Halla-aho puntaroi liittoutumiskysymystä: Voimapolitiikan ja etupiirijakojen ajat ovat palanneet

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) puntaroi eduskunnassa liittoutumiskysymystä. Hän piti perussuomalaisten ryhmäpuheen vastauksena pääministerin ilmoitukseen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Halla-ahon puhe kuului seuraavasti:

Kylmän sodan päättyessä laaja kysymys Suomen strategisista ratkaisuista jäi käsittelemättä, osittain siksi, että kysymyksen oletettiin olevan vanhentunut. Olihan voimapolitiikan ja etupiirien aika lopullisesti ohi.

Nyt ne ajat ovat kuitenkin palanneet. Me voimme julistaa, että voimapolitiikalle ja etupiiriajattelulle ei ole sijaa tämän päivän maailmassa, mutta nämä julistukset eivät muuta tosiasioita. Keskustelua joudutaan nyt käymään melko vaikeissa olosuhteissa.

Puolustusliitossa ollaan tai ollaan olematta

Liittoutumattomuus on kysymys, jossa ei voida saavuttaa kompromissia. Suomi ei voi liittyä puolustusliittoon puoliksi. Se on joko kokonaan sisällä tai kokonaan ulkona. Jotta jompikumpi ratkaisu voidaan tehdä, jonkun on muutettava mieltään. Sellainen keskustelu, jossa kumpikin osapuoli tyytyy omasta poterostaan käsin jyrisemään kyllä- tai ei-kantaansa, ei saa toista osapuolta muuttamaan mielipidettään. Vielä vähemmän se, että vastapuolen perustelujen sijaan arvioidaan vastapuolen motiiveja ja syytetään eri mieltä olevia trolleiksi ja vieraan vallan agenteiksi. Tällaisilla syytöksillä saa epäilemättä taputuksia niiltä, jotka jo ovat samaa mieltä, mutta eri mieltä olevien päätä niillä ei käännetä.

Samoista tosiasioista voidaan perustellusti ja oikeutetusti tehdä kaksi täysin päinvastaista johtopäätöstä, joiden kummankin takana on huoli maamme turvallisuudesta. Kaikki perustelut eivät ole yhtä hyviä, mutta niiden meriittejä ei päästä arvioimaan, jos keskitytään perustelujen esittäjän motiiveihin.

Suomen ei ole irrallaan tapahtumista

Monet ajattelevat, että olemme turvassa, kun pysyttelemme konfliktien ja liittoutumien ulkopuolella. Tässä ajattelussa on se heikkous, että se olettaa muiden maiden – lähinnä siis Venäjän – ainoastaan reagoivan siihen, mitä me teemme. Muilla mailla on kuitenkin omat motiivinsa ja suunnitelmansa, ja me voimme joutua osaksi jonkun toisen suunnitelmaa täysin riippumatta siitä, mitä teemme tai olemme tekemättä. Vuosi 1939 opetti Suomelle ja monelle muulle maalle, että kiistojen ulkopuolelle jääminen ei aina onnistu omalla, yksipuolisella ilmoituksella.

Liittoutuminenkaan ei irrota meitä Venäjä-suhteista

Toisaalta monet muut ajattelevat, että liittoutuminen olisi jonkinlainen lopullinen ratkaisu maamme geopoliittiseen dilemmaan, ja että se vapauttaisi meidät tarpeesta ylläpitää kahdenvälisiä suhteita itänaapuriimme. Pohditaan historiaa. Venäjän federaation suoria edeltäjiä ovat Neuvostoliitto, Venäjän imperiumi, Venäjän tsaarikunta, Moskovan ruhtinaskunta, Novgorod ja Kiovan ruhtinaskunta. Venäjä on ollut naapurimme yli tuhat vuotta. Tänä aikana monet liittokunnat ja sopimusjärjestelyt ovat tulleet ja menneet, mutta Venäjä on pysynyt naapurinamme. Tältä pohjalta on turvallista ennustaa, että Venäjä pysyy myös hamaan tulevaisuuteen naapurinamme, oleellisesti muuttumattomana, omine intresseineen ja erityispiirteineen. Voidaan myös ennustaa, että nykyisetkin liittokunnat tulevat ja menevät eivätkä siten tarjoa lopullisia ratkaisuja Suomellekaan.

Riippuvuussuhteita on vältettävä

Suomen on tultava toimeen oman pysyvän ympäristönsä kanssa. Meidän on oltava luomatta Suomeen sellaisia väestöön tai omaisuuteen liittyviä intressejä, jotka tarjoavat jollekulle syyn tai verukkeen kohdistaa meihin voimatoimia tai uhata niillä. Meidän on oltava luomatta sellaisia, esimerkiksi energiaan liittyviä riippuvuussuhteita, jotka altistavat meidät kiristykselle ja painostukselle. Meidän on pidettävä sotilaallinen puolustuskykymme sellaisella tasolla, että voimatoimiin ryhtymisestä maksettava hinta on potentiaaliselle hyökkääjälle aina liian korkea, eikä meidän pidä osallistua sellaisiin hyvääkään tarkoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka nakertavat tätä kykyä.

Nämä, arvoisa puhemies, ovat asioita, joista Suomen tulee huolehtia riippumatta siitä, osallistummeko kollektiivisiin turvallisuusjärjestelyihin, jotka – kuten sanottua – tulevat ja menevät.

Suomella on pysyviä intressejä, sanoi presidentti Paasikivi. Tähän voidaan lisätä, että on myös muita maita, joilla maantieteestään johtuen on samanlaisia pysyviä intressejä kuin meillä. On meidän omien strategisten etujemme mukaista suhtautua ymmärryksellä näihin maihin.