EU on kaavailemassa sosiaalipolitiikkaan yhteisiä pelisääntöjä joka jäsenmaalle. Euroopan komission keskiviikkona esittämissä ehdotuksissa taattaisiin kaikissa jäsenmaissa vanhempainvapaata, perheenjäsenen sairastumistapauksissa mahdollisuutta jäädä hoitamaan potilasta kotiin tai ainakin joustamaan työajoissa.
Joissakin EU-maissa ei ole lainkaan tällaisia järjestelyjä. Komissio on unohtanut yhden tärkeän seikan: kenen lompakosta tällaiset toimet rahoitetaan?
Rahoitusmallit uupuvat komission esityksestä
Komission konkreettisiin esityksiin ei esitetä rahoitusmallia. Komissio on havainnut, ettei syntyvyys ole kärsinyt niin paljoa niissä jäsenmaissa, joissa on kansallisesti säädetty lait muun muassa vanhempainvapaasta. Komission näkemyksen mukaan syntyvyyden reipastuminen ei rasittaisi julkista taloutta runsaamman työvoimatarjonnan myötä. Joustavat työajat mahdollistaisi paremmin naisten osallistumisen työmarkkinoille. Se vähentäisi etuuksien määrää ja kasvattaisi samalla verotuloja.
Yritysjohtajien mielestä ehdotus tulisi heille liian kalliiksi. Vastaavasti moni jäsenmaa on joutunut trimmaamaan julkista talouttaan. Yritysmaailman hampaissa on erityisesti komission ehdotus vuosittain vanhempainvapaan tasolla korvatusta viidestä omaishoitajapäivästä.
– Monella jäsenmaalla ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa vanhempainvapaan tasoista sairauspäivärahaa, työnantajajärjestö BusinessEuropen johtaja Emma Marcegaglia kertoo uutistoimisto Reutersille.
Esityksen takana populismin nousu?
Reuters kirjoittaa EU:n havahtuneen nousseeseen populismiaaltoon. Esitys tuotiin julki vain kaksi viikkoa ennen Ranskan presidentinvaalien toista kierrosta.
Työ- ja sosiaalipolitiikasta vastaava komissaari Marianne Thyssen ei peitellyt innostustaan esityksestä.
– Toivon, että esitys huomioidaan kampanjoissa. Se osoittaa, että sosiaalipolitiikalla on sija Euroopan sydämessä, Thyssen kertoi.
– Ymmärrämme monen pelkäävän jäävän häviäjiin digitaalisaation ja globalisaation tuomien muutosten edessä, hän jatkoi.
Toimittajan kommentti:
Globalisaatio ja pakolaiskriisi ovat sysänneet perinteiset EU-myönteiset puolueet syrjään ja osa niistä on kutistunut marginaalipuolueiksi. Erityisen kovia ovat kokeneet sosialidemokraattiset puolueet. Kreikassa, Espanjassa, Hollannissa, Itävallassa ja Ranskassa käytyjen vaalien suurimpia häviäjiä ovat olleet perinteiset vasemmistopuolueet. Aikooko Euroopan komissio esityksellään “paikata” kansan hylkäämän sosialidemokratian?
Perinteisen vasemmiston tilalle ovat nousseet radikaalit puolueet niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kreikan laitavasemmistolainen Syriza oli marginaalipuolue ennen eurokriisiä. Puolueen noustua valtaan oli hilkulla, ettei Kreikka olisi ajautunut irti yhteisvaluutasta. Sittemmin Kreikka on laitettu ruotuun, mutta maan kansalaisten tilanne ei ole juurikaan kohentunut. Edes lievä reipastuminen ei riitä, koska tiukka säästökuuri yltää vielä vuosien päähän.
Osa ryminällä esiiin nousseista puolueista on tyystin uusia. Espanjan Podemos nousi kertaheitolla uudeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voittaneesta Emmanuel Macronista ei politiikkapiireissä tiedetty mitään kolme vuotta sitten. Hän on toiminut viime aikoina ministerinä, mutta presidentinvaalit ovat hänen ensimmäiset vaalinsa.
Komission esitys tunkee sellaiselle osa-alueelle, jotka jokainen EU-jäsenmaa on tavannut hoitaa omin voimin. Komission ajatus tällaisen sosiaalipoliittisen ohjelman rahoitusmalli on epämääräinen “maksaa itsensä takaisin”. Missä ajassa? Mistä rahoitus kanavoidaan ennen sitä? Yritysjohtajien kukkaroista tätä tuskin rahoitetaan. Yritysjohtajat voivat nostaa kytkintä, ja komission varmasti vilpitön ja hyvä aie kostautuisi yhä korkeampana työttömyytenä.
Liittovaltiossa rikkaammat jäsenmaat voisivat maksaa heikoimpien jäsenmaiden kohoavat sosiaaliturvamaksut.
