John Thys
Euroopan keskuspankin EKP:n päätös luopua tiukasta rahapolitiikasta edessä vaanivan deflaatiovaaran vuoksi voi tuottaa toivotun tuloksen, mutta onnistuminen on kaikkea muuta kuin varmaa. Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi (kuvassa) ilmoitti, että EKP aloittaa omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ostot. Syy EKP:n lupaamiin toimiin lienee euroalueen inflaatio-odotusten putoaminen finanssikriisin alkuvaiheiden tasolle.
Nyt valittu suunnanmuutos rikkoi “tabun”, The Wall Street Journal kirjoittaa. Markkinoilla tiedetään, että euroalueella ei ole vakuudellisia arvopapereita riittävästi tehdäkseen markkinavoimiin suurta vaikutusta. Mutta jos vastarinta ostoille murenee ekonomistien sekä esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sitkeän painostuksen vuoksi, keskuspankki voi joutua taipumaan ostamaan myös asuntoluottopaketteja tai valtiolainoja. Mikäli markkinoilla tulkitaan EKP:n vastarinnan mureneminen tällä tavoin, niin nyt pää on avattu lisätoimille.
Ne arvopaperit, joita euroalueella on riittävästi ns. “suureen sinkoon”, koskevat asunto- ja valtiolainoja. Näillä velkakirjoilla EKP voisi kasvattaa tasettaan huimasti, ja saada mahdollisesti nostettua inflaation tavoittelemaansa kahteen prosenttiin.
Asuntolainojen ostossa olisivat vaarana asuntokuplat. Liikepankeilla on hyvin vähän halua tutkia lainojen nimellismääriä, jos ne voidaan myydä keskuspankille. Tällöin syntyisi houkutus myöntää hövelisti yhä mittavampia lainoja.
EKP voisi tosin säännellä sitä, millaisia asuntolainapaketteja se ostaa. Tällöin teho voi jäädä vähäisemmäksi, eivätkä pankit uskaltautuisikaan tarjoamaan luottoja.
Joissain euromaissa asuntomarkkinat ovat jo nyt hyvin kaksijakoiset. The Economist kertoo, että Suomessa asuntojen hinnat vuokratuloihin nähden ovat 44 prosenttia korkeammalla kuin ne ovat olleet keskimäärin pitkällä aikavälillä. Sen sijaan Espanjassa asuntokupla puhkesi rajusti, ja huono lainakanta päätyi Espanjan valtion hoidettavaksi nostaen maan julkisen velkatason ripeästi yli hälytysrajojen.
Yksi yhteinen linja ei oikein sovi hyvin eri tilanteissa oleville maille, mutta EKP ei voi oikein tehdä muutakaan kuin yrittää tasapainoilla kaiken keskellä.
Mikäli EKP ajautuisi ostamaan myös valtiolainoja, rikottaisiin tällöin räikeästi EKP:n omia sääntöjä. Valtiolainojen ostoissa on lisäksi huonot tilastot: politiikot ovat rentoutuneet ja välttäneet epäsuosittujen talousuudistusten tekoa heti pienimuotoistenkin ostojen alettua.
Euroalueen tilaa on verrattu monesti Japanin “kadotettuihin vuosikymmeniin”. Japani päätyi olemattomaan talouskasvuun, kohoavaan velkavuoreen ja deflaatioon kahden eri taloussokin seurauksena 90-luvulla. Sama uhkaa nyt euroaluetta.
Japanin tilassa on yksi suuri ero euroalueeseen nähden: keskuspankki ja valtiohallinto ovat käytännössä yhdessä ohjauksessa. Japanissa hermostuttiin jatkuvaan talousanemiaan, ja Japanin keskuspankki aloitti mittavat Japanin valtiolainojen ostot. Alkuun kaikki näyttikin hyvältä. Inflaatio piristyi ja maan talous lähti nousuun. Mutta sittemmin Japanin talous putosi jyrkästi.
Tämän lisäksi Japanin valtiolainoilla ei käydä enää kovin vilkkaasti kauppaa. Japanin keskuspankki omistaa viidenneksen maan valtionvelasta, eikä sen suuren osuuden vuoksi hinnanmuodostukselle löydy riittävästi tilaa. Markkinat jäätyvät.
Markkinoiden mielestä keskuspankki määrää hinnan, ja siksi se näyttää ulos siltä kuin keskuspankki rahoittaisi valtiotaan. Sen lisäksi toimivaa valtiolainamarkkinaa on vaikea saada uudelleen aikaiseksi, jos sen liekki on kertaalleen päässyt hiipumaan.
Rankoista uhkakuvista huolimatta EKP voi myös onnistua tehtävässään kääntää euroalueen talous selkeään nousuun. Aiemmista virheistä ja odottamattomista seurauksista kun voi ottaa myös oppia.
Markkinoille saattaa myös riittää se tunne, että EKP lopulta toimii äärimmäisessä hädässä – tai vielä parempaa: se toimii ennen kuin ongelmat ehtivät kasvaa liian suuriksi.
EKP:ssa on kosolti pohdittavaa siinä, miten keskuspankki tasapainoilee erilaisten euromaiden keskellä. Mutta mikäli markkinat ajavat EKP:n yhä keskeisemmäksi toimijaksi, niin Japanin esimerkki osoittaa, etteivät ongelmat ole suinkaan takanapäin.
Henri Myllyniemi
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Iranin Teheranista kotoisin oleva nainen kertoo nähneensä burkan ensi kertaa Helsingissä. Hän kertoo tajunneensa tuolloin, että suomalainen feminismi tarkoittaa vain "sinisiä ja vihreitä hiuksia tai ajamattomia kainaloita".
Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Nyky-yhteiskunnassa nainen voi avoimesti kertoa miesvihastaan, mutta toksisesta radikaalifeminismistä ei juurikaan puhuta. Somevaikuttaja Emmi Nuorgam sanoo vihaavansa "mieheyttä sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä". Kansanedustaja Joakim Vigelius vastaa kysymällä, miksei mediassa koskaan kirjoiteta avoimesti naisten radikalisoimiseen pyrkivistä vihaisista feministinaisista.
Pohjoismaisen yhteiskunnan polarisaatio kuplii kunnolla nyt jo koululaitoksessa. Ruotsalaisessa pikkukunnassa ”mustat ja valkoiset” ovat pitkin syksyä ottaneet yhteen nyrkein ja iskulausein. Useimmat tappeluihin ja levottomuuksiin osallistuneista ovat 10-vuotiaita.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kommentoi tuhat päivää jatkunutta Ukrainan sotaa Suomen Uutisille.
Viime vuosina media on korostanut kerronnassaan "laitaoikeistoa" ja välittänyt mielellään kuvaa oikeiston radikalisoitumisesta länsimaisena ilmiönä. Yhdysvalloista kerätyn datan valossa näyttää kuitenkin siltä, että pikemminkin vasemmiston näkemykset ovat muuttuneet radikaalimmiksi, kun taas oikeisto on pysynyt lähes paikallaan.
Suomen maahanmuuttopolitiikkaa tiukennetaan ulkomaalaislain muutoksilla. Kansainvälinen suojelu muutetaan luonteeltaan väliaikaiseksi, ja lupien kestoa lyhennetään EU-oikeuden mahdollistamaan minimiin. Jatkossa rikoksiin syyllistyminen ja kansallisen turvallisuuden vaarantaminen johtavat suojeluaseman myöntämättä jättämiseen tai lakkauttamiseen.
Suomi keskeyttää maaohjelman kautta tehtävän kahdenvälisen kehitysyhteistyön Somalian kanssa, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio kertoo. Päätös palautuu hallitusohjelmaan, jossa linjataan, että Suomen kehitysyhteistyö on ehdollistettu omien kansalaisten vastaanottamiselle ja kansainvälisen sääntöperusteisen järjestyksen tukemiselle.
Tanskassa äskettäin suoritetun kyselytutkimuksen mukaan peräti kolmasosa Tanskan muslimeista sympatisoi terroristijärjestö Hamasia. Yhtä suuri osuus pitää Hamasin vuosi sitten Israeliin tekemää hyökkäystä oikeutettuna siviiliuhreista huolimatta. Tanskan muslimeista 44 prosenttia sanoo, että Israelin valtiolla ei ole oikeutta olemassaoloon.
Pääministeri Petteri Orpo peräsi eilisessä A-talkissa vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskelalta lukuja kasvutoimiin. Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti julkaistaan ensi viikolla, mutta Koskelalla ei ollut vielä antaa lukuja puheidensa tueksi. Suomen talouden tilaa koskevassa puheenjohtajien välisessä keskustelussa olivat paikalla Orpon ja Koskelan lisäksi perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman.
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikaisen mielestä nyt on tullut aika, että Suomi irrottautuu jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
