Hanna Mäntylä ja turvapaikanhakijoiden sosiaaliturva – puhe kokonaisuudessaan

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä kertoi perjantain tiedotustilaisuudessa turvapaikkavyöryn aiheuttamista paineista Suomen sosiaaliturvajärjestelmälle. Lisäksi puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kertoi toimenpiteistä, joilla virtaa hillitään. Ohessa molempien puheenvuorot kokonaisuudessaan.

Katso myös tilaisuuden HD-videotallenne ylläolevasta videoikkunasta.

Hanna Mäntylä (alkaen videon kohdasta 7:47):

Hyvää aamupäivää kaikille tasapuolisesti minunkin puolestani ja kiitos että olette tulleet paikalle kuuntelemaan tätä sosiaali- ja terveysministerin näkökulmaa tähän maahanmuutto- ja turvapaikanhakija-asiaan. Sen verran voin kertoa tästä taustasta, että hallituksen sisällä tästä asiasta käytiin paljon keskustelua budjettiriihen aikana, jonka pohjalta saatiin kirjattua maahanmuuttoon liittyvät toimenpiteet, jotka lähtevät useammalta eri tasolta. Näkökulma on paitsi kansainvälisessä tasossa ja EU-tasossa myös ennen kaikea kansallisessa tasossa, mitä mahdollisuuksia meillä kansallisesti on näille asioille tehdä.

Jokainen varmasti ymmärtää, että budjettiriihi käytiin äärettömän hankalassa taloudellisessa tilanteessa. Tiedätte varmasti kaikki, mikä meillä on tällä hetkellä todellisuus talouskasvun ja työllisyyden osalta. Meillä on valtavia yhteiskunnallisia rakenteellisia haasteita, joiden kanssa joudumme tässä painimaan.

Kaiken tämän keskellä täytyy olla myös realisti. Ei riitä, että meillä on tahto ja hyvä ajatus siitä, miten haluamme asioita tehdä, vaan meidän on myös pystyttävä tarkastelemaan kokonaisuutta siten, että ne myös kyetään jollain lailla kustantamaan.

Tiedämme kaikki, että tilanne on se, että meille saapuu turvapaikanhakijoita paljon enemmän kuin koskaan ehkä osattiinkaan kuvitella. Viimeisin tieto, minkä itse olen saanut, on että 8.9. mennessä turvapaikanhakijoita on tämän vuoden aikana tullut noin 8 400 kappaletta pyöristettynä, kun viime vuonna heitä oli 3 651. Yksistään elokuussa heitä on tullut 2 894, mikä on 715 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Tämä on se mittaluokka, missä nyt ollaan menossa.

Sitten voimme miettiä sitä, että jos tämä jatkuu näin, kuten oletettavasti jatkuu, niin meillä on kymmeniä tuhansia turvapaikkahakemuksia tälle vuodelle. Maahanmuuttovirastohan on korjannut omia arvioitaan, jotka tietysti myös koko ajan ajan mittaan täsmentyvät, mutta sen perusteella mitä olen kuullut, puhutaan jo satamääristä mitä tulee vuorokaudessa Suomeen hakijoita. Varmasti hyvin suurella vakavuudella seurataan, mihin tämä tästä kehittyy.

Hallitus sai yhteisymmärryksessä tehtyä tiettyjä toimenpide-ehdotuksia, eikä pelkkiä ehdotuksia vaan toimenpiteitä joihin me nyt ryhdymme, jotta pystymme tätä tilannetta myös Suomessa hallitsemaan. Itse lähestyn sitä ennen kaikkea sosiaali- ja terveysministerin näkökulmasta ja siltä pohjalta lähden myös näitä näkemyksiä ja ratkaisuja tilanteeseen kertomaan. Olen tähän muutaman luvun teille koonnut, joista näette sen, mitkä ovat ne maat, joista meille tällä hetkellä tulevat ne suurimmat turvapaikanhakijavirrat.

Yksi toimenpide, johon hallitus on kansainvälisellä tasolla sitoutunut on se, että Suomen tulee saada solmittua kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden osalta palautussopimukset Irakin ja Afganistanin kanssa, koska muilla Pohjoismailla nämä ovat jo olemassa. Tämä on yksi kansainvälinen toimenpide, johon olemme nyt ryhtymässä. Lisäksi palautussopimukset tulisi neuvotella myös Somalimaan kanssa, joka joillakin Pohjoismailla on myös olemassa.

EU:n sisällä me lähdemme hallituksessa siitä, että meillä on tehokas ja toimiva palautuspolitiikka, eli kaikki laittomasti maahantulevat tulee pikaisesti rekisteröidä. Tämän perusteella laittomista maahantulijoista pystytään erottelemaan hyvinkin nopeasti kansainvälistä suojelua tarvitsevat, mutta muut pyrimme palauttamaan tilanteesta riippuen lähtö- tai kauttakulkumaihin. Lisäksi pidämme tärkeänä sitä, että tehdään lista turvallisista maista, jollainen osalla muistakin maista on jo tehtynä.

Mutta koska aika on rajallinen, mitä teille tästä sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta aion kertoa, niin mennään siihen puoleen. Kustannukset eivät käytännössä STM:n osalta näy tässä vaiheessa, kun nämä henkilöt ovat turvapaikanhakijoita. Ainoat, missä ne ovat nousussa, ovat tulkkauspalvelut. Mutta siinä vaiheessa kuin nämä ihmiset ovat saaneet oleskeluluvan, jos nyt mietitään näitä hakijamääriä, niin jos näistä noin 30 000:sta noin puolet saisi oleskeluluvan, se tarkoittaisi, että heitä tulisi Suomen järjestelmän piiriin noin 15 000 näillä luvuilla.
Kun he saavat sen oleskeluluvan, silloin he pääsevät tämän meidän koko järjestelmän piiriin. Siihen kuuluvat kaikki erilaiset sosiaaliturvan muodot jotka on tähän listattu. Näiden lisäksi tulee vielä esimerkiksi päivähoito ja koulutus, monenlaiset toimenpiteet joihin he ovat oikeutettuja.

STM:ssä on tehty hyvin karkea arvio, joka pohjautuu puhtaaseen tilastointiin sillä perusteella mitä on kyetty tilastoja käsittelemään. Korostan sitä, että meillä on erittäin ongelmallinen tilanne siinä, että eri sosiaaliturvan muodot on maahanmuuttajien osalta eriytetty eri ministeriöihin ja eri momenteille, eli on erittäin haastavaa saada kokonaiskuvasta kiinni. Tämä on yksi sellainen epäkohta, johon on nyt välttämättä puututtava. Tämä on karkea arvio, mutta uskallan sanoa sen olevan varmasti lähellä totuutta ja todennäköisesti vielä huomattavan paljon alaspäin.

Nyt voidaan miettiä, onko oikein tehdä hintalappua. Se on pakko. Emme voi olla niin sinisilmäisiä, että kuvittelemme että se raha vain jostain tulee, että tällä ei ole mitään vaikutuksia valtion budjettiin. Nämä rahat on löydyttävä jostain, ja tilanteessa jossa joudumme leikkaamaan käytännössä kaikesta tällä hetkellä, on kaikkein vastuuttominta päätöksentekoa se, ettei uskalleta nostaa keskusteluun sitä, mitä tämä oikeasti meille maksaa.

Nyt jos ajatellaan, että meille tulee 30 000 uutta henkilöä järjestelmän piiriin, niin se on vajaa 400 miljoonaa euroa vuodessa. Ja mihin me pohjaamme tätä ajatusta, tai mihin minä ministerinä pohjaan tätä ajatusta siitä, että tässä ei ole kysymys pelkästään niistä henkilöistä, jotka nyt saavat turvapaikan ja oleskeluluvan, meille tulevat myös perheenyhdistämiset. Jos oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista vajaa puolet haluaa perheenyhdistämisen ja nykyisillä perusteilla sen saa, niin väkimäärä kertautuu moninkertaisesti järjestelmäämme, eli sen rinnalla, että meillä on kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita, meillä tulee olemaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat koko ajan meidän järjestelmässä. Ja se maksaa. Jos sanotaan että viisikymmentätuhatta, se on 660 miljoonaa, jos satatuhatta, se on 1,3 miljardia euroa joka ikinen vuosi. Vähintään.

Valitettavasti se voi kuulostaa epäinhimilliseltä ja kylmältä, mutta me joudumme tekemään äärettömän vaikeita päätöksiä, jotka koskettavat monia ihmisryhmiä tällä hetkellä Suomessa, ja heillekin laitetaan hintalappu. Me laitetaan hintalappu, paljonko meillä on varaa heille maksaa, jotta saadaan säästöjä ja jotta järjestelmämme kestää. Tämä asia ei voi olla ulkopuolella siitä.

Tässä sama viesti. Järjestelmämme ei kestä tätä kuormitusta. Tämä on fakta. Se ei kestä sitä taloudellisesti eikä myöskään palvelujen kannalta. Meiltä vaaditaan suunnitelmallista toimintaa, jotta pystymme vastaamaan erilaisiin tarpeisiin ja oleskeluluvan saaneiden omaa aktiivista osallisuutta myös. Emme voi maksaa vastikkeetonta rahaa, me ei makseta sitä kenellekään, eikä siitäkään kukaan voi olla ulkopuolella.

Puhutaan vetovoimatekijöistä. Jos joku väittää, ettei Suomessa ole tänne houkuttelevia vetovoimatekijöitä, niin minä en usko sitä. Meillä on ihmisiä jotka aidosti tarvitsevat turvaa, sitä ei tässä kiistä kukaan, ihmisiä joita meidän on pystyttävä inhimillisellä tasolla ja kaikilla humanitaarisilla tasoilla auttamaan. Se on päivänselvä asia. Mutta meillä on myös hakijoita, joilla ei ole sellaista suojelun tarvetta, josta meidän pitäisi lähteä liikkeelle. Nämä ihmiset pitää pystyä erottelemaan mahdollisimman nopeasti jo siinä vaiheessa kun he hakevat turvapaikkaa, jotta niukat resurssit pystytään kohdentamaan oikein niille ihmisille, jotka aidosti apua tarvitsevat.

Kotouttamispolitiikka on erittäin haastavaa eikä se ole tänä päivänäkään onnistunutta. Kotouttamispolitiikka ei tule ratkeamaan sillä, että sinne vaan pumpataan surutta kymmeniä miljoonia, satoja miljoonia euroja rahaa, vaan se vaatii sitä, että aktiivisesti seurataan, mitä sille rahalle tapahtuu. Mihin minä pohjaan tämän väitteeni? Ihan puhtaisiin tilastoihin, jotka ovat kaikkien saatavilla. Meillä on tietyistä maista tulevia henkilöitä, jotka eivät kotoudu vielä vuosienkaan jälkeen. He ovat yliedustettuina tilastoissamme niin työttömyyden kuin sosiaaliturvan käytönkin osalta. Tämä on fakta, ei mikään perussuomalaisten oma keksintö.

Mitä hallitus päätti? Me lähdemme selvittämään nyt, ja itse asiassa selvitystyö on jo aloitettu STM:ssä, että meidän sosiaaliturvajärjestelmämme tullaan erottamaan. Se tarkoittaa sitä, että lähdemme luomaan kotouttamisjärjestelmää henkilöille, jotka saavat oleskeluluvan. Asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmämme tullaan joka tapauksessa hallitusohjelman mukaisesti laittamaan tarkastelun alle, ja olemme sitoutuneet siihen, että tarvittavat lainsäädäntömuutokset myös tehdään. Tämä myös on yksi osa sitä kokonaisuutta.

Tulee kysymys, onko tämä perustuslain mukaista? Perustuslaillisuutta selvitetään jo. Meillä on Suomessa jo erilaisia järjestelmiä eri ihmisille ja meillä on aiemmin ollut kotouttamisjärjestelmä, josta on luovuttu.

Miksi kotouttamisjärjestelmä täytyy rakentaa? Siinä tulee nyt juuri tämä vaikuttavuus. Eli jos meillä on hajautettu järjestelmä, jonka kustannuksista ei kukaan tiedä mihin ne kohdentuvat tai mitä niillä tehdään, sitoudutaanko toimenpiteisiin, kuka seuraa tai kuka valvoo, emme voi mitenkään tietää, missä ollaan onnistuttu ja missä ei. Se ei ole myöskään maahanmuuttajien etu.

Tukijärjestelmän pitää hallituksen mielestä olla aktivoiva, sen tulee edistää aitoa integroitumista yhteiskuntaan. Lähdemme siitä, että tämä tarkoittaa myös osoitusta aktiivisesta kielenopiskelusta, koska useissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan toteen, että yksi suurista työllistymisen esteistä maahanmuuttajille on puutteellinen kielitaito. Katsomme, että kielitestien läpäisyllä on mahdollisuus saada kielibonus, taloudellinen bonus. Lisäksi lähdemme siitä, että maahanmuuttaja tullaan velvoittamaan osallistumaan työllisyyden edistämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi työharjoitteluluontoiseen yleishyödylliseen työhön esimerkiksi kunnissa.

Näin me voimme myös pitää huolen siitä, että oleskeluluvan saaneet pystyvät ylläpitämään omaa ammattitaitoaan ja pitämään yhteyttä jo lähtökohtaisesti valmiiksi yhteiskuntaan ja sen eri toimijoihin, eli se tulee tiivistämään heidän kotouttamistaan.

Tulemme varmistamaan, että turvapaikanhakijat myös osallistuvat näihin kotouttamistoimiin, eli emme tule jättämään sitä henkilön itsensä päätettäväksi, vaan tulemme asettamaan erilaisten tukimuotojen saamiselle ehdon, että henkilö itse aktiivisesti osallistuu ja osoittaa tahtotilansa siihen, että hän haluaa yhteiskunnan jäsen olla.

Paljon on puhuttu myös siitä, että meillä on epäilyjä sosiaaliturvaa nauttivista henkilöistä, jotka käytännössä ovatkin aivan jossain aivan muualla, osallistuvat mahdollisesti jopa rikolliseksi luokiteltavaan toimintaan, viittaan nyt muun muassa tähän Isikseen. Kun sitä on tässä ministeriössä paljon selvitetty ja pohdittu, kuinka siihen voisi olla mahdollista puuttua, jottemme välillisestikään tukisi terrorismia, niin me katsomme, että ilmoittautumisvelvollisuus esimerkiksi työvoimaviranomaisille on syytä ottaa harkintaan. Näin toimitaan muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa. Tällä hetkellä meillä on järjestelmä, joka mahdollistaa sen, että netin kautta pystyy hoitamaan esimerkiksi TE-keskuksen kanssa suurimman osan ilmoittautumisista ja toimenpiteistä. Tämä on yksi asia, johon me haluamme puuttua.

Perheenyhdistämisen kriteereitä tullaan tiukentamaan EU:n perheenyhdistämisdirektiivin mukaisesti. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että perheenyhdistämistä anovalta henkilöltä tullaan edellyttämään osoitusta siitä, että hän pystyy edesauttamaan oman perheensä sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, riittävä kielitaito ja osoitus myös siitä ettei sosiaaliturva ole se pääasiallinen toimeentulomuoto, vaan että henkilö pystyy myös itse elättämään oman perheensä. Tämä on EU-tasolta tuleva direktiivi, jota kyllä laajalti käytetään.
Lisäksi katsomme, että viranomaisten välistä tiedonvaihtoa tulee vahvistaa ja ulkomaalaisen pitkittyneen toimeentuloturvan käyttöön liittyen on säädettävä ilmoittautumisvelvollisuus myös maahanmuuttovirastolle, jolloin se pystyy tehokkaammin puuttumaan vastikkeellisuuteen ynnä muuhun.

Lähtökohta on se, että kotouttamisjärjestelmässä tukien taso on alempi kuin asumisperusteisessa järjestelmässä. Tämä ei ole lähtökohta, vaan tämä tulee olemaan se vaade. Näin on toimittu muun muassa Tanskassa, jossa näihin asioihin on tehty vahvoja tiukennuksia. Siellä näiden tukien maksatus on sidottu muun muassa maassa oleskelun kestoon ja myös siihen, kuinka esimerkiksi perheenyhdistämistä hakeva henkilö osoittaa kykynsä. Samoin UK:ssa ja monessa muussakin maassa on tehty tiukennuksia. Tästä lähtökohdasta me lähdemme myös. Myös meillä täytyy olla mahdollisuus tehdä kansallisia toimenpiteitä ja päätöksiä.

Lisäksi olemme kirjanneet sen, että ulkomaalaiselle myönnetyn maahantulokiellon rikkomisen seuraamuksena tulisi olla mahdollisesti myös vankeusrangaistus, aivan kuten muissakin Pohjoismaissa. Vahvistamme Suojelupoliisin resursseja ja aktiiviseen keinovalkoimaan otetaan myös Schengenin sisärajatarkastukset, mukaan lukien väliaikaiset pistotarkastukset.
Tulemme tiedottamaan toimenpiteistä aktiivisesti lähtömaihin, että maahanmuuttopolitiikkaamme tulee nyt muutoksia. Tulemme myös viestimään avoimesti maahanmuuton haasteista ja mahdollisuuksista. Ilman muuta haluamme edistää myös dialogia eri kulttuurien ja uskontojen sisällöistä yhteistyössä eri uskontokuntien kanssa.

Riikka Slunga-Poutsalo (alkaen videon kohdasta 28:45):

Kiitoksia Hannalle, aika pysäyttäviä lukuja ja numeroita esitit ja myös aika pysäyttäviä toimenpiteitä nyt lähdetään tekemään.

Toukokuussa hallitusneuvotteluissa Smolnassa me pysähdyimme yhdessä kolmen puolueen kesken ratkaisemaan silloista kymmenen miljardin euron vajetta valtion budjetissa. Silloin ei vielä ollut tiedossa turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäinen kasvu, joka sattui kesällä. Raskaat rakenteelliset muutospäätökset tehtiin silloisen tilanteen korjaamiseksi. Silloin sovittiin myös hallitusohjelmaan selkeät kirjaukset maahanmuutosta, taakanjaosta ja siihen suhtautumisesta. Kaikissa näissä kirjauksissa näkyi selkeästi myös perussuomalaisten kädenjälki. Maahanmuuttopoliittisiin kirjauksiin tuli erilaisia kohtia kuin koskaan aikaisemmin.

Silloin todettiin se, että kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuoden tasolla ja tällä osallistumme kansainväliseen taakanjakoon. Toukokuusta ei ole kovin pitkää aikaa. Mitä on saatu aikaiseksi? Niitä raskaita päätöksiä, joita silloin yhdessä sovittiin silloisen tilanteen korjaamiseksi – mutta tilanne on muuttunut. EU:ssa tehty päätös kesäkuussa räjäytti turvapaikanhakijoiden tulvan, eikä turvapaikanhakijoiden määrää pystytä ennakoimaan. Se on sellainen määrä ihmisiä, että emme tiedä kuinka paljon heitä huomenna on rajalla.
Yleisessä keskustelussa ovat lahjakkaasti sekoittuneet kiintiöpakolaiset, turvapaikanhakijat, pakolaiset yleensä, elintason perässä muuttavat ja muut. Täydelliseksi sekasotkuksi myös meidän jäsenistöltämme on tullut kysymyksiä siitä, miten voi tilanne olla sellainen, että perussuomalaiset ovat hallituksessa ja pakolaisia tulee vain lisää Suomeen. Nyt ei puhuta kiintiöpakolaisista, nyt puhutaan turvapaikanhakijoista, jotka tulevat spontaanisti rajalle. Nämä ovat kaksi erilaista asiaa.

Turvapaikanhakijoiden määrää ei pystytä ennakoimaan. Kuitenkin kaikki säädökset määräävät, että jokaisen turvapaikanhakijan hakemus on käsiteltävä. Ne määräävät, että hakemuksen käsittelyajaksi täytyy olla sijoituspaikka, missä hakija voi turvallisesti odottaa oman hakemuksensa käsittelyä.

Nyt jo näyttää siltä, että käsittelyjonot ovat venymässä mahdottoman pitkiksi. On jo heitelty spekulaatioita siitä, että tänä päivänä turvapaikkaa hakevan osalta käsittely tapahtuisi vasta ensi kesäkuussa. Jokainen meistä ymmärtää, mitä se tarkoittaa sekä hakijoiden että yhteiskunnan kannalta. Käsittelypäätöksen ajaksi on tarjottava oleskelu Suomessa. Vaikka lähtömaa olisi turvallinen, vaikka tuleva päätös olisi negatiivinen, niin siksi ajaksi on tarjottava suoja täällä.

Käännytyspäätösten osalta Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista. Eurostatin tilastojen mukaan esimerkiksi Somaliasta tulleista turvapaikanhakijoista myönteisen päätöksen saivat Tanskassa 50,75 prosenttia hakijoista, Norjassa 58 ja risat, Ruotsissa 69 prosenttia ja Suomessa miltei 70 prosenttia hakijoista. Samassa tilastossa Irakista tulleista turvapaikanhakijoista myönteisen päätöksen sai Tanskassa 13 prosenttia, Norjassa 31 prosenttia, Ruotsissa miltei 50 prosenttia ja Suomessa 76 prosenttia hakijoista.

Me huomaamme näistä tilastoista sen, että Suomella on jonkin verran erilainen käytäntö tulkita hätää ja kärsimystä kuin mitä naapurimailla on. Helsingin Sanomien 9.9. julkaisemassa taulukossa turvapaikanhakijoiden lähtömaista osoittaa, että räjähdysmäisen kasvun Suomeen tulijoista kohdistuu nimenomaan Irakista, Somaliasta ja Albaniasta tuleviin. Suurimmat virrat Suomeen tulevat vielä Ruotsin kautta, spekulaatioiden mukaan jopa ruotsalaisten junayhtiöiden sponsoroimina.

Muilla Pohjoismailla on sopimukset kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden hakijoiden palauttamiseksi Irakiin ja Afganistaniin. Osalla Pohjoismaista on myös palautuspäätökset Somalimaan kanssa. Kaikki nämä puuttuvat Suomelta. Edellä esitettyjen tilastojen mukaan voi helposti päätellä, että Suomi vetää puoleensa Ruotsin puolelta turvapaikanhakijoita myönteisten päätösten osuuden vuoksi, asumisperusteisen sosiaaliturvan vuoksi sekä palautussopimusten puuttumisen vuoksi.

Kuten ministeri Mäntylä edellä esitti, nyt muun muassa asumisperusteiseen sosiaaliturvaan tulee muutoksia. Myönteisten päätösten osalta siihen tulee varmasti muutoksia, kun saamme turvallisten maiden listat aikaiseksi ja myös palautussopimuksia, kuten muissa Pohjoismaissa jo on.

Tilanteen muutos vaatii korjausta, josta nyt hallitus on tehnyt linjauksensa, jotka ovat aika merkittäviä. Lista on seitsemän sivua pitkä, siellä on kaikenlaisia asioita. Näissä merkittävässä toimeenpanevassa roolissa ovat perussuomalaiset ministerit, kuten sosiaali- ja terveysministeri Mäntylä ja ulkoministeri Soini koskien palautussopimuksia ja kotouttamiseen liittyen oikeus- ja työministeri Jari Lindström.

Onko hyvä, että maidän ministerimme ovat tekemässä näitä päätöksiä yhteisten asioiden eteen, vai olisiko syytä laittaa hanskat tiskiin ja sanoa että antaa olla, se oli tässä? Ei. Me aiomme olla mukana muuttamassa tätä yhteiskuntaa.

Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä. Taloudellinen tulokulma asiaan on merkittävä. Samaan aikaa kun meillä Suomessa leikataan kaikilta, eläkeläisiltä, opiskelijoilta, tällä hetkellä myös duunareilta ja jopa niiltä sileäkätisiltä. Valtion talouden tasapainottamiseen tähtäävät toimenpiteet koskettavat jokaista tällä hetkellä. Jos lähdemme katsomaan ministeri Mäntylän arvioita siitä, mitä tämä yksittäinen osa-alue tuo lisäkustannuksia, niin on aivan oikeutettua kotona jokapäiväistä pärjäämistään miettivien ihmisten kohdalta pohtia, miten nämä asiat taloudellisesti kohdentuvat oikein. Onko tämä oikein, että meiltä leikataan kun leipäjonot kasvaa ja eläminen on raskasta jo ihan täällä asuvillakin?

Se kiristää tunnelmia, se kiristää eriarvoisuuden tuntoa. Kuntapuolella viimeiset uutiset kysyivät jo sitä, antaako perussuomalaisten puoluetoimisto ohjeita mielenosoitusten järjestämiseksi eri paikkakunnilla. Ei anna.

Kuntapuolella on kuuma keskustelu käynnissä vastaanottokeskusten perustamisesta. Faktatilanne on se, että me tarvitsemme niitä, toinen faktatilanne on se, että se on kuntakohtainen päätöksenteon kohde, onko se kunta oikea vastaanottokeskukselle. Päätös pitää pystyä tekemään siellä kunnassa ja keskustelun pitää olla avointa. Toivoisinkin, että kaikki nämä päätökset vietäisiin aivan kunnanvaltuustotasolle, että myös se toinen mielipide, joka on ehkä eri kuin omasi, tulisi reilusti kuuluville, koska jos tätä keskustelua tukahdutetaan, se ei rakenna yhtään mitään muuta kuin raja-aitoja eri ihmisryhmien välillä.

Tämä edellyttää myös sitä, että keskustelu pysyy asiallisena puolin ja toisin. Ei ole oikeutettua sanoa, että maahanmuuttopolitiikasta keskusteleminen tai taloudellisesta näkökulmasta keskusteleminen tässä asiassa on sivistymätöntä, eikä ole oikein haukkua toista rasistiseksi, umpimieliseksi, suvakiksi tai miksikään muuksi. Se ei vie yhteistä asiaamme mihinkään suuntaan.

Tämä syksy on varmasti poliittisesti vaikea. Meillä on edessä kansallisia poliittisia vaikeita päätöksiä, ja saamani viimeviikkoisen palautteen osalta voin sanoa sen, että vasta nyt suuri yleisö on alkanut ymmärtämään sen, kuinka vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja kuinka suurten muutosten edessä Suomi on. Tämä syksy tullaan varmasti muistamaan vielä historiankirjoissa kymmenien vuosien päästä.