Poliisin rikosteknisen tutkimuskeskuksen (NFC) kellareissa lojuu pakastimissa sadoin tuhansin epätäydellisesti analysoituja DNA-näyteitä. SVT:n selvitys paljastaa, että NFC on vuosien ajan omavaltaisesti rajannut todisteita, jotka voisivat auttaa tuomitsemaan tai vapauttamaan rikoksesta epäiltyjä. Rajaaminen on tehty ilmoittamatta asiasta halaistua sanaa poliisille, syyttäjille tai puolustusasianajajille.
Paljastuksen takana on rikosteknikko Björn Thurfors, joka on omasta aloitteestaan tutkinut pitkään, kuinka NFC käsittelee rikospaikoilta kerättyjä DNA-tunnisteita. Thurforsin mielestä rikollisia käyskentelee vankoista todisteista huolimatta vapaina. Hän on koonnut 40 kansiota faktaa asiasta kotitaloonsa Öölannissa.
-Oma ongelmani on se, etten ole uskonut itseeni. Tästä kaikesta on melkoiset seuraamukset oikeuslaitokselle, jos he ovat tietämättömiä asiasta.
Kolmasosa hylätyistä todisteista käyttökelpoisia
NFC on määritellyt DNA-näytteille raja-arvon, jonka puitteissa näyte on joko käyttökelpoinen tai sitten ei. Kyse on esimerkiksi siitä, että jos veriläikästä ei saada talteen tarpeeksi DNA:ta, niin näytteen analysointi loppuu siihen ja se päätyy pakastimeen. Poliisi, syyttäjät tai puolustusasianajajat eivät ole SVT:n mukaan tietoisia käytännöstä.
NFC:n omat tutkimukset osoittavat, että kellariin säilötyillä DNA-näytteillä on vain ”pieni tai olematon” mahdollisuus sisältää käyttökelpoisia osia. Saksalainen tutkimus tosin tekee selväksi, että käyttökelpoisia DNA-jälkiä on mahdollista löytää jopa kolmasosasta nyt säilöön tuomituista ruotsalaisnäytteistä.
Ruotsissa hylätään vuosittain 25 000 DNA-näyttettä. Raja-arvo on ollut käytössä 20 vuotta, joten NFC:n pakastimissa lojuu mahdollisesti monta avainta ratkaisemattomiin arvoituksiin.
”Ketään ei ole tuomittu väärin perustein”
Syyttäjät, asianajajat sekä eri asiantuntijat ovat suivaantuneet SVT:n julkaisemista tiedoista. NFC:n osastopäällikkö Helena Trolläng myöntää kernaasti, että NFC kertoo liian vähän siitä, mitä rikospaikkatutkinnan löydöksille tapahtuu.
-Meille tulee vuodessa 100 000 näytettä hyvinkin erityyppisistä rikoksista. Jotta meillä olisi mahdollisuus olla parhaiten hyödyksi, meidän on aivan pakko tehdä valintoja yhdessä rikostutkijoiden kanssa.
-Voin puhtain mielin sanoa, ettei ketään ole tuomittu väärin perustein toimintamallimme takia. Voin olla turvallisin mielin myös siitä, ettei Ruotsista löydy ainuttakaan ratkaisematonta murhaa käyttämiemme tutkimusrajausten vuoksi, Trolläng vakuuttaa.
