Euroopan komissio pitää protektionismia suurena uhkana

Kehittyvät maat ovat Euroopan komission tutkimuksen mukaan lisänneet rajusti kaupankäynnin rajoitteita. Huonot ajat ovat lisänneet kansalaisten tyytymättömyyttä, ja se aiheuttanut painetta poliittisille päättäjille. Keinot ovat intuitiivisia: vienti saa tukea ja tuontituotteet korotettuja tullimaksuja. Jotkut toimialat suojataan kokonaan ulkopuoliselta kilpailulta.

Protektionismin selkein haittapuoli on, etteivät parhaat tuotteet välttämättä päädy kansalaisten käsiin. Sen sijaan tilalle tulee vahvasti tuettu tai suojattu heikkolaatuisempi tuotevalikoima. Kansantalouden kannalta tilanne on monimutkaisempi. Moni alijäämäinen kehittyvä maa on huomannut viime aikoina massiivisen pääomapaon ikävät seuraukset. Laskussa ovat olleet niin valuutta, osake- kuin velkakirjamarkkinatkin. Maiden hallitukset ovat tehneet  valuuttamarkkinoille interventioita sekä alkaneet lisätä ulkomaankaupan rajoitteita. Kehitys huolettaa Euroopan komissiota, joka kertoo asiasta jättiraportissaan.

Asia saattaa tulla esille Pietarissa 5.-6.9. suurten talousmaiden G20-kokouksessa.

Vaihtotaseet kuriin

Pahimman markkinamyllerryksen ovat kokeneet maat, joilla on alijäämäinen talous. Moni kehittyvä maa velkaantuu ulkomaan valuutalla, pääosin Yhdysvaltain dollarilla. Jatkuvat budjettialijäämät ja vaihtotaseen vaikeudet ovat saaneet sijoittajat hermostumaan. Samalla kun Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten henkitoreissaan olleet asuntoluottoyhtiöt Fannie Mae ja Freddie Mac raportoivat miljardiluokan voitoista, ovat sijoittajat kääntyneet takaisin Yhdysvaltoihin.

Vuolaisiin pääomavirtoihin ”tottuneet” maat ja niiden päättäjät ovatkin olleet hädissään. Ongelman lähestymistavassa on eroavaisuuksia. Euroalueella alettiin jättimäiset säästötalkoot, mutta kehittyvät maat ovat mielummin peukaloineet kansainvälisen kaupan pelisääntöjä. Tavoite on molemmilla lähestymistavoilla sama: saada vaihtotaseet kuriin. Ongelmat ovat osittain yhteneväisiä. Euromaat velkaantuvat pääosin euroissa, kehittyvät maat dollareissa. Kummatkaan eivät velkaannu omalla valuutalla. Velkaantuneen maan on mahdollista ajautua maksukyvyttömäksi, koska esimerkiksi Indonesialla ei ole suuressakaan hädässä oikeutta painaa Yhdysvaltain dollareita velkojensa maksua varten.

Yhdelle uhka – toiselle mahdollisuus

Euroopan kannalta on todellakin hyvin huolestuttavaa, jos maanosan kaupankäynnin maat rupeavat tehtailemaan yhä suurempia rajoitteita eurooppalaisille tuotteille pyrkimyksenä säilyttämään tuotannon kotimaassaan. Samaten näiden maiden kansalaisille koituu vaaraksi joutua tyytymään heikkolaatuisempiin tuotteisiin. Protektionismi voi olla perusteltua silloin, jos kotimaan tuotanto kehittyy.

Valuuttalainat oikeastaan pakottavatkin kehittymään. Huonoja tuotteita ei saada kaupaksi kansainvälisesti, ellei niitä sitten tueta. Vientituki on noussut, mutta samalla se toki lisää painoarvoaan alijäämien kohdalla.

Ankarassa markkinamyrskyssä on myös ollut omat mahdollisuutensa. Kun Brasilian real heikkeni tuntuvasti nostaen tuontihintoja, niin erityisesti tuotujen elintarvikkeiden ripeästi nousseet hinnat mahdollistivat kotimaisen maanviljelyn aivan uusille kannattavuuslukemille. Brasilian maatalous voikin nyt paljon paremmin. Investointeja tehdään ja työpaikkoja syntyy.

Malka omassa silmässä?

Euroopassa sorrutaan usein protektionistisiin toimenpiteisiin. Ranskan valtio tuli rahallisella panostuksellaan korjaamaan ranskalaistelakan kilpailukykyä. Seurauksena tilaus valui pois Suomesta. Maataloutta tuetaan Euroopassa tuntuvasti niin EU:n keräämillä rahoilla kuin paikoin kansallisestikin. Kypros on pääomamarkkinoiden kannalta ollut koko kesän karanteenissa.

Suurimmat tuensaajat Euroopassa ovat viime aikoina olleet kuitenkin pankit. Yksistään kreikkalaisia pankkeja on tuettu lähes 50 miljardilla eurolla. Tukea ovat välillisesti saaneet myös rikkaana pidetyn Saksan pankit, jotka ovat saaneet tukipakettien ansiosta saatavansa täysimääräisenä, ja vielä Kreikan velkasaneerauksessakin korvamerkittiin 30 miljardia tukea näille velkojille, jotta saneeraus toteutuisi ”vapaaehtoisesti”.

Jättituet eivät välttämättä ole aina haitallisia, kuten Yhdysvaltain asuntoluottoyhtiöt kertovat tuloksissaan. Olosuhteet eivät euroalueella ja Yhdysvalloissa ole kuitenkaan samat. Yhdysvalloissa hermoiltiin ns. talousjyrkänteen vuoksi. Tämä tarkoitti automaattisia budjettileikkaukia velkakattokiistan ollessa kuumimmillaan. Republikaanien mielestä olisi pitänyt säästää keskellä lamaa, kuten Euroopassa on nyt tehty. Demokraatit taas halusivat joustoa velkakattoon. Talousjyrkänneuhka katosi kun velkakattoa nostettiin.

Pahiten kärsineet euromaat ovat vaatineet alkuvuodesta alkaen yhä enenevissä määrin höllennyksiä ja elvyttävää politiikkaa. Ennakoivien talouslukujen valossa tämä on ollut hyväksi. Nähtäväksi jää se, kuka tämän elvytysintoilun suostuu maksamaan. Peruskäsityksien mukaan siihen ei ole olemassa kuin yksi ainoa lähde: se, jolla on rahaa maksaa.