Halla-aho: “On erittäin tärkeää, että valtuustoissa on poliittinen voima, joka ei pelkää esittää kriittisiä näkemyksiä”

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho puhui tänään Tuumaustunnilla Helsingin ghettoumisesta. Hänen mukaansa työvoiman ulkopuolelle jäävät maahanmuuttajat vaikeuttavat yleistä asuntotilannetta. Kehitys tekee Halla-ahon mukaan kaupungeista sietämättömän kalliita paikkoja pienituloisille, työssäkäyville ihmisille.

Kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon, jolla on ollut ilo ja kunnia edustaa äänestäjiä kaikilla edustuksellisen demokratian tasoilla: Euroopan parlamentissa, eduskunnassa, maakuntavaltuustossa ja kunnanvaltuustossa. Tämä kokemus on antanut perspektiiviä ja näköalaa asioihin. Tämän päivän maailmassa ei enää ole selkeää eroa eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten kysymysten välillä. Se, mitä tapahtuu Välimerellä, on pienellä viiveellä Suomen rajalla Torniossa ja sen jälkeen kunnanraitilla.

Tilaisuuden videotallenne.

Samoihin ongelmiin on reagoitava niin eurooppalaisella, valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla. Siksi on tärkeää, että perussuomalaisilla – ainoana kansallismielisenä ja Suomen kansallista etua korostavana puolueena – on vahva edustus kaikilla tasoilla. Tämän vuoksi on tärkeää, että perussuomalaisten kannattajat käyvät äänestämässä ylihuomenna, elleivät ole sitä jo ennakkoon tehneet.

Helsinkiläisenä olen tietysti ennen kaikkea huolestunut Helsingistä, joka onkin monessa suhteessa erityistapaus. Siirtolaiskriisin seurauksena Suomi on hyvin kahtiajakautunut yhteiskunta. Johtavat vihervasemmistolaiset poliitikot ovat viime päivinä kannustaneet joukkojaan häiritsemään poliisin työtä ja antaneet ymmärtää, että lakeja ei tarvitse noudattaa, jos ne eivät satu miellyttämään. Helsinki on jo vuosien ajan ottanut itselleen roolia globaalina sosiaalitoimistona, joka keskittyy palvelemaan joutilasta maahanmuuttajaväestöä, kaakkoiseurooppalaisia kerjäläisiä ja laittomasti maassa oleskelevia paperittomia. Guggenheim-hanke kariutui päättyvällä valtuustokaudella, mutta seuraavaksi on tyrkyllä mm. salafistirahalla kustannettava moskeija, jollaisista on varoittavia esimerkkejä ympäri Eurooppaa, ja joka hyvin todennäköisesti kaatuisi tavalla tai toisella myös helsinkiläisen veronmaksajan riesaksi.

Helsingin valtuusto ja muut päätöksentekoelimet ovat vahvasti globalistien käsissä. On todellinen vaara, että nyt käytävissä vaaleissa tämä kehitys vain vahvistuu. Siksi tarvitaan aktiivista vastavoimaa, eikä sellaiseksi ole tarjolla muuta kuin perussuomalaiset.

Nämä ongelmat eivät tietenkään rajoitu Helsinkiin, vaikka siellä ne näyttäytyvätkin räikeimmin.

Miten perussuomalaiset eroavat muista puolueista kuntapuolueena?

Kuntalain 1 § toteaa, että ”kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla”.

Meidän näkemyksemme mukaan kunnan tulee ottaa nämä tehtävät vakavasti ja toisekseen pitäytyä näissä tehtävissä. Kunnan ei tule omaksua tehtäviä, jotka eivät sille kuulu. Etenkään kuntalaisilta verotettua rahaa ei tule käyttää muuhun kuin näihin tehtäviin. Asukkaiden hyvinvointia ja alueen elinvoimaa ei edistä esimerkiksi se, että kunta haalii työvoiman ulkopuolelle pysyvästi jäävää asujaimistoa, joka kuormittaa kohtuuttomalla tavalla asuntotuotantoa, terveyspalveluja ja koululaitosta tai heikentää ihmisten turvallisuutta julkisessa tilassa. Elinvoimaa eivät lisää sellaiset kaavoitus- tai liikennejärjestelyt, jotka ajavat yrityksiä ja nettoveronmaksajia naapurikuntiin.

Kuntalaisten rahaa on käytettävä harkiten ja hartaudella ja kuntalaisten hyväksi. Sitä ei ole tarkoitettu ensisijaisesti johtajien jättiläispalkkojen rahoittamiseen tai poliittisten ja ideologisten järjestöjen tukemiseen tai niin sanottuun maailmanparantamiseen.

Me olemme fiskaalisesti konservatiivinen puolue, kuten hienosti sanotaan. Julkista, eli kuntalaisten, rahaa on käytettävä harkiten ja hartaudella ja kuntalaisten hyväksi. Sitä ei ole tarkoitettu ensisijaisesti johtajien jättiläispalkkojen rahoittamiseen tai poliittisten ja ideologisten järjestöjen tukemiseen tai niin sanottuun maailmanparantamiseen.

Toisaalta me uskomme vapaisiin ja oma-aloitteisiin kansalaisiin. Toisin kuin punavihreässä visiossa, meidän kunnassamme julkisen vallan ei tarvitse olla säätämässä ja ohjaamassa jokaista asiaa. Julkisen vallan tehtävä on luoda puitteet, joissa vapaat kansalaiset voivat mahdollisimman esteettä toteuttaa itseään ja tulla onnelliseksi kukin omalla tavallaan.

Maahanmuutto on keskeinen kysymys sekä perussuomalaisille että meitä äänestäville ihmisille. Aina vaalien alla media paheksuu sitä, että puhumme maahanmuutosta. Pitäisi kuulemma puhua niin sanotuista ”kovista aiheista” kuten kouluista, terveydenhuollosta ja sen sellaisesta. Ikävä kyllä maahanmuutto liittyy ja vaikuttaa näihin asioihin mitä suurimmassa määrin. Maahanmuutto ei ole ainoa tärkeä kysymys, mutta se on yksi erittäin tärkeä kysymys, ja toisin kuin muiden tärkeiden kysymysten kohdalla, muut puolueet pyrkivät suurelta osin lakaisemaan sen maton alle ja olemaan ajattelematta sitä lainkaan.

Asuinalueiden ja koulujen segregaatio eli eriytyminen on puhututtanut etenkin suurimmissa kaupungeissa jo vuosien ajan. 80% Suomen kaikista maahanmuuttajista on kasautunut pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Ouluun. Kuntia syytetään yleensä siitä, että ne asuttavat maahanmuuttajia ”huonoille alueille” ja siten luovat ja ylläpitävät segregaatiota. Todellisuudessa tälle kehitykselle on kuitenkin melko vähän tehtävissä. Perusongelma on, että tietyistä maista ja tietyiltä alueilta tulevat maahanmuuttajat ovat suurelta osin työelämän ulkopuolella ja siten täysin riippuvaisia tuista. Tällaiset ihmiset joudutaan asuttamaan sinne, missä asuntoja on edullisimmin saatavilla, eli lähiöihin. Tällaiset maahanmuuttajat vähentävät asuinalueen houkuttelevuutta, minkä seurauksena maksukykyiset ihmiset muuttavat sieltä pois, ja tilalle tulee lisää maahanmuuttajia.

Tämän kehityksen päässä ovat 100-prosenttisesti maahanmuuttajien asuttamat kaupunginosat, joita on jo runsaasti esimerkiksi Tukholman, Göteborgin ja Malmön ympärillä, samoin kuin Keski-Euroopan suurkaupungeissa. Ei ole juurikaan realistisia keinoja, joilla kehitykseen pystyttäisiin puuttumaan. Maahanmuuttajalähiöiden ongelma on se, että ne houkuttelevat lisää ihmisiä samoista lähtömaista. Niissähän voi elää kotoisasti, omaa kieltä puhuen ja ilman mitään kontaktia vastaanottavaan yhteiskuntaan. Uskonnollinen, eli islamilainen, fundamentalismi rehottaa niissä vahvana.

Paitsi että maahanmuutto ghettouttaa kuntia, se myös vaikeuttaa yleistä asuntotilannetta ja tekee kaupungeista sietämättömän kalliita paikkoja työssäkäyville mutta pienituloisille ihmisille, jotka eivät ole tukien piirissä.

Koulujen segregoituminen on asuinalueiden eriytymiseen liittyvä erityisongelma.

Koulujen segregoituminen on asuinalueiden eriytymiseen liittyvä erityisongelma. Maahanmuuttajaperheissä, etenkin muslimiperheissä, on yleensä paljon lapsia. Tämä merkitsee sitä, että kun maahanmuuttajia on alueen asukkaista esimerkiksi viidennes, heitä onkin alueen koululaisista jo puolet. Kouluissa tämä näkyy kulttuurisina törmäyksinä, oppimisvaikeuksina ja levottomuutena. Minkä seurauksena maksukykyiset vanhemmat alkavat pohtia muuttoa toiselle oppilaaksiottoalueelle.

Ratkaisuksi on esitetty kouluihin asetettavaa kattoa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrälle. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeasti toteutettavissa, koska se edellyttäisi, että suuri määrä lapsia kuskattaisiin esimerkiksi takseilla toisissa kaupunginosissa sijaitseviin kouluihin, tai että vaihtoehtoisesti rahattomia maahanmuuttajaperheitä asutettaisiin veronmaksajien rahoilla ns. paremmille alueille. Tällainen taas herättäisi varmasti närää niissä kantaväestön edustajissa , jotka kärvistelevät asuntolainojensa kanssa ja todennäköisesti lisäisi nuivaa asennetta.

Julkisessa asunnontuotannossa ja -tarjonnassa etusijalle tulisi asettaa sellaiset ihmiset, joilla on kunnassa jotain järkevää tekemistä.

Ainoa tapa hillitä ghettoutumista ja yhteiskunnan sirpaloitumista on vähentää ghettoutujien määrää. Tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä että kuntien omia toimia. Julkisessa asunnontuotannossa ja -tarjonnassa etusijalle tulisi asettaa sellaiset ihmiset, joilla on kunnassa jotain järkevää tekemistä. Työtätekevien ihmisten, sekä perheiden että sinkkujen, pitää pystyä asumaan kaupungeissa.

Pienemmillä paikkakunnilla maahanmuuttajista on valitettavasti tullut vippaskonsti, jolla kuntapäättäjät saavat pumpattua valtion tukia kuntaan. Kuntatalouden kannalta saattaa näyttää hyvältä, että kunnan omistamat taloyhtiöt saadaan täytettyä Kelan rahoittamilla asukkailla. Paikallinen liike-elämä saattaa lyhyellä tähtäyksellä hyötyä siitä, että toimeentulotuet ja työmarkkinatuet päätyvät paikallisiin kauppoihin. Kyse on kuitenkin suuremmassa kuvassa sumutuksesta, koska myös ”valtion maksamat” rahat tulevat niiden samojen kuntalaisten maksamista veroista.

On erittäin tärkeää, että valtuustoissa on myös poliittinen voima, joka ei pelkää esittää kriittisiä näkemyksiä.

Kuten aiemmin sanoin, maahanmuutto on hankala aihe kaikille muille puolueille. Kovaääninen vähemmistö vasemmalla laidalla vaatii rajoja auki ja avointa shekkiä maahanmuuton kustannuksiin. Maltillinen enemmistö on mieluiten hiljaa rasismisyytösten pelossa. On erittäin tärkeää, että valtuustoissa on myös poliittinen voima, joka ei pelkää esittää kriittisiä näkemyksiä. Kriittiset näkemykset normalisoidaan sillä, että niitä tuodaan jatkuvasti esille.

Minut valittiin ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008. Valtuustokauden aluksi kaupunki järjesti strategiaseminaarin, jossa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi, että Helsingin suurin haaste ja epäonnistuminen on segregaatio ja maahanmuuttajaväestön syrjäytyminen. Kuulimme, että Helsingillä ei ole enää montaa vuotta aikaa korjata tätä kehitystä. Toisen kerran minut valittiin kaupunginvaltuustoon vuonna 2012. Silloinkin kaupunki järjesti strategiaseminaarin, jossa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi, että Helsingin suurin haaste ja epäonnistuminen on segregaatio ja maahanmuuttajaväestön syrjäytyminen.

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä aihe nostetaan esille tulevan valtuustokauden aloitusseminaarissa. Erona vuosiin 2012 ja 2008 on vain se, että tilanne on paljon pahempi.

Käykää äänestämässä. Kiitos.