Halla-aho ja Immonen: Hallituksen prioriteetit ovat edelleen kateissa

Hallitus sai kehysriihessä sovittua 2,3 miljardin euron leikkauksista ja veronkiristyksistä. Vasemmistoliitto, joka on kolmen vuoden ajan kehunut hallituksen toimintakykyä ja omaa vastuuntuntoaan, päätti aloittaa valmistautumisen vuoden 2015 eduskuntavaaleihin ja jättäytyi oppositioon. On mielenkiintoista nähdä, kääntyykö Arhinmäen takki yhtä sujuvasti kuin se kääntyi vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa.

Kaikki ymmärtävät, että valtion velkaantuminen on saatava taittumaan ja että leikkaukset ovat tarpeellisia. Hallitukselta ovat kuitenkin prioriteetit kateissa. Kehysriihessä sovitut leikkaukset, etenkin lapsilisiin kohdistuvat, kurittavat varsinkin pienituloisia, kun taas asuntolainojen korkovähennysoikeuden pienentäminen sekä polttoaine- ja autoveron korottaminen iskevät työssä käyvään keskiluokkaan ja leikkaavat entisestään sen ostovoimaa. Ostovoiman heikentyminen heijastuu kulutukseen ja kulutus työllisyyteen.

Pyhiä lehmiä suojellaan

Velkaantumistakin suurempi pitkän aikavälin ongelma on se, että työnteko, yrittäminen ja työllistäminen on Suomessa tullut  liian kalliiksi ja vaikeaksi nykyisen ja kolmen edellisen hallituksen ympäristöperusteisilla veroilla ja maksuilla sekä lupabyrokratian mammuttimaisella kasvattamisella. Suomi tuhoaa muutenkin vaikeuksissa olevaa kilpailukykyään liian kunnianhimoisilla ilmastotavoitteillaan ja yrittäjyyttä rankaisevalla intohimoisella säätelyllä. Samaan aikaan Suomi epäsuorasti tukee esimerkiksi venäläisiä raskaan liikenteen harjoittajia, jotka voivat käyttää maksutta rapistuvaa tieverkkoamme.

Merkillepantavaa kehysriihen tuloksissa on, että pyhiin lehmiin kuten kehitysyhteistyöhön, maahanmuuton kustannuksiin, Yleisradion määrärahoihin ja puolue- ja järjestötukiin kajotaan joko riittämättömästi tai ei lainkaan. Kyseessä ovat suomalaisten hyvinvoinnin kannalta toissijaiset rahareiät, jotka pitäisi tukkia ensimmäisenä. Budjetista maksettava kehitysapu pitäisi lopettaa kokonaan, ainakin niin kauan kuin budjettialijäämää rahoitetaan velanotolla, ja korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyöverolla. Pelkästään tällä toimenpiteellä saavutettaisiin vuosittain 800 miljoonan euron säästöt eli yli kolmannes siitä, mistä kehysriihessä saatiin sovittua. Puolueiden ja poliittisten järjestöjen tukeminen ei palvele kansalaisia millään tavoin vaan ainoastaan pönkittää vallitsevaa puoluejärjestelmää. Yleisradion siirtyminen budjettirahoitteiseksi ei ole taannut laadukasta ja tasapuolista asiaohjelmatarjontaa eikä sitä nykymuodossaan voida pitää yleishyödyllisenä laitoksena, jota veronmaksajan pitäisi tukea nykyisessä mitassa.

Maailmanparantaminen etusijalla

Suomi on rakenteellisessa kriisissä. Ensimmäisenä toimenpiteenä sen pitää luopua globaalin sosiaalitoimiston roolistaan. Kalliiksi käyvä ei-työperäinen maahanmuutto lisääntyy kaiken aikaa, ja tätä tilannetta hallitus on aktiivisesti pahentanut mm. avaamalla suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää kolmansien maiden kansalaisille (“yhdistelmälupadirektiivi”), puuhaamalla “paperittomien siirtolaisten” terveydenhoitoa ja vaikeuttamalla entisestään suojeluperusteella annettujen oleskelulupien lakkauttamista (“määritelmädirektiivi”). Perheenyhdistämistä koskeva lainsäädäntömme on etenkin toimeentuloedellytyksen osalta liberaalimpi kuin muissa EU-maissa. Suomi houkuttelee taloudellisessa ahdingossa oleviin korkeakouluihinsa ulkomaalaisia opiskelijoita maksuttomalla eli suomalaisen veronmaksajan rahoittamalla opetuksella. Sisäministeri vaatii parhaillaan pakolaiskiintiön kasvattamista.

Hallituksen toimenpiteillä voidaan lyhyellä tähtäyksellä hidastaa valtion velkaantumista, mutta säästöt on priorisoitu väärin ja epäoikeudenmukaisella tavalla. Maailmanparantaminen on etusijalla. Suomalaiselle yrittäjälle ja työntekijälle on jätetty maksumiehen rooli.

Kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Olli Immonen