Jean-Claude Juncker esittelemässä Valkoista kirjaa 1.3.2017.
Kuluvan kuukauden loppupuolella EU juhlistaa Rooman sopimuksen 60-vuotispäivää. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin mielestä nyt on hyvä hetki valita tulevalle 27 EU-jäsenmaalle suuntaviivat, joita hän esitteli “Valkoisessa kirjassa”.
Kirjaan on koottu viisi vaihtoehtoista mallia EU:n suunnaksi. Ehdotukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan. Yhtenä vaihtoehtona on purkaa EU:ta niin, että tähtäimenä on vain yhteismarkkina-alue. Toinen suuntaus on jatkaa osapuilleen nykyisillä rakenteilla. Kolmas suuntaus on muodostaa tyylipuhdas liittovaltio.Jäljelle jääneet kaksi vaihtoehtoa ovat erisävyisiä välimalleja, jotka nojaavat vahvasti nykyisen EU:n säilyttämiseen.
Virallisilla käännöksillä ehdotukset kulkevat nimillä: “Jatketaan entiseen tapaan”, “Sisämarkkinat etusijalle”, “Halukkaat tekevät enemmän yhdessä”, “Tehdään vähemmän mutta tehokkaammin” ja “Tehdään paljon enemmän asioita yhdessä”.
Valkoinen kirja on jokseenkin ylimalkainen. Komissio pohtii suuntaviivoja sille, miten EU kehittyy vuoteen 2025 mennessä. Komissio ei oleta, että jokin annetuista vaihtoehdoista toteutuisi sellaisenaan.
Ensimmäisenä vaihtoehtona esitetään, että EU-maat pääosin tiivistävät yhteistyötään. Näin tehdään sisämarkkinoilla, ulkorajavalvonnassa ja ulkopolitiikassa. EU sopisi kauppasopimuksista alueen ulkopuolisten maiden kanssa. Kauppasopimusten osalta EU siis pysyisi nykymallissaan. Yhteisvaluutta euron jäsenmaiden odotetaan parantavan toimintaansa.
Komission mielestä tässä ehdotuksessa haittana on päätöksenteon läpinäkyvyyden puute. Se johtaisi siihen, ettei päätöksentekoa voida aina ymmärtää. Toisaalta haasteena on se, että EU-kansalaiset eivät välttämättä pysty ylittämään EU:n sisärajoja mutkattomasti. Näin käy, jos jotkut jäsenmaat haluavat kiristää sisärajojensa turvatoimia.
Tässä vaihtoehdossa komission mielestä keskitytään vain EU:n ydinalueisiin, erityisesti sisämarkkinoihin. Komissio kertoo varsin suoraan, että tähän päädytään, jos jäsenmaita ei kiinnosta nimenomaisesti yhteinen maahanmuutto-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Ajatus on varsin hämmentävä, sillä moni EU-maa on kansalaistensa siivittämänä yhtäaikaisesti havainneet näiden osa-alueiden tarvitsevan muutoksia.
Ajatuksen taustalla voi olla se, ettei tämä vaihtoehto ole komissiolle kaikkein mieleisin. EU alkaisi purkaa sääntelyään ja nojaisi enemmän valtiotasolla kahdenkeskisiin sopimuksiin. Pääoman ja tavaran vapaasta liikkuvuudesta pidettäisiin kuitenkin kiinni.
Komissio listaakin Valkoisessa kirjassaan vinon pinon riskejä ja haittavaikutuksia tälle suuntaukselle. Jäsenmaat voisivat alkaa kilpailla keskenään siitä, kenellä on kevein sääntely tai kevein verotus. Komissio ei kuitenkaan näe tällä kilpailulla mitään yhteyttä kilpailukykyyn, joka erityisesti euromailla on ollut huomion korkeimmalla korokkeella jo vuosikausia. Komission mielestä tämän suuntauksen ainoa hyöty on päätöksenteon ymmärrettävyys.
Tässä mallissa EU jatkaa pääosin kuin ensin mainitussa vaihtoehdossa sillä erotuksella, että halukkaat jäsenmaat voivat tiivistää yhteistyötään haluamillaan aloilla. Halukkaat EU-maat voisivat esimerkiksi tiivistää yhteistyötään turvallisuuspolitiikassa esimerkiksi jakamalla tietoa järjestäytyneestä rikollisuudesta tai terrorismiuhasta. Euromaat voisivat yhdistää verotuksen tai työmarkkinat.
Yhteistyötä syventäviin jäsenmaihin voisi myöhemmin liittyä uusia maita mukaan.
Komission mielestä mallin haasteet liittyvät eri yhteistyötason maiden väliseen toimintaan. Kansalaisoikeuksia voisi olla eri EU-maissa eri määrä riippuen siitä, missä EU-maassa henkilö asuu.
EU voisi keskittyä muutamiin avainaloihin nykyistä tehokkaammin, koska käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset. Ensisijaisiin aloihin keskittymällä toiminnan oletetaan tehostuvan ja nopeutuvan. EU vähentäisi tai lopettaisi toimiaan toissijaisilla aloilla, koska rahavirtoja ohjattaisiin uudelleen.
Unionin toimintakuva selkeytyisi sikäli, että eri osa-alueiden vastuu selkeytyisi. Kansalaisten olisi helpompi ymmärtää, mikä vastuualue kuuluisi EU:lle ja mikä sen jäsenmaille. Haasteena olisi saavuttaa yhteisymmärrys ensisijaisten tehtävien listasta.
Tässä liittovaltiomallissa EU sekä laajentaa, että syventää yhteistyötä likimain kaikilla rintamilla. EU:lla voisi olla jo vuoteen 2025 mennessä omat yhteiset sotilasjoukot.
EU nähdään suurena ja vaikutusvaltaisena toimijana maailman eri foorumeilla, koska EU puhuu vain yhdellä suulla.
Euroalueella yhdenmukaistetaan julkista taloutta, verotusta ja sosiaalipolitiikkaa. Euromaiden kohtalo suuntautuisi kohti “viiden presidentin paperina” tunnettuun liittovaltion tiekarttaan.
Esitetyistä vaihtoehdoista juuri tämä päämäärä miellyttää komissiota eniten. Komission näkemyksen ainoa haittapuoli on EU:hun tyytymättömien kansalaisten närkästys.
Euroopan komission Valkoinen kirja on luettavissa kokonaisuudessaan täältä >
Henri Alakylä
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Iranin Teheranista kotoisin oleva nainen kertoo nähneensä burkan ensi kertaa Helsingissä. Hän kertoo tajunneensa tuolloin, että suomalainen feminismi tarkoittaa vain "sinisiä ja vihreitä hiuksia tai ajamattomia kainaloita".
Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Nyky-yhteiskunnassa nainen voi avoimesti kertoa miesvihastaan, mutta toksisesta radikaalifeminismistä ei juurikaan puhuta. Somevaikuttaja Emmi Nuorgam sanoo vihaavansa "mieheyttä sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä". Kansanedustaja Joakim Vigelius vastaa kysymällä, miksei mediassa koskaan kirjoiteta avoimesti naisten radikalisoimiseen pyrkivistä vihaisista feministinaisista.
Pohjoismaisen yhteiskunnan polarisaatio kuplii kunnolla nyt jo koululaitoksessa. Ruotsalaisessa pikkukunnassa ”mustat ja valkoiset” ovat pitkin syksyä ottaneet yhteen nyrkein ja iskulausein. Useimmat tappeluihin ja levottomuuksiin osallistuneista ovat 10-vuotiaita.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kommentoi tuhat päivää jatkunutta Ukrainan sotaa Suomen Uutisille.
Viime vuosina media on korostanut kerronnassaan "laitaoikeistoa" ja välittänyt mielellään kuvaa oikeiston radikalisoitumisesta länsimaisena ilmiönä. Yhdysvalloista kerätyn datan valossa näyttää kuitenkin siltä, että pikemminkin vasemmiston näkemykset ovat muuttuneet radikaalimmiksi, kun taas oikeisto on pysynyt lähes paikallaan.
Suomen maahanmuuttopolitiikkaa tiukennetaan ulkomaalaislain muutoksilla. Kansainvälinen suojelu muutetaan luonteeltaan väliaikaiseksi, ja lupien kestoa lyhennetään EU-oikeuden mahdollistamaan minimiin. Jatkossa rikoksiin syyllistyminen ja kansallisen turvallisuuden vaarantaminen johtavat suojeluaseman myöntämättä jättämiseen tai lakkauttamiseen.
Suomi keskeyttää maaohjelman kautta tehtävän kahdenvälisen kehitysyhteistyön Somalian kanssa, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio kertoo. Päätös palautuu hallitusohjelmaan, jossa linjataan, että Suomen kehitysyhteistyö on ehdollistettu omien kansalaisten vastaanottamiselle ja kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen tukemiselle.
Pääministeri Petteri Orpo peräsi eilisessä A-talkissa vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskelalta lukuja kasvutoimiin. Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti julkaistaan ensi viikolla, mutta Koskelalla ei ollut vielä antaa lukuja puheidensa tueksi. Suomen talouden tilaa koskevassa puheenjohtajien välisessä keskustelussa olivat paikalla Orpon ja Koskelan lisäksi perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman.
Tanskassa äskettäin suoritetun kyselytutkimuksen mukaan peräti kolmasosa Tanskan muslimeista sympatisoi terroristijärjestö Hamasia. Yhtä suuri osuus pitää Hamasin vuosi sitten Israeliin tekemää hyökkäystä oikeutettuna siviiliuhreista huolimatta. Tanskan muslimeista 44 prosenttia sanoo, että Israelin valtiolla ei ole oikeutta olemassaoloon.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikaisen mielestä nyt on tullut aika, että Suomi irrottautuu jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
