Eerola: Olemme hyvinvoinnin tekijöiden puolue

Perussuomalaisten puheenjohtajiston kyselytunnilla puolueen 3. varapuheenjohtaja Juho Eerola vastasi kansalaisten lähettämiin kysymyksiin, jotka koskivat perustoimeentuloa ja eläkeläisiä.

Kyselytunnilla Juho Eerola ilmaisi huolensa erityisesti niiden kansalaisten jaksamisesta, joiden kaikki tulot hupenevat välttämättömiin elämisen kustannuksiin. Eerolaa haastatteli poliittinen suunnittelija Riikka Purra.

Miksi perussuomalaiset eivät ole ottaneet puheeksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean moitetta Suomen perusturvan liian alhaisesta tasosta. Valtio on saanut jo useita huomautuksia, mutta mikään puolue ei ole puhunut tästä. Onko perussuomalaiset vain hyvin toimeentulevien puolue?

– Ei perussuomalaiset tietenkään ole vain hyvin toimeentulevien puolue. Olemme myös pienituloisten tai huonosti toimeentulevien puolue. Itse koen – kun oletan tietäväni millaiset ihmiset äänestävät perussuomalaisia – että me olemme hyvinvoinnin tekijöiden eli kakunleipojien puolue. Niiden, jotka mahdollistavat hyvinvoinnin.

– Itse olen kuitenkin eniten huolissani niistä, jotka nippa nappa pärjäävät omillaan. Heistä, joilla on työpaikka, mutta se ehkä ei ole hyvin palkattu. He pystyvät palkastaan maksamaan kaikki perheensä menot itse, mutta he eivät saa mitään tukia mistään. Tästä ryhmästä ja heidän jaksamisestaan olen itse eniten huolissani. Ryhmä on tällä hetkellä iso, mutta se pienenee koko ajan ja samalla heidän maksuosuutensa pienenee. Osa on joutunut eri syistä työelämän ulkopuolelle. Samalla rajojen yli on tullut vielä lisää niitä, jotka ovat työelämän ulkopuolella ja jotka ovat saamassa apua ja tukia.

Pienempi joukko maksaa kaikkien kulut

Eerola huomauttaa, kuinka usein puhutaan siitä, että täällä on paljon ihmisiä, jotka joutuvat elämään sosiaaliturvan varassa.

– Näin varmasti onkin, mutta siitä koko ajan kasvava määrä on muualta tulleita. Sitten samalla koko ajan pienempi määrä on niitä, jotka tuottavat verokertymän, josta kustannetaan kaikki. Olen siis eniten huolissani niistä ihmisistä, jotka päivittäin tekevät töitä kahdeksasta neljään, joskus pidempäänkin. Heidän elintasonsa ei kuitenkaan ole juuri yhtään sen parempi kuin niiden, jotka eivät kenties koskaan tee yhtään mitään.

– Tavallisella suomalaisella ei välttämättä ole varaa edes tulla pääkaupunkiseudulle töihin, koska asuminen on niin kallista. Mutta jos tilanne on se, että henkilö ei ole töissä ollenkaan, niin sitten yhteiskunta kustantaa elämisen ja asunnon. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että ne ihmiset jotka käyvät töissä ja maksavat paitsi omat menonsa, myös maksavat veroina näiden muiden kulut.

Mitä mieltä olet taitetusta indeksistä luopumisesta tai demarien eläkeläispopulismista? Entä ylipäätään kasvavan eläkeläisten joukon hyvinvoinnista?

– Eläkeläisten määrä on tosiaan kasvamassa vuosi vuodelta. Olennaista olisi huomata, että siellä on hyvinkin erilaisia eläkeläisiä. Nyt ne, jotka jäävät työeläkkeelle täyden työuran tehneenä, ovat minua noin parikymmentä vuotta vanhempia henkilöitä. Jos he ovat työskennelleet perusteollisuudessa, kuten monet ovat työskennelleet jo 1970-luvulta lähtien, niin heidän eläkekertymänsä on paljon parempi kuin esimerkiksi ”Laura lähihoitajan” palkka. Eli heillä ei ole mitään hätää, oli indeksi mikä tahansa.

– Sitten toinen ryhmä on esimerkiksi iäkkäät naiset, joiden koko elämä on mennyt lasten kasvattamisessa ja heillä työura on jäänyt melko olemattomaksi. Heidän tilanteensa on aivan kohtuuton. Tämä on sellainen porukka, joka joutuu oikeasti pohtimaan sitä, että ostavatko he lääkkeitä vai ostavatko ruokaa.

– Kysymys on siitä, että nyt, kun lähdetään parantamaan eläkeläisten tilannetta, meidän täytyy tarkasti katsoa, kenen tilannetta oikeastaan parannetaan. Indeksin korjaaminen on siis perusteltu vaatimus. Sitä ei kuitenkaan tule kohdistaa koko eläkeläiskaartille vaan kohdennetusti niille, joita se palvelisi ikään kuin eniten arjessa selviämisestä. Tämä on minun linjani: ei tasan kaikille eläkeläisille vaan niille, jotka ovat suurimmassa hädässä.

– Toki on olemassa myös itseni ikäisiä eläkeläisiä, jotka eivät ole tehneet päivääkään töitä. Jotenkin siksi tuntuisi väärältä sellainen, että eläkkeitä nostettaisiin kaikille niin, että parannus tulisi myös sellaiselle henkilölle, joka on elämässään lähinnä ”sluibaillut” – ja ehkä osin itse aiheuttanut sen, ettei nelikymppisenä ole enää työkykyinen. Hänellekö pitäisi maksaa saman suuruinen eläke kuin sellaiselle, joka on koko ikänsä raatanut töissä? Pitää siis olla oikeudenmukainen.

Monet puolueet, erityisesti perussuomalaisten poliittiset vastustajat puhuvat mielellään oikeudenmukaisuudesta. Monesti heille oikeudenmukaisuus vain tarkoittaa sitä, että kaikille pitää antaa tasapuolisesti. Monesti jää huomaamatta, että oikeudenmukaisuuden toisessa päässä on epäoikeudenmukaisuus. Perussuomalaiset haluavat katsoa myös sitä.

– Näin juuri. Työnteon pitää olla kannattavaa myös niille, jotka ovat siirtyneet eläkkeelle. Eli niiden, jotka ovat tehneet työuraa, pitää pärjätä paremmin kuin niiden, jotka eivät ole tehneet töitä. Mutta tässä on edelleen muistettava ne iäkkäät naiset, jotka ovat olleet koko ikänsä kotiäiteinä. Heidän tilanteensa on kohtuuton ja haluaisin heille helpotusta.

– Kun puhutaan eläkeläisten tilanteen helpottamisesta, niin tässä yhteydessä usein nostetaan esille eläkerahastot, joissa on kymmeniä tai satoja miljardeja, että ne varat pitäisi ottaa käyttöön. Rahastot ovat kasvaneet pääasiassa lähimpien kymmenien vuosien aikana, eli suunnilleen silloin, kun meidän sukupolvemme on ollut työelämässä mukana.

– Rahastovaroista riittäisi varmasti rahaa eläkeläisille 2020- tai 2030-luvuilla, jos ne rahastot purettaisiin. Samalla on kuitenkin kysyttävä, että olisiko se oikeudenmukaista vaikka nykyisiä nelikymppisiä kohtaan. Kun he ovat eläkkeellä 2040-luvulla, niin mistä heidän eläkkeensä rahoitettaisiin? 2000- ja 2010-luvulla luvulla syntyneiden lasten vastuu ja kantokyky myöhempien eläkkeiden maksamisesta nousisi tällöin kohtuuttomaksi. On siis ajateltava myös tulevia sukupolvia. Tässä asiassa tarvitaan nyt sukupolvet ylittävää sisäistä solidaarisuutta.

Oletko onnellinen, ja mitä onnellisuus sinulle tarkoittaa?

– Olen erityisen onnellinen. Asiat ovat pääsääntöisesti hyvin, ja ne asiat jotka eivät ole hyvin, ovat erinomaisesti. Minulla on hyvä puoliso ja kolme lasta. Tällaiset asiat tekevät minut onnelliseksi.

Mitä kesäsuunnitelmiisi kuuluu, eli mitä aiot tehdä loppukesän aikana?

– Voi, kun vain ehtisin urheilla enemmän, kuin mitä olen tähän saakka ehtinyt. Minulla on hieman huono omatunto siitä, että liikunnan harrastaminen tuppaa joskus jäämään vähälle.

– Tarkoitus olisi myös kiertää koko Suomi ja hieman myös pohjoismaita oman porukan kesken. Toki myös rock-yhtyeeni Suuri tuntematon tekee kesän aikana muutamia keikkoja. Ehkä pääsemme myös nauhoittamaan uutta materiaalia bändin kanssa.

Artikkelia muokattu 27.6.2018 lasten lukumäärän osalta.