Eerola: Kohtuutta elatukseen – “Ei liene perusteltua, että jopa tuhannen euron elatusapumaksut voisivat johtua lapsen tarpeista”

Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola on jättänyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen elatusapumaksuihin liittyvien epäkohtien korjaamisesta ja maksujen kohtuullistamisesta.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päivitettiin tällä vaalikaudella. Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite siitä, ettei avio- tai avoeron yhteydessä yksikään lapsi menettäisi oikeuttaan sen enempää äitiin kuin isään.

– Mahdollisuudet vuoroasumiseen paranivat, mutta vieraannuttamista ei edelleenkään yksiselitteisesti määritelty kunnolla. Tuomioistuimilla ja lastensuojelutyötä tekevillä ei edelleenkään ole kunnon työkaluja mainitun ilmiön tunnistamiseksi, saati ehkäisemiseksi, huomauttaa perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola.

Elatusavun käyttöä ei valvota

Eerola ihmettelee, miksi elatusapuun ei haluttu puuttua. Elatusapua joutuu maksamaan se vanhempi, joka ei pääsääntöisesti asu lapsensa kanssa samassa osoitteessa.

– Useimmiten kyseessä on isä. Isä siis menettää aiemmin ehkä hyvinkin tiiviin suhteen lapseensa ja joutuu vielä maksamaan tästä. Eikä edes lapselleen, vaan entiselle kumppanilleen.

– Mikään instanssi ei kuitenkaan valvo sitä, että äiti käyttäisi isältä saadut rahat yhteisen lapsen elatuksesta koituviin menoihin, vaan hän voi käyttää ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Usein isä joutuukin elatusavun päälle maksamaan lapselleen vielä esimerkiksi vaatteet, vakuutukset ja harrastuksetkin, Eerola sanoo.

Yhteinen lapsitili kuluihin?

Riitaisissa tapauksissa voisi Eerolan mukaan olla eduksi, että yhteiskunta järjestäisi lapsen vanhemmille yhteisen lapsitilin, jota lastenvalvoja voisi valvoa. Tämä edellyttäisi kuitenkin lakimuutosta siitä, ettei elatusapumaksuja voi käyttää muuhun kuin lapseen.

– Vaikka lapsi todellisuudessa viettäisi aikaa isänsä kanssa suunnilleen yhtä paljon kuin äidin, on isän tästä huolimatta maksettava lastenvalvojan vahvistama tai oikeuden määräämä summa äidin tilille. Luonapidosta ei käytännössä saa rahallista hyvitystä, jos äiti ei tähän suostu.

Hyvätuloinen maksaa reippaasti

Eerolan mielestä elatusapumaksun epäkohtien lisäksi keskeinen ongelma on sen määrä.

– Jos isä on vailla vakituisia tuloja, maksaa Kansaneläkelaitos äidille kerran kuussa hieman reilut 150 euroa ihan riippumatta siitä, minkä ikäinen lapsi on tai mitkä ovat lapsen todelliset tarpeet. Sen sijaan, jos isä on töissä, katsotaan tulot hyvinkin tarkkaan. Mitä korkeammat tulot, sitä suuremmat elatusavut.

– Hurjimmassa tapauksessa, jonka olen kuullut, on hyväpalkkainen mies joutunut maksamaan noin tuhannen euron suuruista summaa alle kouluikäisestä lapsestaan. Tällainen ei ole kovin yhdenvertaista edes lapsia kohtaan, vaikka miehen tulotaso olisikin korkea. Silti moni saattaa mielellään kuluttaa useita satasia kuukaudessa lapsensa harrastuksiin. Mutta miksi se pitää tehdä äidin tilin kautta? Eerola kysyy.

Muutoksen hakeminen hankalaa

Eerola toteaa, ettei nykymaailmassa mikään kestä ikuisesti.

– Valtava tilipussi saattaa ollakin vain muutaman vuoden hurmio. Mainitsenpa mieltä kiihottavana esimerkkinä vaikkapa kansanedustajat. Meistä osa potkaistaan aina neljän vuoden välein koittavien julkisten yt-neuvotteluiden jälkeen, ja pitkälti muuten pärstäkertoimen perusteella, ulos työpaikaltaan.

– Jos elatusapu on oikeuden määräämä tai lastenvalvojan vahvistama, ei siihen oikein saa muutosta paitsi pitkän oikeusprosessin kautta, jos äiti ei muuten suostu. Kovapalkkaisesta hommasta pois putoavalle etäisälle saattaa jäädä todella pitkäksi aikaa entisten tulojen mukaan määrätyt elatusavut. Parhaimmillaan mies maksaa sekä korkeita elatusapuja että oikeudenkäyntikuluja sekä itsestään että entisestä kumppanistaan, Eerola summaa.

Elatusapu määriteltävä kiinteäksi

Eerola huomauttaa, että yhteiskunnan maksamat perhe-etuudet voivat lisäksi pienentyä jopa parisuhteen perusteella.

– Vähätuloisesta miehestään eronneen rouvan uusi varakkaampi kumppani käytännössä velvoitetaan kustantamaan entisen miehen jälkikasvusta koituvia kustannuksia, koska ne vaikuttavat automaattisesti Kelalta saatuun korvaukseen.

– Elatusapu tulisikin määritellä kiinteäksi, jolloin siihen ei millään tavalla vaikuttaisi se, mikä on muualla asuvan vanhemman tai uuden kumppanin tulotaso. Kenenkään lapsen äidin ei tule hyötyä entisen kumppaninsa urakehityksestä, vaan asiassa pitäisi aina ajatella ensisijaisesti lapsen etua. Ei liene perusteltua, että jopa tuhannen euron elatusapumaksut voisivat johtua lapsen tarpeista.

Räikeimmät tapaukset karsittava

Eerolan mielestä elatusavun kuukausittainen määrä voisi olla kiinteä, mutta ikäluokittain progressiivinen esimerkiksi seuraavalla tavalla: 0-5-vuotiaasta lapsesta 110 euroa kuukaudessa, 6-10-vuotiaasta 150 euroa, 11-15-vuotiaasta 200 euroa ja 16-18-vuotiaasta 280 euroa.

– Jos lapsi alkaa jossakin vaiheessa viettää enemmän aikaa sen vanhemman luona, jonka kanssa ei virallisesti asu, tulisi elatusapumaksua voida helposti tarkistaa tai suorittaa luonapitokorvaus. Tapaamisten järjestämisestä koituvat matkakustannukset tulisi myös jakaa tasan vanhempien kesken, Eerola sanoo.

– Elatusapumaksujen käytäntöä ja määrää on tärkeää muuttaa myös tasa-arvon kannalta. Räikeimmissä tapauksissa lapsi on ollut isänsä luona, kun äiti on tehnyt ulkomaanmatkoja entisen kumppaninsa maksamilla elatusapurahoilla. Väärinkäytökset ovat johtaneet myös varallisuuden piilottamiseen esimerkiksi lainanhoitokuluihin tai yritykseen tai osallistumalla harmaaseen talouteen.