Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä tarkastelee euroalueen kehitystarpeita ja Suomelle suotavaa linjaa analyysissään Emun uudet askeleet. Vihriälän mukaan Suomen linjaus esimerkiksi yhteisvastuun vastustamisesta euroalueella kaipaa hienosäätöä. Suomen linja on, että EU:n perussopimusta tulee noudattaa.
Vihriälän mukaan euromaiden yhteisvastuusta ei saisi tehdä liian houkuttelevaa. Euromailla tulisi olla ensisijainen vastuu omasta taloudenpidostaan, mutta kriisitilanteissa tähän ei välttämättä pystytä. Suomen kaltainen suhdanneherkkä valtio voisi jopa hyötyä suhdanteita tasaavasta järjestelmästä. Tällaisia järjestelmiä vastustetaan pääosin siksi, ettei kaikki euromaat ole samalla viivalla. Esimerkiksi eri euromaiden velkaantumisaste heittelee rajusti.
Rakenne- vai suhdannekriisi?
Rajattu yhteisvastuu voisi Vihriälän mukaan olla järkevää suhdannekriiseissä. Hän huomioi kuitenkin, että sen tuoma lisäarvo on nykyisellä EU-budjetilla kovin vähäinen ja voi johtaa moraalikadon kautta pysyvään tulonsiirtoon valtiolta toiselle. Vihriälä vertaa suhdannetasausjärjestelmää vakuutuksen ottamiseen.
Vihriälän mielestä parempi vaihtoehto on, että jäsenmaat pyrkivät itse toteuttamaan suhdannetasauksensa. Heikon suhdanteen aikana valtio käyttäisi elvyttävää finanssipolitiikkaa ja nousukautena kiristäisi vyötä lyhentääkseen velkaansa. Osa euromaista on jo vahvasti velkaantuneita, jolloin suhdannetasausta ei välttämättä voida toteuttaa.
Pitkäaikainen rakennekriisi johtaisi aina talouden sopeuttamiseen. Jos euromaa ei tähän itse kykene, niin jäsenmaalta edellytetään taloustuen vastineeksi rakenteiden korjaamista. Näin on toimittu esimerkiksi Kreikan velkakriisin yhteydessä. Sopeuttaminen jyrkässä alamäessä on pidentänyt ja syventänyt kriisiä. Toisaalta uudistuksia ja leikkauksia on haluttu siksi, ettei rahoitustuesta haluta tehdä pysyvää tulonsiirtoa.
Valtioiden velkakirjoihin kastijako
Valtioiden liikkeelle laskemat joukkovelkakirjat on tavattu pitää riskittöminä. Eurokriisin aikana havaittiin, että joidenkin euromaiden valtion velkakirjoissa riskilisä kasvoi. Näitä euromaita ei pidetty enää riskittöminä.
Euromaiden velkakirjoihin voisi soveltaa samanlaista käytäntöä kuin yrityslainoihin. Osa liikkelle lasketuista velkakirjoista olisi riskittömiä ja yhteisvastuullisia velkakirjoja. Loput velkakirjoista olisi juniorivelkakirjoja ja ne sisältäisivät sijoittajariskin.
Eurovaltion ajautuessa velkakriisiin juniorivelkakirjojen riskit realisoituisivat, mikä poistaisi tai ainakin rajaisi yhteisvastuun tarvetta. Vihriälä kuitenkin muistuttaa, ettei tällaisia juniorivelkakirjoja ole syntynyt markkinaehtoisesti. Kysyntä juniorivelkakirjoille voisi muodostua, jos pankkien sijoituksia nykyisiin valtioiden velkakirjoihin rajoitetaan.
Uudenlainen kastijako vaatisi valtioiden talouspolitiikan vallan siirtämistä euroalueen tasolle. Vihriälä huomauttaa, ettei tällaiseen ole näkyvissä poliittista tahtoa.
Suomen kannalla kiire
Vihriälä muistuttaa, että euromaiden jättiläiset Saksa ja Ranska tunnustelevat lähikuukausina askelmerkkejä euroalueen kehittämisestä. Suomi tuskin pystyy vaikuttamaan tulevaan päätökseen enää sen jälkeen, kun suuret maat pääsevät periaatesopimukseen.
Tämän vuoksi Suomen tulisi vaikuttaa tunnusteluihin nyt. Mikäli Suomi tyytyy seuraamaan Saksan ja Ranskan hahmotelmia sivusta, joudumme joko hyväksymään kehityssuunnan tai jättäytymään kokonaan ulkopuolelle.
Jälkimmäinen vaihtoehto voi olla poliittisesti tuskallista etenkin siinä tapauksessa, että muut euromaat haluavat tiivistää talous- ja rahaliiton yhteistyötä.
EVA:n analyysi on luettavissa kokonaan verkossa.
