Ex-pankkiiri ja talouskirjailija Bloombergilla: Kun “Kaiken kupla” poksahtaa, ovat hyvät keinot vähissä

“Kaiken kupla” on hiljalleen tyhjenemässä. Sen merkit ovat näkyvissä. Siitä huolimatta poliitikot ja sijoittajat ovat mitä ilmeisimmin ihmeissään kuplan poksahtaessa. Näin kirjoittaa tunnustusta kerännyt ex-pankkiiri ja talouskirjailija Satyajit Das uutistoimisto Bloombergin mielipidesivulla.

Kuplan poksahtamiseen ei ole yhtä yksittäistä syytä. Keskuspankkien vaihdekeppi on paikoin jo vaihtunut elvyttävästä rahapolitiikasta kiristämisen puolelle. Se luo omat paineensa luotto-, asunto- ja osakemarkkinoille. Pahoin velkaantuneet kehittyvät maat ovat erityisen haavoittuvaisia, sillä luottohanojen sulkeuduttua isku on raju. Tällaisesta kriisistä on jo kokemusta, kun vuonna 2010 Kreikka ei saanut enää luottoa käytännössä mistään hinnasta.

Keskuspankkiirien lisäksi poliitikot ovat vauhdittamassa kriisin syttymistä. Kauppasotien uhkaa ei olla kokonaan väistetty ja kauppasodan vaikutuksia on helppo aliarvioida. Poliittinen ilmapiiri on valmiiksi kireää eritoten Euroopassa. Italian, Saksan ja Ranskan nykyinen poliittinen kenttä osoittaa, ettei aiemmin turvalliseksi koetulle keskustalle ole suurta tilausta.

Yksikin sytyke voi riittää

Erilaisten riskitekijöiden ei tarvitse toteutua yhtä aikaa. Esimerkiksi kauppasota voidaan välttää, mutta muiden riskitekijöiden aiheuttama talouden mahalasku voi hyvinkin reipastuttaa protektionistisia toiveita.

Das ei kertaa eri riskien todennäköisyyksiä. Hänen tuskin niin tarvitsee tehdäkään. Riskitekijöiden vaimentaminen kun ei oikein auta. Rahapolitiikan ylenpalttinen keveys on paisuttanut kuplaa. Rahapolitiikan kiristäminen pahentaa puhkeamisen vaaraa.

Hänen huomio keskittyykin siihen, mitä on tehtävissä kuplan puhjettua. Lyhyesti sanottuna: hyvin vähän ja nämä vähäisetkin vaihtoehdot voivat epäonnistua. Epäonnistumisen vaara nimittäin kasvaa toimien poikkeuksellisuudesta.

EKP:n kädet eniten sidotut

Das kirjoittaa, että historiallisesti talouskriiseihin keskuspankit ovat vastanneet noin 4-5 prosenttiyksikön koronlaskulla. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on toki aloittanut talouden toivuttua finanssikriisistä. Korkotaso ei tällä haavaa ole siltikään niin korkealla, jotta sitä voitaisiin laskea yhtä rajusti kuin kriisien kohdalla on keskimäärin ollut tarpeen.

Euroopan keskuspankilla sen sijaan tilanne on monin verroin murheellisempi. EKP on linjannut, että sen korkotaso pysyy nollilla vielä pitkälti ensi vuoden puolella. EKP tuskin lähtee niin omituiseen rahapoliittiseen kokeiluun, että se laskisi uuden talouskriisin syttyessä korkonsa miinus viiteen prosenttiin. EKP:n onkin vain parasta toivoa, ettei uusi talouskriisi iske vielä vuosiin.

Finanssikriisi oli niin raju, ettei korkojen laskukaan riittänyt. Keskuspankit ovat niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Japanissa paisuttaneet taseitaan ostamalla arvopapereita markkinoilta tukeakseen niiden romahtaneita hintoja.

Fed voisi ostaa lisää Yhdysvaltain joukkovelkakirjoja, koska liittovaltion velkaantuminen tarkoittaa ostettavien velkakirjojen runsautta markkinoilla. Euroalueella tähtäin on ollut velkojen supistamisessa, joten EKP:lla on niukalti uutta ostettavaa. Lisäksi euromaiden velan ostaminen on kohdannut poliittista vastustusta eritoten Saksassa.

EKP:n voi kääntää ostonsa muihin arvopapereihin. Kriisin iskiessä eritoten pankkien omat arvopaperit olisivat romahdusvaarassa. EKP altistuisi tuolloin mittaville tappioille.

Keinovalikoimaan epätoivoisia tekoja?

Das kirjoittaa vielä niin sanotun helikopterirahoituksen mahdollisuudesta. Se tarkoittaa keskuspankin luoman rahan jakamista suoraan kuluttajille. Keskuspankit voisivat ostaa jopa osakkeita ryhtyen käytännössä liikepankkien ja muiden yritysten omistajaksi.

Mikään näistä vaihtoehdoista tuskin menee kakistelematta läpi. Epätoivoiset ajat voivat kuitenkin vaatia epätoivoisia tekoja.

Epätoivoisissa teoissa piilee vielä yksi suuri vaara. Jos ne toimet epäonnistuvat, tyytymättömyys aiheuttaisi mitä ilmeisimmin poliittisen sekasorron.

Das muistuttaa, että finanssikriisin jälkeen keskuspankit ovat pyrkineet vain tasapainottamaan tilanteen. Keskuspankkiirit eivät kuitenkaan ryhtyneet toimiin kitkeäkseen uuden kriisin siemeniä. Niihin lukeutuvat jättivelkojen hoitaminen ja heikon pankkijärjestelmän tervehdyttäminen.

Euroalueella näihin toimiin keskityttiin Yhdysvaltoja vähemmän. Euroalueella velkoja on siirretty pankeilta valtioille ja vielä valtioilta toisille. Huonolaatuisia pankkeja ei juurikaan ole karsittu.

EKP olisi siten todella ahtaalla uuden kriisin syttyessä. Sen liikkumavara on hyvin pieni ja liikkumatarve hyvin suuri.