Hallitus haluaa antaa EU:lle verotusoikeuden – Mäkelä: “Tässä on kyse peruuttamattomasta vallan siirrosta pois Suomelta ja sen äänioikeutetuilta kansalaisilta”

Eduskunnan EU-asioista vastaava suuri valiokunta yhtyi valtioneuvoston kantaan koskien EU:n halua verottaa unionin kansalaisia. Perussuomalaiset esittivät eriävässä mielipiteessään EU:n verotusoikeuden hylkäämistä. Valiokunnan varapuheenjohtaja Jani Mäkelä (ps.) huomauttaa verotusoikeuden olevan valtion keskeisimpiä oikeuksia.

Suuri valiokunta ei vielä nuijinut täyttä hyväksyntää esimerkiksi suunnitteilla olevalle digitaaliverolle. Ennen kannan muodostamista Suomen tulee saada lisäselvityksiä, sillä verotusoikeutta on heitelty jäsenmaille eräänlaisena ympäripyöreänä koepallona.

Kansanedustaja Jani Mäkelän mielestä EU:n hanakasti kiinni pitämä periaate on periaatettomuus. Sääntöjä sovelletaan lennosta kirjaamatta muuttuneita käytäntöjä EU:n perussopimukseen.

– Tähän omien varojen päätökseen liittyy kiinteästi se periaate, ettei EU:lla lopulta ole periaatteita. Kun tulee kriisi, vanhat säännöt kirjoitetaan uudestaan tilanteen mukaan – ja miten isoille jäsenmaille sopii, Mäkelä sanoo.

– Minä ihmettelen, millä tavoin sääntöjen muuttuminen isojen maiden tahdosta kohti keskusvaltaa olisi pienen maan etu?

Tekopyhyyttä ja teeskentelyä

EU-jargonissa “EU:n omat varat” tarkoittavat käytännössä jäsenmailta perittäviä jäsenmaksuja. Jäsenmaksut hoidetaan kansallisen tason verotuksella. EU haluaa laajentaa omien varojen käsitettä myös EU-tason veroilla.

Mäkelä ihmettelee tätä semanttista kikkailua.

– Hallituksen kantaan ja suuren valiokunnan lausuntoon sisältyy tekopyhyyttä ja yksinkertaisen teeskentelyä. Jos “vero” on liian ruma nimi jollekin asialle, sitten siitä käytetään jotain muuta nimeä – mutta asia kyllä säilyy samana.

Muoviveron jälkeen valmisteilla on digitaalivero. Lisäksi unioni on halukas kehittelemään uusia veromuotoja.

Suuri valiokunta “uudisti” kaksi keskeistä kantaansa EU-asioissa. Suomi ei enää laske rahaliikennettä Suomesta Brysseliin, vaan tarkistelee EU-jäsenyyden osalta määrittelemätöntä Suomen kokonaishyötyä. Lisäksi Suomi on tätä nykyä avoin EU:n tuleville verotusehdotuksille, kunhan asiasta päätetään kansallisella tasolla.

Omituinen tarkkarajaisuus

Hallitus pitää tärkeänä, että Suomen vastuut niin EU:n budjetissa kuin unionin elpymisvälineessäkin ovat tarkasti rajatut. Valtioneuvoston kanta on merkitty näin:

EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen sovelletaan tulevalla rahoituskehyskaudella nykyisenkaltaista 2 prosentin deflaattoria, joka on Suomen neuvottelutavoitteiden mukainen. Kun elpymisväline toimeenpannaan osana rahoituskehystä, tulee deflaattori sovellettavaksi myös elpymisvälineen määrään ja rahoitukseen.

Tämän kahden prosentin deflaattorin vuoksi sitoumukset eivät ole reaaliarvoltaan tarkasti rajattuja. Kyseinen kirjaus tarkoittaa EU:n arvioivan Euroopalle kahden prosentin vuotuista inflaatiota. Tämän laskennallisen inflaation vuoksi sekä EU-budjetti että elpymisväline saavat hintatarkistuksia.

Euroopan keskuspankin tehtävä on pitää vuotuinen inflaatio piirun verran kahden prosentin alapuolella. Tavoitteeseen se ei ole yltänyt lähimpään kymmeneen vuoteen, vaan inflaatioluvut ovat olleet lähellä nollaa ja paikoin jopa nollan alapuolella.

Kyseisen deflaattorin käytön vuoksi Suomen reaaliset vastuut lisääntyvät tällaisilla inflaatioluvuilla. Markkinoiden arvioiden mukaan myös lähivuosien inflaatioluvut pysyvät jämäkästi alle tavoitteen.

– Hallitus tuntuu ajattelevan, että asiat muuttuvat tarkkarajaisiksi, kun niitä kutsuu tarpeeksi monta kertaa tarkkarajaisiksi. Historiassakin on henkilöitä, jotka ovat kehottaneet valehtelemaan tarpeeksi uskomattomasti niin, että vale lopulta uskotaan, Mäkelä hämmästelee.

Tälle käyvän arvon välttelylle on syynsä. Perussuomalaiset suuren valiokunnan jäsenet toistivat aiemmin valtiovarainvaliokuntaan jätettyä eriävää mielipidettä.

– Hallitus haluaa perustuslakivaliokunnan kannan takia pitää paketin tarkkarajaisena, sillä muuten eduskunnassamme tarvittaisiin paketin hyväksymiselle kahden kolmasosan enemmistön kannatus, perussuomalaisten eriävässä mielipiteessä todetaan.

Raha ei edes suurin murhe

Mäkelää kismittää luonnollisesti suomalaisten rahojen lähetykset pitkin Etelä-Eurooppaa. Hän kuitenkin muistuttaa kyseessä olevan rahaakin suurempi veivaus.

– Mielestäni tässä päätöksessä suurin ongelma ei ole edes raha, joka mekanismin kautta kenties jossain vaiheessa siirtyy EU:n omiin varoihin. Tässä on kyse peruuttamattomasta vallan siirrosta pois Suomelta ja sen äänioikeutetuilta kansalaisilta, hän pamauttaa.

Valtikka liikkuu yksisuuntaisella kadulla. Mäkelä ei arvuuttele määränpäätä.

– Vallansiirto EU:lle toimii vain yhteen suuntaan: kun kansallisvaltio antaa toimivallan EU:lle, se pysyy siellä. Ei ole olemassa mekanismia, jolla EU käytännössä luopuisi sille kerran annetusta toimivallasta.

– Tämä valitettava päätös on taas yksi pitkä askel tiellä kohti EU-liittovaltiota. Sitä ei perusteta hetkessä ja yhdellä päätöksellä. Taktiikka kyseisen hankkeen ajajilla on ovelampi. Asiat juntataan eteenpäin pieni askel kerrallaan ja kriisejä hyväksikäyttäen. Sanotaan, että nyt on pakko koska on talouskriisi, koronakriisi tai ihan mikä tahansa kriisi, joita kyllä riittää. Suomen hallitus ja konsensuspuolueet toimivat kuviossa hyödyllisinä idiootteina kansalaistemme kustannuksella, hän ripittää.

Velkaunioni ei ole Suomen etu

EU:n verotusoikeus olisi Mäkelän mukaan roima harppaus kohti liittovaltiota.

– Verottaminen on itsenäisen valtion vallan eräs keskeisimpiä alueita – veroilla kun valtio rahoittaa toimintansa, Mäkelä huomauttaa.

– Näinkään ei olisi pakko olla. Vientiteollisuuden etu on pienen vientiteollisuudesta elävän maan etu. Liittovaltio, velkaunioni ja isompien määräysvalta ei ole etumme. Suomi voisi puolustaa etuansa paljon paremmin myös EU:n sisällä – niin kauan kuin sieltä ei päästä eroamaan.

Hän muistuttaa lopuksi perussuomalaisten selkeästä linjasta.

– Perussuomalaisten linja on johdonmukaisesti ollut torjua kaikki uusi toimivallan sekä rahan siirto EU:lle ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että unioni toimisi alkuperäisessä tarkoituksessaan kauppaliittona, Mäkelä painottaa.