Euroopan tuulet muuttumassa

Eurooppaa on ravistellut useampi kriisi. Ei ole ihme, että suhtautuminen vallanpitäjiin on kriisien keskellä muuttunut. Lukuisat pääministerit ovat hävinneet vaalit viime vuosina, ja usko Euroopan unioniin on vähentynyt kansalaisten silmissä.

Eurooppaa koskeneista kriiseistä suurimpana on ollut eurokriisi. Se tosin on nyt jäänyt uutisotsikoissa varjoon, kun maahanmuuttokriisi on painanut päälle. Lisäksi Eurooppaa on hiertänyt Ukrainan tilanne, ja aivan uusimpana paljastui saksalaisyhtiö Volkswagenin huijausohjelmat päästötesteissä. Yhtiö sai miljardilainat Euroopan investointipankki EIB:ltä. Luottoja myönnettiin päästöystävällisempien moottorienkin kehitykseen.

Yhtenä piilevänä huolena on myös maailmantalouden mahdollinen nuupahtaminen. Mikäli Kiinan talouskasvu hyytyy pahasti, tulee sillä olemaan kenties vielä suuremmat vaikutukset Eurooppaan kuin mitä Lehman Brothersin konkurssilla.

Ideologia ja todellisuus eivät kohdanneet

Kahden Euroopan suurimman kriisin syyt löytyvät ajatusten huonosta toteutuksesta. Yhteisvaluutta euron piti lähentää euromaiden talouksia, mutta saaduista tuloksista on pääteltävissä käyneen juuri päin vastoin.

Yhteisvaluutta ajatuksena ei ole Euroopalle uusi. Yhteistä rahaa on haettu aiemminkin. Edellinen kokeilu päättyi syksyllä 1992, kun useat eurooppalaiset maat eivät pysyneet Saksan tahdissa. Suomi oli yksi näistä maista, jotka joutuivat antautumaan taloudellisten tosiasioiden edessä.

Euron viaksi on osoittautunut se, että se jakaa vallan ja vastuun eri leireihin. Rahapoliittinen valta on Euroopan keskuspankilla, mutta vastuu on taas jätetty jäsenmaiden kannettavaksi.

Eurokriisin myötä monessa jäsenmaassa on herännyt epäilyjä rahaliiton toiminnasta. Yhtenä ratkaisukeinona on nähty, että finanssipoliittinen valta tulisi keskittää euromaiden yhteiselle valtiovarainministeriölle. Kriisin edetessä jäsenmaiden päätösvallasta on haluttu kuitenkin pitää kiinni. Eurokriittiset tahot estävät liittovaltiokehityksen mahdollisuudet.

Euron rakenteelliset heikkoudet tiedettiin maailmalla jo ennen kuin rahaliittoa perustettiin. Euro olisikin mitä ilmeisimmin jo historiaa, jos muut jäsenmaat eivät olisi suostuneet – sääntöjen vastaisesti – tarjoamaan rahoitustukea vaikeuksiin ajautuneille maille. Toinen euroa vielä kasassa pitävä voima on EKP:n poikkeukselliset toimet.

Schengen on nyt vaakalaudalla

Meneillään oleva maahanmuuttokriisi on sekin paljastunut huonosti suunniteltuun Schengen-sopimukseen. Tuon sopimuksen tarkoituksena on antaa eurooppalaisille mahdollisuus siirtyä asumaan ja työskentelemään toisessa sopimusmaassa. Euron ajatus oli antaa pääomien rullata maasta toiseen vapaasti.

Pääperiaatteet ovat kuitenkin lentäneet jo romukoppaan. Kypros ja Kreikka ovat joutuneet rajoittamaan pääomien liikkeitä. Samaten Schengenin sopimuksen periaatteista on paikoin luovuttu.

Schengen on toiminut toisellakin tapaa hieman yhteisvaluutan ongelmien tapaan: kriisi on epäsymmetrisesti iskenyt EU-jäsenmaihin. Tämä on nostanut kansalaisten huolta niissä maissa, joita maahanmuuttokriisi on pahiten koetellut.

EU runnoi lävitse taakanjakosopimuksen vastustuksesta huolimatta. Slovakia on jättänyt kanteen päätöksestä EU-tuomioistuimelle. Taakanjaolla pyritään tasamaan kriisin epäsymmetrisyyttä.

Saksalaiset ovat heränneet politiikkaan

EU:n ja yhteisvaluutta euron suurimpana moottorina toimii Saksa. Saksan menestyminen eurokriisin keskellä on vaientanut suurimman kritiikin. Poliittisen “ruususen unen” aika alkaa olla kuitenkin ohitse. Ennen ei politiikka saksalaisia juurikaan kiinnostanut, koska asiat olivat päällisin puolin hyvin.

Nyt on toisin. Saksan toiseksi suurimmassa kaupungissa Hampurissa päätettiin tyhjien tilojen ja kiinteistöjen pakkolunastuksesta, jotta tiloja voidaan käyttää turvapaikanhakijoiden majoittamiseen.

ARD-televisiokanavan kyselyssä pääosin myötämielistä maahanmuuttopolitiikkaa ajavan liittokanslerin Angela Merkelin suosioluvut putosivat 9 prosenttiyksiköllä. Viimeisin mittaus antaa hänelle 54 prosentin suosion. Täysin toista linjaa ajava Horst Seehofer taas sai suosiota lisää peräti 11 prosenttiyksikön verran. Seehoferin suosio on nyt 39 prosentissa.

Retoriikka on koventunut, koska nyt enemmistö saksalaisista pelkää turvapaikanhakijoiden tulvaa. Maahan tuli yksin syyskuussa noin 280 000 ihmistä.

– Täällä on monia turvapaikanhakijoita, jotka kuvittelevat voivansa asettua minne tahansa. He jättävät heille osoitetut tilat ja yllättävää kyllä, heillä on varaa huristella takseilla satoja kilometrejä pitkin Saksaa. He lakkoilevat, koska eivät pidä majoituksestaan. He aiheuttavat ongelmia, koska eivät pidä tarjotusta ruuasta. He ajautuvat nyrkkitappeluihin vastaanottokeskuksissa, Saksan sisäministeri Thomas de Maiziére kuvaa vallitsevaa tilannetta.

Saksan hallitus onkin ajamassa pikavauhdilla uutta lainsäädäntöä. Siinä luokiteltaisiin Balkanin maita turvallisiksi maiksi, mikä helpottaisi pikakäännytystä. Samoin rahallinen tuki on joutumassa leikkuriin.

Uutta politiikkaa arvostelevat muistuttavat, että käännytys ei ole lainkaan helppoa, koska kielteisistä päätöksistä voi valittaa. Saksa voi joutua päivittämään jopa perustuslakiaan voidakseen toteuttaa sille mielekkäämpää maahanmuuttopolitiikkaansa.

Briteissä EU-eroa vaativat niskan päällä

Iso-Britannia ei kuulu Schengen-sopimuksen jäsenmaihin, eikä maa ole joutunut juuri kohtaamaan nykyisen maahanmuuttokriisin seuraamuksia. Siitä huolimatta YouGov-mielipidemittauksen mukaan EU-eroa vaativien kansalaisten määrä on ensi kertaa ohittanut EU-myönteisten kansalaisten määrän.

Mielialan muutos näkyy luonnollisesti myös brittipolitiikassa. Vallassa olevien konservatiivien riveistä alkaa kuulua yhä kriittisempiä kannanottoja. Kritiikki on kohdistettu myös maan pääministeri David Cameronille.

Cameron ei itse haluaisi maansa eroavan EU:sta, mutta hän lupasi vaalien alla, että jäsenyydestä järjestetään kansanäänestys, mikäli hän ei saa neuvoteltua parempaa jäsenyyssopimusta EU:n kanssa. Harva kuitenkaan uskoo, että neuvottelut tuottavat juuri hedelmää.

Siitä syystä kansanäänestys on edessä viimeistään vuonna 2017. Ja mikäli Eurooppa ei saa rivejään kuntoon ja kriisejä ratkottua, voi brittienemmistö todella äänestää itsensä ulos EU:sta.