Entä jos Kreikan johtajat eivät olekaan tunarijoukkio?

NÄKÖKULMA | Monien mielestä Kreikan hallitus on täynnä osaamattomia keltanokkia, jotka tahallaan keikuttavat eurovenettä. Entäpä jos Kreikan hallituksen tavoitteena onkin koko ajan ollut yhteisvaluutasta irroittautuminen?

Kreikan valtiovarainministeri Gianis Varoufakis oli Kreikan kriisin aikana valtavan suosittu bloggaaja. Hän moitti alusta alkaen Kreikalta vaadittujen säästötoimien mielekkyyttä ja tukipaketteja. Varoufakis on talousprofessori, joten häneltä on syytä odottaa alansa asiantuntemusta.

Varoufakis on voimakkaan vasemmistolainen, enkä allekirjoita montaakaan hänen finanssipoliittista teesiään, mutta kansantaloustieteen puolella hänellä on ollut päteviä argumentteja. Hänen arvelemat talousvaikutukset noudatettuun säästöpolitiikkaan ovat myös osuneet oikeaksi hyvin suurella osumistarkkuudella.

Hän on muun muassa todennut, että Kreikan ei olisi koskaan pitänytkään liittyä yhteisvaluuttaan. Hän ymmärtää, mitä eurojärjestelmän kaltainen yhteisvaluutta ilman yhteistä velkaa ja tulonsiirtoja tarkoittaa: kaikkien tulee olla kuin Saksa. Kreikalla ei tähän ole toivoakaan.

Varoufakis ymmärtänee myös, ettei tulonsiirtopohjainen liittovaltio ole lähiajan odotuksissa. Ainoa, mikä Kreikan voi pelastaa pitkittyvältä talouskurimukselta, on ero yhteisvaluutasta.

Varoufakis suostui Aleksis Tsiprasin pyynnöstä asettumaan ehdolle Syriza-puolueen riveissä. Varoufakis sai kaikkien aikojen äänivyöryn Kreikassa. Varoufakis on ministerivalintansa jälkeen todennut, että hänellä on näkemys, ja että se ajaa häntä eteenpäin. Hän kertoi, että omaan näkemykseensä on pystyttävä luottamaan myös vaikeina aikoina.

Seuraava pohdinta pohjautuu oletukseen siitä, että Varoufakisin tavoite oli alun alkaenkin saattaa Kreikka pois yhteisvaluutasta.

Euroeron kompastuskivet

Ongelmia eurosta eroamiseen on useita. Vähäisin ei niistä tietenkään ole se, että suurin osa kansasta haluaa pysyä euromaana. Valitettavasti kansalle ei ole niin helppoa selvittää, mikä rahapoliittinen pakkopaita yhteisvaluutta nykysäännöillään jäsenmailleen on.

Kreikkalaiset vastustavat säästöjä, se on tullut selväksi. Mutta vaatiessaan säästötoimien kumoamista yhteisvaluutassa pysyen tilanne on sama kuin haluaisi tuliterän Ferrarin vanhan ”Mossen” hinnalla.

Euroero on ongelma myös poliittisesti. Jokainen kansantaloustieteen perusteet tietävä ymmärtää euron olevan kuin palava talo, ja jäsenmaat europerhe kyykkimässä talon olohuoneessa kiltisti ja mutisematta. Kukaan ei halua pois. Sillä se, joka ensimmäisenä lähtee, saa muiden syytteet niskaansa tuhopoltosta.

Kolmanneksi tukipaketit ovat olleet tosiasiallisesti velansiirtoja yksityisiltä pankeilta muille euromaille. Valitettavasti nyt vallitsee sellainen harhakäsitys, että Kreikka voisi nämä velat täysimääräisesti suorittaa vain, jos Kreikka pysyy euromaana. Muiden euromaiden eturistiriita Kreikan velkojina on ilmeinen. Sellainen tulehduttaa herkästi välejä, kuten olemme huomanneet.

Iso suunnitelma

Peliteoriaan vihkiytynyt Varoufakis onkin joutunut luomaan toimivan kehityskulun eurosta eroamiseen. Hän todella luottaa siihen, että Kreikan on kuitenkin parempi irtaantua yhteisvaluutasta.

Hän ei voi asiaa tehdä ilmoituksenomaisesti, että ”nyt lähdimme eurosta”, sillä euroa kannattavat kansalaiset hermostuisivat. Hän ei voi liiaksi riitaantua muiden euromaiden kanssa, sillä Eurooppa ei kaipaa sapelien kalistelua etenkään tällä hetkellä.

Kreikan hallitus lähtikin aluksi neuvottelemaan ystävälliseen sävyyn. Moni muu piti Kreikan hallitusta vain poliittisina harjoittelijoina, jotka tajuaisivat nopeasti reaaliteetit. Tajuaisivat, miten vaaleja ennen kosiskellaan ääniä, ja sitten vaalien jälkeen palataan takaisin saksalaistamispolitiikan pariin. Business as usual.

Tällainen toimintatapa onkin toiminut tähän asti. Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa on kaikissa valta vaihtunut oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle. Politiikka ei ole sen sijaan muuttunut. Kreikassakin valta ehti vaihtua eurokriisin aikana ennen tammikuun vaaleja.

Juuri tämä ”mikään ei muutu”-ajattelutapa on saanut populistiset puolueet nousemaan mielipidetiedusteluissa. Syrizakin oli marginaali-ilmiö vielä viitisen vuotta sitten.

Varoufakis ja Tsipras pysyivät kuitenkin järkähtämättöminä, mikä alkoi hermostuttaa muita euromaita. Helmikuussa päädyttiin kuitenkin pidentämään toista lainaohjelmaa kesäkuun loppuun, koska euromaat eivät halunneet näyttäytyä tässä vaiheessa säälimättömiltä erotuomareilta. Monella eurooppalaisella kun oli sympatiat Syrizan puolella.

Hiljalleen välien kiristyessä kreikkalaiset alkoivat nostaa talletuksiaan pankeista. Tilalle virtasi muodollisesti Kreikan keskuspankin vastuulla olevaa hätärahoitusta Euroopan keskuspankin luvalla. Varoufakis haluaakin, että kreikkalainen rahvas saa suojattua omaisuuttaan mahdollisimman paljon. EKP julisti kolmisen vuotta sitten tekevänsä kaikkensa pelastaakseen euron ja sen peruuttamattomuuden, ei voinut sekään lähteä jakamaan punaista korttia.

Kreikka niputti kesäkuun alussa kaikki samana kuukautena erääntyvät IMF-luotot kesäkuun loppuun, joka oli samalla tukiohjelman pidennyksen päätepiste. Samalla Kreikan parlamentin nimittämä Julkisen velan totuuskomitea totesi, että Kreikan velat tulisi kansainvälisen Odius Debt -määritelmän mukaan mitätöidä. Nyt europäättäjät alkoivat ehkä viimeistään hoksata, mitä Kreikka hakee. Se kauhistutti heidät.

Kreikka torjui vielä viimeisetkin sopimusehdotukset, joihin oli tehty paniikissa kosmeettisia myönnytyksiä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Tsipras ilmoittaa kansanäänestyksestä, jonka parlamentti ratifioi lauantaina. Kansanäänestys koskee velkojien sopimusehdotuksen hyväksyntää.

Ajoitus on erinomainen. IMF-luotot ja tukiohjelma erääntyvät tiistaina. Edessä on viikonloppu, jonka aikana ehtii valmistella pääomakontrolleja ja asteittaista siirtymistä omaan valuuttaan. Pankit ovat jo rutistettu kuukausien aikana pois euroista, joten ne voidaan pääomittaa uudelleen omalla valuutalla. Kansalaiset selviävät siirtymäajan kaaoksesta turvaan vedetyillä euroillaan.

Joukko tunareita?

Luen useita uutislähteitä, joissa on keskitytty lähinnä ihmettelemään Syrizan liikkeitä. Niitä pidetään pääosin ”poliittisen aloittelijan virheinä”. Sanotaan, että toheloivat kokemattomuuttaan.

Toinen näkökulma, jonka tässä toin esille, onkin; että Varoufakisin ansiot ovatkin kylmästi taloustieteiden puolella. Ei hän todennäköisesti haikailekaan huippuvirkaa EU:sta tai edes uudelleenvalintaa. Se on hänen parhain aseensa. Se tekee hänestä europäättäjien silmissä vaarallisen.

Syriza on onnistunut luomaan euroerolleen varsin otollisen maaperän. Kansalaisille se voi esittää syyksi velkojien kohtuuttomia vaatimuksia, mikä omalta osaltaan pitää jopa paikkaansa. Muita euromaita ei ole ärsytetty liiaksi. Kreikka on Euroopalle tärkeä monestakin syystä. Erityisesti geopoliittinen asema on Euroopalle tärkeä. Siksi välien on pysyttävä kunnossa kaikesta huolimatta.

Niin, entäpä jos Syrizan tavoite ei ollutkaan erota eurosta? Tässä kohtaa on sitten helpompi yhtyä näkemykseen, että ovat todellakin vasta-alkajia, ja että he ovat sössineet kuvionsa perinpohjaisesti.