Halla-aho: Poliittisessa keskustelussa monet teemat menevät ihmisillä tunteisiin ja ihon alle – “Maahanmuutto on usein se sokea piste, jossa loogiset argumentit eivät enää päde”

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho puhui tv-haastattelussa sananvapauden merkityksestä, cancel-kulttuurista, uhripääomasta sekä väistämättömistä reaktioista, jotka seuraavat kiellettyjen aiheiden nostamisesta poliittiseen keskusteluun.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho kertoi eilen Alfa-TV:n Sanna Ukkola Live -ohjelmassa, että aikoinaan tullessaan politiikkaan hänen oli vaikea kuvitella, miksi poliittisessa keskustelussa niin monet teemat ja keskusteluaiheet menevät ihmisillä tunteisiin ja ihon alle.

Halla-ahon mukaan useiden ihmisten kanssa on mahdollista keskustella lähes mistä tahansa aiheesta, mutta poikkeuksena maahanmuutto on usein se ”sokea piste”, jossa loogiset argumentit eivät enää päde.

– Jonkin verran maahanmuuttokeskustelussa on toki menty eteenpäin. Edelleen näkee silti paljon lehtien pääkirjoituksia ja kolumneja, jotka on kirjoitettu ikään kuin ”suvakkinäkökulmasta”, ja ne olisi siten voitu yhtä hyvin kirjoittaa 10-15 vuotta sitten. Keskustelun suhteen Suomessa ei ole vielä tapahtunut samanlaista vallankumousta kuin esimerkiksi Ruotsissa tai muissa pohjoismaissa, joissa keskustelun sävy on muuttunut täysin, varsinkin vuoden 2015 tapahtumien jälkeen, Halla-aho sanoo.

Halla-aho toteaa, että maahanmuutto on poliittisena teemana edelleen tabu, eli kiellettynä pidetty keskustelunaihe. Sen rinnalle on nykyään tullut muitakin aiheita, joita Halla-aho vertaa ”pyhään lehmään”.

– Nykyään seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät kysymykset tuntuvat aiheuttavan samalaisia reaktioita. Ne ovat ikäviä, ja herättävät tavallisissa ihmisissä ärtymystä. Itse en kuitenkaan pidä näitä ilmiöitä yhtä vaarallisina, koska kaikki hulluudet menevät aina ohi.

Liberaaleiksi itseään kutsuvat harvoin ovat liberaaleja

Halla-ahon mukaan pyhänä lehmänä maahanmuutto on kuitenkin huomattavasti vaarallisempi aihe, koska se johtaa politiikkaan, jonka aiheuttamat vahingot ovat pysyviä ja vaikeita korjata.

Halla-aho toteaa myös, että kiellettyjen tabuaiheiden nostaminen poliittiseen keskusteluun on edelleen hankalaa.

– Ei ole olemassa sellaista tapaa esittää tiukkaa ja kansallismielistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka saisi hyväksynnän niiltä, jotka ovat samasta aiheesta vahvaa eri mieltä ideologisista syistä.

– Meillä perussuomalaisilla on varmasti kehitettävää omassa viestinnässämme ja ilmaisussamme. Pyrimmekin tekemään sitä jatkuvasti paremmin, jotta meidän kanssamme samalla tavalla ajattelevien kynnys äänestää perussuomalaisia ei muodostuisi tarpeettoman korkeaksi, Halla-aho sanoo.

Hän jatkaa, että pelkästään ideologisen tabun rikkominen kuitenkin yleensä johtaa vihamieliseen reaktioon punavihreässä mediassa, täysin riippumatta siitä, miten asia on ilmaistu.

– Tutkimusten mukaan suuri osa toimittajista on punavihreitä puoluepoliittisessa merkityksessä. On vaikea sanoa, mikä olisi nimeltään se arvokokonaisuus, mitä perussuomalaiset edustaa. Sama ongelma pätee kuitenkin myös vastakkaiseen laitaan. Itse kutsun sitä mieluummin punavihreäksi kuin arvoliberaaliksi. Ne, jotka nykyään kutsuvat itseään liberaaliksi, ovat tyypillisesti kaikkea muuta kuin liberaaleja.

Sensuurilainsäädäntö iskee lopulta omiin luojiinsa

Halla-aho on usein korostanut sananvapauden merkitystä perusoikeutena. Perussuomalaiset puolueena on usein esittänyt sananvapautta rajoittavan lainsäädännön korjaamista.

Kuitenkin nykyisin eri yhteyksissä vaaditaan usein sananvapauteen kohdistuvia rajoituksia. Esimerkiksi hallituspuolue vihreät ovat esittäneet ”vihapuheen” torjuntaan tähtäävää tiukkaa lainsäädäntöä, vaikka monelle on epäselvää, mitä vihapuheella edes tarkoitetaan.

Halla-aho sanoo olevansa huolissaan siitä, miten kevyesti monet ihmiset nykyään suhtautuvat sananvapauden rajoituksiin silloin kun rajoitukset eivät suoraan rajoita heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteitään.

– Sensuurilainsäädännöstä muodostuu helposti Frankensteinin hirviö, joka lopulta myös iskee omiin luojiinsa. Tällaiset lait ovat kaikkien vallanpitäjien käytössä, ja poliittiset suhdanteet voivat jonain päivänä muuttua. Sen takia kaikkien olisi syytä puolustaa sananvapautta myös silloin, kun se ei satu henkilökohtaisesti suojelemaan omia mielipiteitä.

Lakien tulisi olla selkeitä ja yksiselitteisiä

Halla-aho nostaa esille myös, että lakien tulisi olla mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä.

Sananvapauden rajoittamisen kannalta ongelmaksi on usein nähty varsinkin epäselvästi muotoiltu rikoslain perusmuotoinen säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

– Lain kirjain on voimakkaasti rajoittava, koska rikolliseksi teoksi on rajattu myös loukkaava puhe, jossa solvataan tai panetellaan jotakuta ilman että sanoja olisi määritelty. Kyse on myös siitä, miten lainkohtaa tulkitaan. Sanoisin, että valtakunnansyyttäjä (Raija Toiviainen), jolla on yksinoikeus ja velvollisuus nostaa syytteitä kiihottamisrikoksesta, niin hänellä on lähtenyt pahasti laukalle. En epäröi sanoa ääneen tätä kaikkien näkemää tosiasiaa, Halla-aho sanoo.

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei suojele yksinomaan vähemmistöryhmiä, vaan lain säännöksessä on mainittu myös esimerkiksi vakaumukselliset tai niihin rinnastettavat ryhmät. Halla-aho katsoo, että kyseinen rikoslain pykälä, samoin kuin laki uskonrauhan rikkomisesta kuitenkin suojelee lähinnä tiettyjä etnisiä ryhmiä ja uskontoja

– Ne johtavat siihen, että ihmiset ovat taustastaan riippuen eriarvoisessa asemassa ja nauttivat eri asteista lain suojaa. Mielestäni tilanne on sietämätön länsimaisen liberaalin oikeusvaltion näkökulmasta.

Identiteettipolitiikka kulttuurivallankumouksen ytimessä

Halla-aho nosti uudestaan esille myös kuukausi aiemmin pitämänsä puheen teemat, jossa hän tarkasteli yhteiskunnan kulttuurivallankumousta, johon liittyy vahvasti identiteettipolitiikka sekä kulttuurisodat.

– Samanlaisia piirteitä oli aikoinaan Kiinan kulttuurivallankumouksessa tai vaikka Talibanien valtaannoususta Afganistanissa. Vuosituhannen taitteessa kauhisteltiin sitä, että talibanit räjäyttivät vanhan buddha-patsaan Afganistanissa, koska patsas koettiin loukkaavaksi ja se ei sopeutunut senhetkiseen vallitsevaan ääri-ideologiaan.

– Olen miettinyt eroaako tästä periaatteellisella tasolla se, että länsimaissa nykyään kaadetaan historiallisten henkilöiden patsaita. Tai pyritään kirjoittamaan uusiksi vuosisatoja sitten kirjoitettuja kirjoja koska ne eivät vastaa tämän päivän standardeja, Halla-aho sanoo.

Uhrius on haluttua pääomaa

Kulttuurivallankumoukseen liittyy myös nykyisin selvästi havaittavissa oleva pöyristymisen ja loukkaantumisen kulttuuri. Halla-ahon mukaan merkittävä syy tilanteeseen on se, että länsimaissa on takana pitkä hyvinvoinnin jakso.

– Kun ratkottavana ei enää ole oikeita ongelmia, niin ihmisluonto alkaa keksiä ongelmia. Vaikka sitten ihmisten sukupuolesta tai siitä, saako suomalaisia kutsua suomalaiseksi.

– Toisaalta on myös niin, että uhrius on tänä päivänä haluttua pääomaa. Monet nykyään mielellään kokevat kuuluvansa johonkin syrjittyyn uhrikategoriaan, koska sillä saa pelimerkkejä ja puheaikaa. Nykyajan intersektionaalinen ajattelu nimenomaan rakentaa kastijärjestelmää, jossa ihmisen oikeus puhua ja toisaalta eräät väistämisvelvollisuudet määrittyvät sen mukaan, millaisia, lähinnä syntymässä saatuja ominaisuuksia ihmisillä on. Esimerkiksi etninen tausta, sukupuolinen suuntautuminen ja niin edelleen. Tällöin ihmistä ei enää arvioida yksilönä, vaan ryhmän edustajana.

Cancel-kulttuuri perustuu ilmiantoihin

Kulttuurivallankumoukseen liittyy myös niin sanottu cancelointi eli joukkoistettu maalittaminen ja nettivainoaminen, jolla pyritään saamaan kohteen työpaikka, virka, maine, ystävyyssuhteet ja/tai perhe-elämä ”peruutettua”. Tarkoitus on siis tuhota ihmisen työura, elanto ja ihmissuhteet.

Viimeksi canceloinnin kohteeksi joutui urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori, joka sai kimppuunsa vasemmistopoliitikkoja, toimittajia ja aktivisteja sen jälkeen, kun Valavuori paheksui mieheksi syntyneiden transurheilijoiden osallistumista urheiluun naisten sarjoissa.

– Cancel-kulttuuri perustuu ilmiantoihin. Se muistuttaa satojen vuosien takaisia noitavainoja. Nykyään ihmisten fyysinen tuhoaminen ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla muodikasta, vaan sen sijaan nykyään keskitytään tuhoamaan sosiaaliset suhteet ja työmahdollisuudet, Halla-aho arvioi.