätös oli oikea, mutta se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Siinä ei olisi kestää näin kauan. Johtajuuden puute oli ilmiselvä. Eroaminen oli perusteltu.”

Siinä, missä Gayn ja Harvardin johdon viestit korostavat yhden henkilön kohtaamaa vihaa, Potasnik muistutti juutalaistaustaisten opiskelijoiden joutuneen sanallisen hyökkäyksen kohteeksi.

Tapahtumien kulku

Hamasin hyökkäyksen jälkeen yhdysvaltalaisilla kampuksilla nähtiin yllättäen ennätysmäinen antisemitistisen aktivismin aalto. Opiskelijoiden lisäksi jopa yliopistojen henkilökuntaa osallistui paikoittain mukaan mielenilmauksiin tai osoitti tukeaan aktivismille. Tämä lisäsi painetta yliopistojen hallintoa kohtaan. Suomen Uutiset raportoi jo lokakuussa, että Harvardin ja Pennsylvanian yliopistojen suurlahjoittajat uhkasivat vetää tukensa pois palestiinalaisaktivismin myötäilyn vuoksi.

Ensimmäiset vaatimukset Gayn eroamiselle alkoivat loppusyksystä, kun hän ei tuominnut yli 30 Harvardin opiskelijajärjestön myllykirjettä, joka piti Israelia yksiselitteisesti syyllisenä Hamasin lokakuun 7. päivän terrori-iskuihin.

Yliopistojen antisemitismikohu kiihty. Joulukuun alussa kolmen amerikkalaisen huippuyliopiston, Harvardin, Massachusetts Institute of Technologyn ja Pennsylvanian yliopiston rehtorit olivat Yhdysvaltain kongressin kuultavana johtamiensa koulujen suhtautumisesta antisemitismiin. Heiltä kysyttiin, tuomitsivatko he kansanmurhaan yllyttämisen. Jokainen rehtori kierteli kysymystä ja antoi saman vastauksen “riippuu kontekstista”. Kohu levisi maailmalle.

Viikon sisällä Pennsylvanian yliopiston rehtori Liz Magill erosi. Myös Harvardin rehtorina toimineen Gayn sekä MIT:n rehtorin Sally Kornbluthin eroa vaadittiin entistä äänekkäämmin. Harvardin yliopistosta valmistunut finanssitalo Pershing Squaren toimitusjohtaja ja miljardööri Bill Ackman kertoi, että Gayn toiminta oli maksanut Harvardille jo miljardi dollaria.

Gay pahoitteli sanavalintojaan minimalistisesti: “Olen pahoillani”, “Sanavalinnoilla on väliä”. Harvardin johto osoitti Gaylle tukensa ja kehotti yliopistoa pitämään omiensa puolia poliittista painetta vastaan.

Pian joulukuun puolessavälissä alkoi plagiointikohu. Gayn väitettiin kopioineen osia väitöskirjaansa. Analyysejä todistusaineistoineen levisi netissä avoimesti. New York Post -lehti raportoi, että Harvardin yliopisto oli osallistunut tapauksen peittelyyn ja uhkaillut ulkopuolisia journalisteja lakimiehillä.

Vuodenvaihteessa myös myöhemmästä Gayn tieteellisestä tuotannosta löytyi plagioituja kohtia. Väiteltyään tohtoriksi ja kirjoitettuaan tutkimusartikkeleita hän oli kopioinut muiden tutkijoiden materiaalia viittaamatta alkuperäisiin lähteisiin asianmukaisesti. Gayn väitettiin syyllistyneen plagiointiin jo yli 20 kertaa. Tämä katkaisi kamelin selän. Seuraavana päivänä hän jätti eroilmoituksen.

Historiallista

Gayn kausi 400-vuotiaan yliopiston 30. rehtorina tulee jäämään historiaan. Hän ehti olla virassaan vain kuusi kuukautta. Harvardin historiassa rehtoreiden kaudet ovat lähes poikkeuksetta olleet huomattavasti pidempiä, yleisimmin noin 10-20 vuotta.

Tästä eteenpäin politiikantutkimuksen professori Gay jatkaa Harvardin leivissä tavallisena tiedekunnan jäsenenä. Arvioiden mukaan hän tulee kuitenkin tienaamaan rehtoritason palkkaa, lähes 800 000 dollaria vuodessa. Gayn jälkeen tilapäisessä rehtorin virassa aloittaa lääketieteeseen ja terveydenhuollon taloustieteeseen erikoistunut professori Alan Garber.

Kohun yhteiskunnalliset vaikutukset eivät rajoitu pelkästään yhteen henkilöön tai yliopistoon. Gayn ympärillä nähtyä poliittista teatteria on kommentoitu mm. osoitukseksi identiteettipolitiikan epäkohdista.

Tunnettu woke-kriitikko Christopher Rufo ihmetteli, miten tapaus innoitti tutkijoita puolustamaan plagiointia. Toinen woke-kriitikko Michael Nayna muistutti Gayn olevan itse identiteettipoliittinen aktivisti, joka on hyödyntänyt ideologista ilmapiiriä peitelläkseen puutteellisia kykyjään.

Jälkipyykki on vasta alkamassa.

Yliopistojen woke-ilmiö on totta. On syytä käydä perusteellinen keskustelu siitä, miten kiihkeä, tunteenomainen aktivismi on hiipinyt yliopistoihin, ja mitä vaikutuksia sillä on.