Euron haittapuolet tulevat esiin

Perussuomalaisten aiemmassa analyysissä käytiin lävitse kimuranttia tulevaisuuskuvaa, jossa niukka taloudellinen liikkumavara antaa huonot mahdollisuudet selviytyä nousevien korkotasojen maailmassa. Toukokuun alusta asti jatkunut Yhdysvaltain valtiolainojen nousu on aiheuttanut myös euroalueen paremmin menestyville maille samankaltaista nousua. 2.5. Yhdysvaltojen 10-vuotisen lainan jälkimarkkinakorko oli niinkin alhainen kuin 1,62 prosenttia. Tätä nykyä korot ovat pompanneet 2,82 prosenttiin. Suomessa vastaavat luvut noteerattiin toukokuun 2. päivänä 1,43 prosenttiin, nyt taso on kiivennyt 2,12 prosenttiin.

Suomen rahoitusasema heikkenee

Pelkän korkotason laskun toteaminen kriisin alkuvuosina ei ole riittävä perustelu saadakseen selville valtion rahoitusaseman muutokset. Ennen kriisiä velkamäärämme olivat paljon pienempiä, mutta kriisin edetessä Suomen tasavalta on velkaantunut huimaa vauhtia. Vientiteollisuuden kyykkääminen on vähentänyt rahavirtoja, joita on kompensoitu sitten kasvattamalla velkaantumisvauhtia. Hallituksen tavoite kääntää velkaantuminen hidastumisen puolelle vaatisi näissä olosuhteissa rajua kulukuuria. Sellaista on pahimmissa kriisimaissa toteutettu varsin huonoin tuloksin.

Yli kolmen kuukauden ajan jatkunut lainakorkojen trendinomainen nousu kuitenkin vesittää tuon laihankin lohdun. Vaatimaton talouskasvu ei riitä tuottamaan riittävästi veroja ja velkaantuminen jatkuu reippaana. Selvää on kuitenkin se, että Suomen rahoitusasema heikkenee tuntuvasti mikäli sekä velkamäärä, että velalle maksettava korko kiipeävät ylös. Suomen lainoista valtaosa peritään kaiken lisäksi ulkomailta. Suomi vuotaa yhä enenevissä määrin rahaa.

Säästöohjelmien heijastusvaikutukset

Tiukan talouskurin puolestapuhujat osoittavat, että ainoa keino on taittaa velkaisuus on sopeuttaa valtion menot sen tuloihin. Yleensä näin kerrotaan ainakin yritysjohtajien taholta. Heidän edustamastaan mikrotaloudessa yksittäinen yritys joutuukin sopeuttamaan kulujaan voidakseen pysyä pinnalla, mikäli kannattavuus on painumassa miinukselle. Samalla logiikalla toimivat kotitaloudet. Jos menoja on liiaksi tuloihin nähden, on viisaampaa karsia ylimääräisestä kulutuksesta kuin joutua pikavippikierteeseen.

Valitettavasti koko kansantalouden laajudessa – eli makrotalouden kannalta – ei samoja oppeja voidakaan soveltaa sellaisenaan. Massiiviset julkistalouden säästöohjelmat, kuten vaikkapa suuri virkamiesten irtisanomiskampanja johtaa tilanteeseen, jossa kokonaiskysyntä putoaa niin dramaattisesti, että se luo heijastusvaikutuksia muuhun talouteen. On eri asia yhden kotitalouden tai yrityksen trimmata kirjanpitoaan, kuin että kaikki tekevät niin yhtä aikaa.

Kaiken lisäksi mittavat palkanalennukset tai irtisanomiset johtavat lisäksi siihen, että säästetty menoerä pudottaa myös valtion bruttokansantuotetta. Heijastusvaikutusten myötä säästettyä euroa kohden menetetäänkin enemmän. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kertoi vuoden vaihteessa havainneensa, että tästä johtuen kriisimaat eivät ole päässeet jaloilleen. Ja jos velkamäärä kasvaa bruttokansantuotteen supistuessa, tulee velan suhde tuohon bkt:hen kasvamaan entistä reippaammin. Tätä suhdelukua tarkastellaan valtioiden rahoittajien toimesta.

Kehittyvien markkinoiden ahdinko

Euroalueen talouskriisin ohella on Yhdysvalloissa painittu velkakaton kanssa. Näiden huolien vuoksi kehittyville markkinoille ajautui runsaasti pääomavirtoja. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin Lontoossa heinäkuussa 2012 pitämä puhe rauhoitti euroalueen hermoilua, ja vastaavasti Yhdysvalloissa on päästy pahimmasta kuopasta ylös.

Pääomavirrat ovat kääntyneet tästä syystä enenevissä määrin Yhdysvaltoihin, sekä jonkin verran myös euroalueen kriisimaihin. Tämä suunnanmuutos on tuonut monien kehittyvien markkinoiden ahdingon esille. Talouden perusteita katsomalla huomaa varsin nopeasti samankaltaisuuksia euroalueen pahimpien kriisimaiden kanssa. Valtiontalouden alijäämät ovat yksi tekijä, joka kääntää helposti pääomavirrat. Tällainen vastaavanlainen kato tietäisi euroalueella jälleen uutta kriisin eskaloitumispistettä. Suomikin on tässä kerhossa, sillä ensi vuoden talousarviossa alijäämää on yli kuusi miljardia euroa. Eikä lisätalousarvioiden mahdollisuutta sovi jättää sitäkään pois.

Pääomavirtojen kääntyminen kehittyvillä markkinoilla on näkynyt myös paremmin pärjäävien maiden lainakoroissa. Nimittäin suuret rahastot ovat joutuneet heikompien maiden pääomapaon edessä myymään arvostetumpia velkakirjoja likviditeettitilanteensa parantamiseksi. Tämä johtaa muidenkin maiden lainakorkojen nousemiseen. Paremmin menestyneet maatkaan eivät ole siten kokonaan suojassa.

Pääomavirtojen kääntyminen uudelleen pois Euroopasta tietäisi täälläkin uutta kriisin kärjistymistä. Tällöin tuskin Suomikaan enää selviää vähäisin vaurioin. Yhteisvaluutan tuoma talouspoliittinen jäykkyys toisi meillekin kouriintuntuvasti esille euron haittapuolet. Kriisitietoisuuteen hiljattain herännyt hallitus antaa sekin oman huolestuttavan leimansa.